Ja taas on puuhailtu

Liikaa on taas tapahtunut tämän ja edellisen päivityksen välillä. Ollaan käyty lenkkeilemässä Nean ja Dustyn kanssa, nähty myös Oona ja Ora, Katja ja Etta sekä Mira ja Taika! Ollaan myös hakuiltu kaveriporukassa vähän lisää ja uskon edelleen että Vinnasta saadaan hakukoira, niin pätevä pentu se on. Jälkeä ollaan myös tehty ja aina alussa Vinnalla on vähän ongelmia, mutta loppua kohti alkaa taas sujua kun muistaa miten homma menee. Tokossa Vinna on yhtäkkiä vaan alkanut voida tehdä pidempiä seuruupätkiä häiriössä, vaikkei olla häiriötreeniä tehty edes!



Käytiin eilen Nean, Dustyn ja Donnan kanssa Firan montulla päin kävelemässä metsässä. Tällä kertaa mulla oli mukana juoksunsa lopettanut Minni, ketä oli ihan onnessaan kun pääsi metsään juoksemaan.
Olisiko se toissapäivänä vai sitä edellisenä päivänä, kun käytiin Firan montuilla uittamassa Dustyä ja Vinnaa Nean kanssa. Vinna ensimmäistä kertaa lähti uimaan vähän pidempää matkaa, kun Nikke kutsui sitä toiselta puolelta. Olin tosi yllättynyt siitä että Vinna lähti uimaan niinkin pitkää matkaa. Se myös lähti itse muutaman kerran uimaan vaikken edes heittänyt sille keppiä. Vinnalla paloi myös tuolla reissulla hermot sitä komentavaan Dustyyn ja se sanoi yllättävän kovasti Dustylle takaisin. Dusty oli myös hetken kiusaamatta sitä, kunnes taas ärisi sille lähes samalla tavalla. Mulla oli Vinnalle fleksi mukana tuolla, koska meinasin etten uskalla laskea sitä irti, jos se menee taas sellaiseksi lällättelyksi niin kuin edellisellä kerralla ja otetaan takapakkia ihan kunnolla. No Nean innostamana laskin koiran sitten kuitenkin irti ja mitä se tekikään? Ei ainakaan lähtenyt lällättelemään ja juoksemaan muiden koirien luo, vaan pyöri vaan Dustyn kanssa meidän lähellä.

Eilen aamulla me käytiin tosiaan treffaamassa Haltialassa Katja ja Etta-göötti Martan kanssa, seiskan aikaan vuorostaan Mira ja Taika-auspai ja puoli kymmenen aikaan Nea haki tosiaan mut ja Minnin lenkille Tuusulaan! Ohjelmaa siis riitti.



Tässä myös paljastui aika outoja asioita, voihan tää olla myös sattumaa, mutta vahvasti epäillään onko näin oikeasti. Helmi n. 2-vuotiaana halvaantui oudosti, äiti lähti viemään sitä eläinlääkäriin ja ensimmäisellä lääkärillä se olisi haluttu lopettaa. Tähän ei äiti ollut suostunut vaan Helmi vietiin seuraavalle eläinlääkärille. Täällä Helmi kuitenkin hyppäsi itse ulos autosta ja käveli normaalisti eläinlääkäriin sisään. Oli siis aika pienestä kiinni, etteikö Helmiä olisi lopetettu.
Eilen saatiin kuulla, että eräällä toiselle göötille oli toissapäivänä käynyt samalla tavalla, ihan Helmin lähisukulaiselle. Helmin pentu Ansa lopetettiin pari viikkoa sitten moniniveltulehduksen takia ja alettiin miettiä voisiko sielläkin olla jotain muuta takana. Myös eräällä toisella kasvattajalla oli kasvatillaan ollut samantapainen tapaus jonkin aikaa sitten. Voiko nämä olla vaan huonoja sattumia vai olisiko tässä jonkinlainen uusi vitsaus gööteille?

Musta tuntuu, että mun ja Vinnan suhde on parantunut heinäkuun aikana huomattavan paljon. Ollaan kyllä touhuttu sen kanssa poikkeuksellisen paljon, kun ollaan treffattu kaverikoiria melkein joka päivä ja melkeinpä joka päivälle on ollut jälkeä, hakua, tokoa tmv.

Viikonloppuna on sitten vuorossa Martan ensimmäiset näyttelyt, joita onkin vaatimattomasti kahden päivän aikana kolme! Sen lisäksi on enää alle kaksi viikkoa meidän Kiteelle paluuseen :(

Seisoopas se rumasti kun oli kiire itselaukaisimen kanssa, nuo sormet tuon kuonon ympärillä... :D Mutta seisoopa kuitenkin! Kuvassa siis Minni melkein 14kk.