Mökkeilyä

Me oltiin sitten viikko pois kaikesta sivistyksestä, keskellä ei mitään. Lähdettiin siis maanantai-aamuna autolla ajamaan kohti Karjalohjaa, jossa Tesniemessä sijaitsikin meidän vuokramökki, jonne suunnataan seuraavan kerran sitten syksyllä.

Tupesta paljastui kunnon vesipeto, ja Helmikin yksi päivä hyppäsi itse laiturilta veteen - kaikki ihmiset olivat vedessä ja Helmiraukka vikisi laiturilla, ja molskis hauvaraasu olikin sitten vedessä! Äkkiäpä Helmi ui rantaan, eikä kyllä sen jälkeen hypännyt enää laiturilta, vaikka vahtikin ettei kukaan huku..
Tupe olikin oikea pelastuskoira, kun joku oli vedessä, se vaikka hyppäsi sen päälle pelastamaan tätä, kunhan vaan pääsi itsekin veteen. Kyllä se pari kertaa mut vähän pidemmältä veti takaisin rantaan, kun siitä otti kiinni. Kunnon vesipelastaja siitä vielä tulee, kunhan oppii että kun käsi heilahtaa vedessä, siitä ei napata kiinni ja luulla että se on keppi..

Torstaina, perjantaina ja lauantaina käytiin koirien kanssa vähän kävelemässä. Tesniementielle vei sellainen isompi tie, puujärventie, joka oli 5-7 kilometriä pitkä. Torstai-iltana kävelin Helmin kanssa sen melkein päätyynsä ja vielä takaisinkin, perjantai-iltana kävelin sen Tupen ja Helmin kanssa päätyyn asti ja vielä takaisinkin & lauantai-iltana käveltiin se päätyyn asti ja melkein takaisin mökille (pienen välikohtauksen vuoksi äiti tuli hakemaan meidät autolla takaisin mökille). Siinä tuli sitten yli 20 kilometriä käveltyä parin päivän sisään, kuntoiltua tuli parin viikon edestä! Kyllä sen koirissakin huomasi, kun molemmat väsähtivät täysin.

Tupen kanssa oli kiva tokoilla sitten, kun se oli väsytetty ensin täysin. Silloin se jaksoi paremmin keskittyä, kun ei häseltänyt niin paljoa. Sain seuraamistakin opetettua vähän eteenpäin, koira kulkee jo oikeen nätisti imuttamalla sivulla, vaikka välillä meinaakin vähän hyppiä ja pomppia. Me aletaan Tupen kanssa kumpikin oppia!
Helmin kanssa otettiin vähän paikallamakuuta ja pieniä seuruupätkiä, loma on aina lomaa, mutta Helmillä se tietää vaan enemmän ponnisteluja. Voi sitä raasua..

Lauantaina löytyi Helmistäkin sen elämän ensimmäinen punkki! Silmän yläpuolelle oli ilmestynyt punkki, jonka Anneli sitten tänään irroitti siitä, vaikka haastavaa se olikin ilman punkkipihtejä - se punkki olikin tiukkaan kiinni! Helmi oli nätisti paikallaan, kun sähellettiin sen punkin irroittamisen kanssa vaikka miten kauan, aina kuonosta irti päästäessä käänsi päätä pois, mutta antoi nätisti ottaa siitä taas kiinni.

Tänään käytiin sitten Elinan ja koirien (Anni&Nelli) kanssa lenkillä, käytiin koirapuistossa, jossa Helmi pääsi taas ärisemään kunnolla, sekä käveltiin ihan muuten vaan sellanen pieni hihnalenkki. Oli kiva saada lenkkiseuraa, yksin kun tuolla ei liiemmin jaksa kävellä.
Tiistaina lähdetään ehkä agittelemaan Elinan kanssa ja torstaina olisikin agilitymöllit, sunnuntaina sitten ois gööttierkkari, kauheesti ohjelmaa yhdelle viikolle!

