Jälkeä ja hakua

Tiistaina käytiin Miikun ja kakkosryhmän kanssa tekemässä koirille jälkeä ja käytiin ottamassa vähän jonkunlaista tottista ampumaradan parkkiksella. Harmi vaan, että nyt siellä ei ammuttu yhtään.
Jälki sujui paljon paremmin kuin edelliskerralla. Vinna rauhoittui kohtuu hyvin ennen jälkeä ja jäljesti tällä kertaa paremmin. Ainoa mistä se otti häiriötä, oli muualla liikkuvat ihmiset, joita sen piti ihmetellä. Vähän se joissain kohti haki jälkeä, mutta pääasiassa seurasi sitä todella hyvin. Nyt olin laittanut loppuun kipon missä nameja, jotta jäljen päättyminen olisi itselle ja koiralle selkeämpi. Miikku sanoi, että nyt voidaan Vinnan kanssa tehdä vähän pidempää jälkeä sekä metsäjälkeä myös. Muistutti myös siitä, ettei kannata ohjata sitä jäljelle yhtään kesken jos se alkaa keskittyä muuhun, vaan odottaa että se jatkaa itse jäljestystä taas. Tosi ylpeä olen kuitenkin tuosta pienestä, kun se niin hyvin teki tällä kertaa verrattuna viime kertaan ♥

Tottistelut sujui myös paremmin. Tosi paljon se ottaa häiriötä muista koirista ja yrittää kiskoa niiden luokse, mutta tällä kertaa tuntui että sain siihen kuitenkin enemmän kontaktia kuin edelliskerralla. Katsekontakti ei meinannut sujua nyt kyllä niin hyvin kuin viimeksi, sähelsi paljon muiden koirien perään. Kuitenkin saatiin jotain tehtyä. Välissä kävin kävelyttämässä sitä siellä muualla, sillä Vinnan keskittymiskyky katoaa hyvin pian jos kauan jankkaa. Muiden koirien ohitukset olisivat voineet sujua paremmin, mutta oon tuohonkin jo tyytyväinen. Kun ne sujuisi lenkilläkin noin hyvin, kun koirat ei oo yhtään tuttuja ja itse pystyis olemaan siinä samassa mielentilassa silloinkin. Nykyään taidan turhautua jo etukäteen siitä, että tiedän ettei sitä kiinnosta normiohituksissa namit, minä tai lelut, kun se vaan kiskoo muiden koirien luo. Maahanmenoa ja siinä paikallaoloa mun pitää nyt treenata Vinnan kanssa jossain sopivassa hetkessä, sillä niitä se ei suostunut yhtään tehdä! Ihan ihme juttu, sillä sekin on sujunut jollain tapaa aiemmin. Ainoa vaan tosiaan, että sitä ollaan viimeksi treenattu heinäkuun lopulla..ihan alkaa hävettää kun niin vähän ollaan tehty sitä! Kun jätän sen yleensä aina vaan istumaan.



Käytiin tiistaina illalla Kristelin & Candyn sekä Tiian & Pepen kanssa lenkillä pururadalla. Matkaan meni puolitoista tuntia ja käveltiin yhteensä jotain 6,5 kilometriä. Välillä pysähdeltiin ja juoksutin Tiiaa ja Kristeliä metsässä siirtelemässä koiria, kun halusin räpsiä niistä vähän kuvia kun Kristel oli kerran yllyttänyt mut ottamaan kameran mukaan. Vaihdettiin myös matkalla koiria ja sain talutella kummankin noista koiria. Kumpikaan niistä ei liiemmin tykännyt Vinnan taluttelemisesta, sillä tuo pösilö kiskoo eteenpäin kun höyryjuna vaan. Kun itse vaan jaksaisi nyt panostaa siihen sen hihnakäyttäytymiseen niin sen voisi saada kuntoonkin. Vähän turhauttaa sekin, kun sen pitäisi kävellä niin hiljaa jos se menisi mun tahtia. Se jo mun edessä mennessä peitsaa kun ei voi ravata kunnolla ja sivulla jos menee niin se joutuu oikeasti mennä ihan hiljaa kävelyä! Pysähtely aina sen kiskoessa voi Vinnan kanssa toimia, sitä ollaan välillä tehty, mut sit kun olis kiire ulkoa päästä sisälle niin sitä ei vaan meinaa jaksaa tehdä.. Ehkä tästä reipastun ja alan jankata sitä Vinnan kanssa kunnolla!
 Illalla puol kymmenen aikaan käytiin vielä Tiian ja koirien kanssa juoksulenkillä. Vinnan kanssa juoksemisesta ei meinannut tulla oikein mitään, mutta kyllä me jonkun verran saatiin juostua!

