Rally-tokokilpailut

Ollaan nyt käyty pari kertaa Satun ja Nitron kanssa treenaamassa sekä viikonloppuna treeniseuraa saatiin Millasta ja Nadasta. Satun kanssa ollaan tehty koirien kanssa tottiksia ja Millan kanssa vuorostaan tehtiin rally-tokoa. Kai nuo kummatkin jotain osaa, vaikka Tiiti onkin ollut vain rallattelukoirana.

Joka tapauksessa käytiin Danskun kanssa tänään (eilen..) kilpailemassa rally-tokossa. Muutaman treenikerran jälkeen vähän hirvitti lähteä kisaamaan, mutta ajattelin tuollaisen vapaammankin lajin välillä tekevän hyvää (etenkin ohjaajan kisakammolle). Ohjaaja tärisi ennen kehään menoa ja vielä enemmän kehästä poistumisen jälkeen. Voi kun keksisi millä tästä kisakammosta pääsisi eroon! Olen aina niin paineissa ja tärisen tärisemisen jälkeenkin vielä. Vaikka luotankin koiraan kisatilanteissa paljon, niin silti itsellä on vaan järkyttävä ahdistus jo siitä tiedosta, että joudun mennä kehänauhojen sisäpuolelle. Koetilanteeseen. Koiralle ne kokeenomaiset treenit ei ole niinkään tarpeellisia, mutta ohjaaja niitä kaipaa enemmän kuin vähän. Jos voisi saada kehänauhaa ja jonkun liikkuroimaan, niin pitäisi treenata joka toinen päivä kehänauhojen sisäpuolella. En muutakaan tähän hätään ahdistukselleni keksi, se kun vaikuttaa olevan erittäin pysyvää laatua.

Rally-tokot meni ihan kohtuu hyvin (kai). Uusittiin kaksi kylttiä, yhtä kylttiä Dansku haisteli ja hihna minulla kiristyi pariin otteeseen. En osaa rally-tokosta yhtään hahmottaa, että koska kannattaa uusia ja koska ei. Jotenkin niin vierasta itselle kuitenkin, että en osaa takoa päähäni sitä, kuinka paljon virhepisteitä mistäkin saa. Dansku oli kehässä hiljaakin, vähän tuntui kyllä laamalta (harmi ettei ole videota). Kyllä se mukana tuli ja teki, mutta se vakava tokodansku, jolla on pakkomielle tehdä kaikki vakavasti ja tarkasti kommentoiden omaa suoritustaan, oli poissa. En tiedä pitääkö sitä katsoa hyvällä vai pahalla, treeneissä sillä on ollut kuitenkin motivaatio kohdallaan eli ei ehkä niin paha jos sen vire on kisatilanteessa vähän matalampikin. Tokoon en sille kuitenkaan tuollaista virettä toivoisi, sillä sen hyvä vire on ollut aina meidän vahvuus vuotamisesta huolimatta. En sitten tiedä miltä se ulkopuolisen silmin näytti, mutta itsestä vaan tuntui niin kovin laamalta. Itse olin kyllä niin paineissakin, että erittäin vähäiset muistikuvat koko kisasuorituksesta... Jouduin kunnolla keskittää kaiken keskittymiseni siihen, että käyn joka kyltin läpi ja pyritään edes suorittamaan ne suurinpiirtein oikein.

Lopputuloksena Danskulle kuiteen kokeesta tänään hyväksytty tulos ja 91 pistettä. Kerta ensimmäinenkin alokasluokasta on, niin eiköhän niitä kaksi pidä vielä hakea koularia varten? ;) Enpä tiedä, aika näyttää. Rally-toko mua kiinnostaa kovin paljon ehkä enemmänkin Tiitin lajina. Danskun kanssa meillä on niin vakavaa työskentelyä enkä saa itseäni vapautumaan koetilanteissa lainkaan (ehkä koska en voi huomioida koiraa yleensä lainkaan), joten koen kuitenkin ehkä tokon enemmän meidän lajina. PK-lajit myös toiveissa jossain vaiheessa. Kyllä sitä vaan toivoisi itsekin voivansa ottaa kisatilanteet rennompina.