Hau open 14.7

Elikkä siis, jos vähän tiivistelisi nyt meidän ekoja virallisia agilitykilpailuja, jotka korkattiin eilen.

Aluksi kolmen maissa lähdettiin Helmin kanssa iskälle pitämään seuraa Tupelle ja kissoille tunniksi, kun äiti oli laivalla. Samalla käytin Tupen ulkona. Kissatkin sai syödä rauhassa ja Helmikin sai Tupen kanssa ruokaa. Kymmentä yli neljä lähdettiin kamalalla kiireellä pihalle, jossa Mira jo meitä odottelikin. Tuntui että ihan kuin olisin muuttamassa jonnekkin, sitä tavaraa löytyi niin paljon otettuna mukaan.. Ulkona kun oli vielä +30 astetta lämmintä, tuntui sietämättömältä kantaa reppua selässä hiestä märkänä.
Asemalle kävellessä matkalla kävin kirjastossa palauttamassa pari kirjaa ja sen jälkeen matka jatkuikin juna-asemaa kohti ja junaa odoteltiinkin n. 10 minuuttia. Pasilassa mulle tuli kamala hinku saada karkkia, joten meninpä sellaselle automaatille ja sitä karkkia ostin. Plääh, miksei kukaan ikinä opeta mulle, että mä voin jättää ne karkit jollein muille..

Pasilassa vaihdettiin siis M-junaan ja tällä mentiin Kannelmäkeen. Mikaelan junalla meni vielä hetki saapua Kannelmäkeen, joten me mentiin sitten Mustiin ja Mirriin katselemaan siksi aikaa, että Mikaelakin saapuisi paikalle. Kivempihan se on porukalla sinne mennä, kun jättää joku yksin.
Purinalle kävellessä heitin Helmin jokeen, ja tämän jälkeen käytiin viemässä kilpailukirja ilmoon ja samalla näytettiin myös rokotustodistus. Meidän kilpailunumero oli siis 14 ja kun katselin, niin Marjolla ja Urkilla (lägpys Tulikäpälän Tulimestari) oli numero 16.

Ennen rataantutustumista juoksin vielä Helmin kanssa joelle ja heitin sen taas sinne, jotta se saisi vilvoitella. Siinä oli sitten 6 minuuttia aikaa sieltä keretä takaisin kentille vaihtamaan kengät ja saatiin juosta takaisinkin. Mä tietysti asiaankuuluvasti stressasin, että nyt mä väsytän sen ja se juoksee radalla paljon hitaampaa, kun nyt vielä omisti sitä virtaa.

Rata vaikutti ihan kivalta, vaikka oli pari sellasta kohtaa, missä mua rupes hieman jännittämään, että entä jos se meneekin tonne ja tonne ja tonne ja otetaan hylky.
Radalle mentäessä koira jäi paikalleen lähtöön, joten mulle tuli heti sellanen fiilis, että nyt se on väsynyt ja tulee yhtä kamala rata kun viimeksi 30.6 Hau openissa. Mutta pöh, pah ja puh. Koiralla oli korvat ja kuunteli ihan loistavasti, vaikka yhdessä vaiheessa kierrä käsky jäikin koiran korvilta pois ja meinasi kielto tulla. Sain kuitenkin onneksi korjattua sen kun ajoissa huomasin ja oikein se sitten menikin, vaikken enää valssaamaan kerennyt siinä kohti, toisaalla se kuitenkin onnistui ihan yhtä hyvin, taisi olla parempi tosin siinä kohti.