Minä ja mun rakkaus-Candy, Kristel ja Pepe sekä Tiia ja Vinna

Tiistaina tuli myös äitiltä viesti, että Martta on aloittanut ensimmäiset juoksunsa! On sekin jo iso tyttö, Vinna ei vieläkään oo niitä aloitellut..

Pepe ja Candy ♥

                            

Tänään meillä sitten oli tiedossa hakua ykkösryhmän kanssa. Tehtiin hajuhakuja metsässä, mukana oli vaan viisi koiraa eli aikaa oli ihan rutkasti kaikille! Johanna ja Niina oli koirattomina mukana ja toimi meidän muiden kanssa maalimiehinä koirille.

Ensimmäinen hajuhaku meni Vinnan kanssa alkuun vähän huonommin. Se ei tajunnut yhtään mitä oltiin tultu tekemään metsään, luuli että oltiin päiväkävelyllä! Siellä se onnessaan juoksenteli ympäriinsä. Lopulta se kuitenkin sai hajun ja lähti sen perässä. Maalimiehen luona se ei viihtynyt, haki yhden nakin palaisen ja palasi takaisin mun luokse. Miikku sanoi, että se ei ole nyt se kohta mihin panostetaan, vaan se että Vinna oppii käyttämään nenäänsä paremmin. Toinen hajuhaku sujui myös ensin alkuun vähän heikosti, mutta tällä kertaa se edes tiesi mitä oltiin menossa tekemään. Ensin se vaan haisteli maata, mutta sitten sai ilmasta hajun ja lähti sen perässä. Meni ensin sinne, mistä Eeva oli kävellyt sille piiloon, mutta eiköhän se nenäänsäkin siinä vähän käyttänyt.Otettiin siihen kuitenkin heti perään sitten toinen hajuhaku, Eeva meni uudelleen piiloon. Ensin vaan käveltiin Vinnan kanssa eteenpäin ja se söi mustikoita.. Sitten se kuitenkin sai hajun ilmasta ja lähti nyt niin hienosti etsimään maalimiestä metsästä! Seilasi vähän kun etsi, mutta löysi kuitenkin hyvin. Nakkipalkka ei vaan oo Vinnan suosikki, eniten se tykkäisi siitä, että maalimies oikeesti ihan kunnolla kehuis ja rapsuttelis sitä siinä. Onhan sen mielestä kuitenkin kaikki muut ihmiset 100 kertaa kivempia kuin minä, koska minä oon vaan se ilkee täti ketä käskyttääkin sitä.. :D

 Otettiin sen lisäksi sitten vielä heinikkoisella pellolla hajuhakua. Vaikka tiesin, että Vinna osaa kyllä, en uskonut että se olis tajunnut niin sen että sen piti lähteä. Aika lähellä oltiin, kun Vinna sai hajun ja lähti. Siihen asti se oli luullut, että oltiin vaan kävelyllä ja loikki onnessaan. Musta tuntuu, että se sitä ennen sai kyllä kerran hajun, kun alkoi niin loikkia ja katsella ympärilleen, mutta ei lähtenyt kuitenkaan niin varmasti selvittämään sitä mistä haju tulee. Seuraavalla kerralla se oli ilmeisesti sen verran voimakkaampi että lähti.

Nyt on siis sitten treenattava hajuhakuja, jotta Vinnalle saadaan varmuutta hommaan ja sen lisäksi pitää löytää sille superhyvä namipalkka (itseasiassa hain sille taas maksaa kaupasta, huomenna olis tehtävä sille jotain, keitettävä ja vaik osa kuivattava..). Tilasin sitä maksaa sillon myös sieltä jostain muualta, mutta se olikin pötkössä eikä sitä siitä oikeen lähdetä kuivattamaan tai keittämään, höh!

Niina otti tänään Vinnan mukaan juoksulenkilleen ja ihan hengissä ne tuli sieltä takaisin kumpikin! Stressasin täällä kokoajan että Vinna repii sen hermot riekaleiksi.. :D Huomenna ois suoritettava ensiapukurssi loppuun, saas nähdä mitä siitä tulee.... 

Oon ihan rakastunut Candyyn ♥ Se ei varmaan kyllä oo muhun niin.. :D Voisin ottaa sellaisen pienen punasen pörrön ♥ eiku mitä..