Radalta haettiin siis nolla, jes! Kepeille sain koiran ohjattua oikein sisälle, vaikka olinkin aivan hermoraunioina siinä vaiheessa, että nyt me mokataan tää kun ei oo paljoa rataa enää jäljellä.. Aikaa katsoessa taulussa, koin pienoista v'tutusta, sillä yliaikaa oli +2,84 sekuntia, muuten olis tullut se eka nolla. Eihän ekoista kisoista voikkaan parasta mahdollista tulosta saada, mutta kun noin pienestä jäi kiinni niin pisti vähän harmittamaan, ne tais olla just ne pari sekuntia mitkä meni siinä kun koira meinasi kieltää.. Ehkä mä koitan ens kerralla ohjata vähän paremmin, tein tossa kohti nimittäin eri tavalla kun olin suunnitellut, piti mennä sivuaskelia että Helmi tajuaisi että matka jatkuu vielä, mutta ne jäi kokonaan pois. Treeneissä nimittäin kerran kouluttajan kanssa tajuttiin, että Helmin kanssa pitää mennä niin tai se tulee jalkoihin. Enhän mä siinä stressatessa tietenkään muistanut mitään..

Tuloksien ilmestyessä taululle, löysin sieltä myös toisen Cimillalaisen (Cimillan Luka Lumijalka, olisiko?). Näille tuli radalta kymppi ja 13. sija. Meille sitten 6. sija, tulos +2,84s. Meidän aika oli siis 57,84 sekuntia, ja ihanneaika oli 55 sekuntia. Meni kyllä tosi hyvin näin ekoiksi kisoiksi! :-)

Videota saatte tänne lauantaina.

Mätsäri ja agility 12.6 Ojangossa

Eli käytiin eilen mätsäilemässä ja agiliitelemässä ojangossa hienoin tuloksin..

Aamulla oli herätys 6.20, kun bussi meni jo 7.15 ojankoon päin. Oltiin Miran kanssa agilityepiksissä radalla töissä ja paikanpäällä piti olla jo kahdeksalta. Kristiinan kanssa sovittiin edellisenä päivänä, että hää lähtee mukaan koiran taluttajaksi ja hyvä vaan että lähtikin, en ois ikinä pärjännyt niiden hullujen hurttien kanssa ilman sitä. Kristiina oli jo Hakunilassa pysäkillä odottelemassa kun meidän bussi tuli ja siitä jatkettiinkin matkaa kävellen kohti ojankoa.
Aluksi meinattiin oikoa pellon poikki, mutta hyi että se oli märkä, joten päätettiinkin mennä nätisti vain kuntoratoja pitkin. Ja se oli kyllä hyvä ratkaisu!
HSKH:n kentille päästessä siellä oli jo porukkaa jonkin verran laittelemassa paikkoja kuntoon, eikä siinä mennyt kauaakaan kun me päästiin rakentamaan rataa Anne Viitasen neuvoessa. Vaikka Kristiina ei ollut töihin ilmoittautunut, pääsi hänkin rakentamaan rataa seurana, kun työvoimaa oli niin vähän paikalla.
Rataa rakentaessa yhtäkkiä Helmi juoksee innoissaan radalle jeejee nyt agitellaan ja siinä mä sitten olin ja pelkäsin pahinta.. Koiran kanssa takaisin häkille päin jännittäessä oliko se vain avannut vetoketjun, vai tullut siitä läpi..eikös se koira sitten ollutkin raapinut itsensä ulos sieltä! Olisin voinut itkeä siinä vaiheessa kun tajusin sen oikeasti tulleen läpi siitä. Ei kun koira tolppaan kiinni ja takaisin rakentamaan rataa..
Kristiina pääsi koiran hihnan päähän siksi aikaa kun me oltiin radalla töissä, ja kun oli meidän vuoro mennä radalle niin äkkiä hakemaan koira ja nameja. Minikisaavia oli neljä koirakkoa, kaksi muuta Helmin ja Taon lisäksi. Me mentiin toisina radalle ja Mikaela Taon kanssa kolmansina.
Paria pientä kommellusta lukuunottamatta rata meni mun mielestä ihan hyvin, eikä ollut kaatunut niihin kohtiin joihin olin pelännyt. Kielsin Miraa lahjomasta Helmiä nameilla ennen kuin mentiin ratatyöntekijöiksi, mutta eipä hää kuunnellut.. Siinä kolmanneksi viimeisellä esteellä Helmi huomaa että hei tossahan on toi täti keneltä saa paljon nameja tekemättä mitään! Hupsan heijaa koira lähti juoksemaan Miraa kohti, mutta tuli karjaisulla hyvinkin pian takaisin - mutta 5 virhepistettähän siitä tuli. Siinä sitten sihahdin Miralle että hää on kuollut kunhan pääsee radalta pois. Mikaelalle ja Taolle tuli hylly keinulta, kun Tao juos keinun läpi ja Mikaela sitten päätti varuiksi palauttaa sen keinulle.
Palkintojen jaon aika kun tuli, niin Sanni oli kerennyt jo tuomaan Kinan mulle ja oli ollut miljoona sadekuuroa ja kaikki oltiin ihan läpimärkiä. Me oltiin sitten kolmansia, neljästä koirakosta ja Kinakin pääsi mukaan palkintokuvaan joka näkyy sitten alla muiden kuvien kanssa.

Mätsäri alkoi sitten vähän yli kaksitoista ja sinne ilmoitin Helmin että Kinan. Sitähän varten se Kina oli mukaan otettu, että pääsisi sen kanssa kehässä käymään! Ensimmäiseksi menin Kinan kanssa kehään ja pienten kehässä jäätiin odottamaan että me päästäisiin kehästä pois Kinan kanssa että pääsisin Helmin kanssa kehään. Ennen Kinan kanssa kehään menoa likka veti näyttelyhihnan rikki, joten ei kun Helmin ketjupanta kaulaan ja nlyhihna siihen kiinni ja kehään!

Isojen tuomari tykkäsi Kinasta, kehui että se pitää hyvin kontaktia, vaikka liikkeessä näin peitsaakin. Kehui että me päästään sen kanssa vielä tosi pitkälle ja kyseli harrastanko sen kanssa jotain muutakin. Kun sitten kerroin, ettei ole mun koira mutta sen omistaja kyllä harrastaa, tuomari vähän ihmetteli ja sanoi että se käyttäytyy ihan niin että se oisi mun koira ja että meidän yhteistyö on ihan täydellistä. Tuomari sanoi, että ois mielellään antanut molemmille punaisen nauhan, mutta meille tällä kertaa sininen.

Pienten kehän tuomari odotteli meitä siellä ja päästiinkin siis suoraan kehään. Helmi toimi hyvin ja kuuntelikin mua tosi nätisti, vaikka välillä koittikin istua.. Liikkeessä se pari kertaa meinas lähteä laukkaamaan mutta käskyllä sitten muutti takaisin raviin.
Meille tuli sitten punainen nauha, tuomari ei sanonut yhtään mielipidettään koirasta jota olisi kyllä halunnut kuulla..

Siinä sitten jännitettiin, että kerkeänkö molempiin nauhakehiin ja kyllähän mä lopulta kerkesinkin, vaikka niillä oli kauheeta sähellystä palkintojen kanssa ja pienillä sinisten nauhakehä kerkesikin jo alkaa ennen kuin pääsin Kinan kanssa kehään.
Sinisten nauhakehässä Kinan kanssa huomasin, että hei siellähän oli vaan 4 koiraa, joten me sijoituttaisiin! Veikkasin sitä neljättä tai kolmatta sijaa meille.. Tuomari halusi liikkeet katsoa jokaiselta koiralta vielä kerran läpi, ja koitin Kinan saada menemään kunnolla, vähän heikoin tuloksin kylläkin.
Kun kehäsihteeri huusi että pointteri oli neljäs, järkytyin suuresti. Me ei oltukaan vikoja! Kolmannen koirakon huutaessa järkytyin uudelleen, me ei oltukaan kolmansia! Jännitys tiivistyi, oltiinko me ekoja vaiko tokia. Jokin terrieri huudettiin toisiksi, me oltiin sinisten ekoja Kinan kanssa! Tuomari tuli kehumaan ja sanoi, että me päästään vielä pitkälle. Palkinnoksi saatiin pokaali, pussi royal caninin maxi-junior ruokaa ja jokin askelmittari radiolla. Me mentäisiin BIS-kehäänkin!

Helmin kanssa nauhakehään mennessä tuomari katsoi sielläkin uudelleen liikkeet ja pudottikin meidät lopulta ensimmäisinä kuudesta koirakosta. Seuraavaksi kehästä lähti Cilla-seropi ja kehään jäi Repe kolmen mäyräkoiran kanssa (huomaako kukaan, että kyseessä oli mäyräkoirakasvattaja? :"D). Repe oli lopulta punasten kolmas koirakko, ja Mirahan vielä väitti etteivät ne sijoitu!

BIS-kehään mennessä jännitti ihan kauheasti, oletus oli että sielläkin sijoitetaan vain 4 koiraa kahdeksasta. Lopulta sieltä sijoitettiinkin kaikki koirat, Kina oli BIS-kehässä kuudes koira! Kyllä siinä oli likasta tosi ylpeä. Palkinnoksi saatiin sieltä jokin ihme tasku, missä oli 10 laastaria..
Lopullinen tulos Kinalla siis SIN1 BIS6!! Helmillä agilitystä minikisaavista se 3. sija ja PUN ei sijoitusta.

Kiva päivä oli, ilman Kristiinaa ei oltaisiin varmaan ikinä selvitty Tikkurilaan asti sieltä. Kiitos tosi paljon Miralle, Kristiinalle ja Mikaelalle seurasta!! Ja tietenkin Sannille siitä, että sain ylipäänsä ottaa Kinan sinne mätsäilemään! :)

Helmin kanssa agilityn palkintojen jaossa, juuri
palkintopallilta astuttu alas. Kinakin pääs palkintokuvaan, kun en tajunnut jättää sitä Kristiinalle.
















Kinan kanssa kehässä, antoi nätisti katsoa hampaat, vaikka mä vähän pelkäsinkin että se vetää pään pois.

















Toisessa kuvassa Kina meni kerrankin nätisti juoksuttaessa, vaikka kävellen meninkin ja pidin katsekontaktia.

















Kinan kanssa BIS-kehässä, kerrankin likka seisoi, eikä koittanut istua, mennä maahan tai antaa tassua. Se seisominen oli vaan niiiin tylsää puuhaa. :)







Kina henkivartioidensa kanssa. Tao ja Taavi, nämä kaksi pelottavaa mustaa isokokoista pelottavaa henkivartijaa, seurasivat tyttöä ylpeästi minne neiti ikinä keksikään mennä!

kirjasto, posti, faunatar...

Käytiin sitten eilen Miran ja Repen kanssa lenkkeilemässä, aluksi poikettiin kirjastossa palauttelemassa kirjoja ja tämän jälkeen mentiin käymään postissa viemässä multa polluxin paketti sinne ja Mira vei jotain äitinsä kirjeitä.
Sen jälkeen käveltiin sitten faunatarelle, jossa ihasteltiin kaikkea mahdollista ja katseltiin koirille pantoja ja valjaita. Mietittiin miltä Helmi näyttäisi Hurtan panta, hihna ja takki päällä.. Mehän mentiin sinne vain ja ainoastaan ostamaan Helmille jotain nameja, kun ne oli päässeet taas loppumaan..hupsis! Lopulta sieltä sitten lähtikin jotain ruotsalaisia koiran nameja mukaan, mihin Helmi onkin nyt ihan hullaantunut.

Tänään ja eilen ollaan otettu Tupen kanssa nyt kauheesti tokoiluja, enimmäkseen kapulan pitoa ja noutoa. Tupen mielestä kun on paljon kivempaa napata kapula ja juosta karkuun, kuin antaa se mulle sen jälkeen.. Mut ehkä sekin vielä joskus oppii! Vaatii vaan aikaa.. Helmin kanssa koitin kapulan pitoa treenailla, niin eipä se vapaaehtoisesti sitä suuhunsa ottanut, tuskin tulee ikinä ottamaankaan. Plääh.
Opetin Tupelle tänään toisen tassun antoa. Oikean tassunhan se osaa jo antaa, kun sille sanoo 'tassu', tänään sitten treenailtiin vasemman tassun antoa sanalla 'toinen' ja likkahan alkoi tajutakin sen! Välillä nosti tassun ilmaan, mutta välillä sitten tuijotti tyhmänä että siis mitä pitää tehdä en mä tajuaaa. On se vaan vähän höppänä.

Agilityreenit

Meillä oli siis agireenit tänään ojangossa, matkaseuraksi saatiin Oona ja Elmeri-harjis meidän agiryhmästä. Suuri kiitos heille meidän onnistuneesta kotimatkasta..

Agilityreenien alussa Maria oli vähän myöhässä, joten treenitkin alkoivat myöhässä. Pidettiin sitten vähän pidempään sen vuoksi ja saatiin Marialta lupaus että hää ostaa meille karkkia aina kun on myöhässä.
Otettiin treeneissä eteenlähetyksiä, mutta eihän niistä meidän kohdalla mitään tullut, kun Helmi on niin kiinni mussa, ettei voi ees kuvitella saavansa sitä irtoamaan. Me tehtiin sitten radat ihan meidän omalla tyylillä, kun tiesi ettei Helmi irtoa. Kyllä me aluksi yritettiin irtoamisia, mutta yritykseksi se jäikin, kun Helmi jäi tuijottamaan mua kun tyhmää, että hei mitä sä luulet että mä teen, okei tuun takas sun luokse moi!
Otettiin lopuksi sellainen joukkuekisa, meidät jaettiin kahteen eri ryhmään ja kaksi koirakkoa suorittivat samanlaista pientä ratapätkää kilpaillen toisiaan vastaan, koko joukkue toimi peräkkäin - heti kun yksi koira tuli maaliviivan yli, toinen lähti. Rata meni hyppyhyppy, putki ja takaisin hyppyhyppy. Jos rata suoritettiin väärin, piti palata alkuun ja suorittaa se uudelleen.
Meidän joukkueessa olivat Mila, Viiru, Erik ja Helmi, ja toisessa joukkueessa Elsa, Remu, Muru ja Elmeri.
Oli kivaa vaihteeksi kokeilla jotain tollaista ihan leikkimielisesti vaan. :-) Meidän joukkue voitti kaksi kertaa toisen joukkueen, bileet pystyyn jeejeejee. Noei, kivaa oli ja se oli tärkeintä!

Oonan ja Elmerin kanssa lähdettiin sitten paluumatkalle bussilla ja Elmeri yritti syödä mut, ollen puoliksi Oonan sylissä ja puoliksi mun sylissä. Iik! Ens sunnuntaina sitten uudestaan treenit, mulla on kauhea agi-into! Sitä ennen ois keskiviikkona ojangossa agilityn joukkue-epikset, jonne mennään minä, Elmeri, Remu, Tao ja Mira Repen kanssa (varakoirakkoina).

Agility Ojangossa

Helmi ihan peruselementissään. Anni, Helmi ja edessä pikkunen pieni Nellipalleroinen.

Eli tiistaina käytiin agittelemassa Ojangossa with Elina & Anni+Nelli. Oli kiva saada vaihteluksi jotain erilaista seuraakin sinne Miran ja Repen sijaan.

Matkat ojankoon menivät hyvin, bussimatkalla Helmi alkoi olla vähän kärsimätön, mutta ulos päästessä ihan huomasi kuinka energiaa virtasi. Käveltiin pellon poikki kuntopoluille, joilta käveltiinkiin pikaisesti vain metsäpolulle, jota pitkin käveltiin kenttien luokse.

Tehtiin sitten sellaista vähän sovellettua rataa, joka oli kyllä kiva mennä. Aikaahan siinä meni kun se piti rakentaa, mutta kivaa oli. Mulla oli ratapohja mukana, josta katseli mallia, mutta kun haluttiin kontakteja mukaan, niin piti soveltaa vähän enemmän jotta ne saatiin siihen. Mutta kivaa oli ja se on tärkeintä!
Yksi asia, mistä olin erittäin ylpeä, oli se, että Helmi pysyi paikallaan aina kun jätin sen lähtöön. Se ei ikinä pysy paikallaan treeneissä, mutta nyt se kuunteli pienintäkin käskyä ja oli niin upea! Olin kyllä ihan supertyytyväinen sen käytökseen, ei se olisi kyllä yhtään paremmin voinut mennä!!

Kotiin lähdön aikakin koitti joskus ja mentiin sitten 62 Jokiniemeen ja sieltä 70 kotiin. Koirat olivat ihan läkähtyneitä, varmasti Anni ja Nellikin nukkuneet yönsä hyvin Helmin lisäksi!


mun ja Helmin agiliitelyjä.


Nelli suorittaa puomia.

Anni hyppää renkaan läpi.


Nellistä paljastuikin putkihullu.


Oli se vaan niiin putkihullu ;-)

mätsäilyä

Käytiin sitten tänään mätsäilemässä Koneen kentällä Mukkiniemessä. Kun 8.45 lähdettiin kotoa, tuntui että kaikki lähtee menemään vähän huonommin..oltiin aikataulusta jäljessä, kun Miran piti käydäkin lataamassa bussikortti. Tultiin kuitenkin pysäkille 10 minuuttia ennen junan tuloa, joka oli täysi yllätys. Tosin se saattoi johtua siitä, että Miran äiti vei minut, Helmin, Miran ja Repen Koivukylän asemalle. Siinä kerkesi hyvin ladata sen bussikortinkin, nyt siihen oli tullut uutta infoa seteleiden laittamisesta niihin koneisiin..
Päästiin junalla Tikkurilaan, josta poimittiin Kina matkaan ja jatkettiin matkaa kohti Pasilan asemaa. Pasilassa kamalalla kiireellä rullaportaat ylös, ja koitettiin löytää ulospääsyä sieltä rakennuksesta...oli se kyllä aika kamalaa, kun oli 6min bussin menoon. Lopulta löydettiin ulos ja lähdettiin täysin väärään suuntaan juoksemaan bussipysäkille..hölkättiin sitten koirien kanssa toiseen suuntaan ja sielläpä 58B seisoi pysäkillä ja kello olikin sen 9.42, milloin meidän bussin piti mennä siitä. Kauhealla kiireellä juostiin siis bussiin, joka meni Itäkeskukseen päin. Senhän piti olla oikea bussi kerta meidän bussi meni 9.42...bussissa selvisi, että oltiin väärään suuntaan menevässä bussissa, ja heti seuraavalla pysäkillä jäätiinkin veke. Bussista nähtiin sitten, että hupsis tossa meneekin siihen toiseen suuntaan se 58B ja niitähän meni 30 minuutin välein, jollei tunninkin kun oli aamu.. Jo siinä vaiheessa tuntui, että tämä päivä alkoi menemään ihan väärään suuntaan....eikä se suunta ollut hyvä.
Jäätiin bussista pois, ja toiseen suuntaan menevä 58B oli juuttunut liikennevaloihin, tultiin Miran kanssa sitten siihen tulokseen, että koitetaan keretä siihen bussiin, kamalaa juoksua siis pysäkille päin. Bussi pääsi meidän tien ylityksen jälkeen valoista pois ja pysähtyi kuin pysähtyikin pysäkille. Kuski sitten hihkaisi meille Töölön tullin kohdalla, kun meidän piti jäädä pois.
Kun 58B sitten odotti liikennevaloissa, meni 4 numeron ratikka meidän silmien edestä..tuntui ettei se voinut enää olla totta. Kun se ratikka sitten jäi valoihin kiinni ja me päästiin bussista ulos, kamalaa juoksua bussin edestä ratikkapysäkille ja juuri kerettiin sitten siihen ratikkaan kyytiin! Siinä vaiheessa rupesi miettimään, että mikä hyvän tuurin aalto meidän ylle on iskenyt :"D
Ratikassa olikin tuttuja, Leia-portugeesi omistajineen ja Onni-kotikissan omistaja. Siitäpä saatiin sitten matkaseuraa Koneen kentälle, jonne tuskin oltaisiinkaan löydetty perille ilman heitä...kiitos suuri siis!

Mätsäripaikalle saapuessa paikalla oli Noora&Aake + pari muuta henkilöä, pääjärkkäri puuttui kokonaan paikalta - oli nukkunut pommiin..ei mennyt kauaakaan, kun porukkaa alkoikin tulvimaan paikalle ja saatiin homma luistamaan. Möllitokon aloituksen kanssa oli jotain ongelmia, mutta sekin lähti siitä sitten toimimaan.
Kun me lopulta päästiin sitten ikuisuus sen jälkeen ensin Kinan kanssa kehään, saatiin sininen nauha. Meidän parina oli Dina-pinseri ja Linda. Kina oli vallan riemuissaan kun piti juosta ja laukkaamaan se meinasi yltyä enemmänkin, mutta sain sen välillä ravaamaan nätistikin. Seisominen meni kyllä hyvin, ei voinut olla kuin tyytyväinen. Oli se tosi hyvä suoritus siihen nähden, ettei me paljoa olla treenailtu.
Helmin kanssa kehään mennessä saatiin myös sininen nauha, siinä oltiin cockerspanielia vastaan. Helmi meni tosi nätisti ja tuomarikin selkeesti tykkäsi Helmistä, sen kamalassa kunnossa olevasta turkista huolimatta.
Kun isojen sinisten nauhakehä sitten alkoi, ei tullut meille sijoitusta siinä kehässä. Kina säikkyi kyllä kamalasti, kun meidän takana oli räyhäävä saksanpaimenkoira. Korvat luimussa neiti juoksi ravatessa, ja pyöri ja hyöri kun koitti nähdä taakseen mitä se hurtta hommasi. Seisottaessakin meinasi pyöriä, kun saksanpaimenkoira silloinkin rähisi. Mutta hyvin se silti meni. Vaikka tuomari ei tykännyt, itse olin kyllä tosi tyytyväinen!
Kun tuli pienten sinisten nauhakehä, tuomari otti meidät Helmin kanssa ensimmäisinä jatkoon. Helmi meni kyllä yllättävän nätisti kehässä. Juoksuttaessa meidät siirrettiin ensimmäisiksi, ja lopulta oltiinkin sinisten ykkösiä. Tyytyväinen ei voinut muuta kuin olla. BIS-kehässä ei tullut sijoitusta.

Oli kyllä tosi mahtava päivä, erityinen kiitos Miralle ja Repelle, sekä Onni-kotikissan omistajalle, josta oli suuri apu. :--) Ja tietenkin Sannille, kun luovutti Kinan mulle edes mukaan tonne!

Vielä mätsärin jälkeen otettiin Kina meille, Tupe ei sille rähissyt, paitsi kun häkissä ollessa päästettiin Kina haistelemaan sitä. Muuten Kina vietti aikansa mun huoneessa, joten ei ne tekemisissäkään olleet.
Kun Matti tuli tekemään uteliaana tuttavuutta Kinaa kohtaan, Kinahan kipitti sitä karkuun..olihan se nyt aika mahtava ja iso pelottava Matti-katti!