Tokoepikset ja mätsäri

Eilen me käytiin siis mätsärissä ja tokoepiskoissa. Itse olin aamulla jo töissä siellä ja menin sitten vähän ennen kahtatoista hakemaan koiruudet yhdessä Elinan kanssa.

Helmi oli siis saanut järjestäjiltä, HSKH:lta, luvan osallistua match show:ssa veteraaniluokkaan, kun ei tässä enää kauaa ole että se sinne pääsisi. Sielläpä siis käytiin ja haettiin sininen nauha, tuomari ylisti molempia, mutta Lissu-pari sai kuitenkin punaisen nauhan. Veteraaneissa oli yhteensä 5 koiraa, kaksi sinisen nauhan saanutta ja kolme punaisen nauhan saanutta.

Sinisten nauhakehässä meidän parina oli täysin musta saksanpaimenkoiranarttu Ruma, jonka nimi ei kuitenkaan ollut enne ulkonäöstä. Tuomarilla oli vaikeuksia saada päätettyä, kumpi on ykkönen ja kumpi kakkonen, mutta loppusijoitukseen vaikutti sitten Helmin käyttäytyminen - kun tuomari pähkäili kumman sijoittaa, Helmi päätti sitten aloittaa haukkumisen. Tuomari kuitenkin tuli luokse ja sanoi että me ollaan ykkösiä tänään, siitä syystä että Helmi haukkumalla osoitti että me oltiin tultu voittamaan.

BIS-kehästä meidät pudotettiin, mutta Nea ja Dusty + Donna (BIS-kehässä Linnean kanssa), jotka olivat myös saapuneet paikalle valittiin jatkoon. Jatkoon valittiin suoraan 4 parasta, jotka lopulta sijoitettiinkin. Ensimmäisenä olivat Nea ja Dusty, toista koirakkoa en muista ja kolmansina Linnea ja Donna, neljättä koirakkoa en myöskään muista. Vau!
Mira ja Repe olivat myös saapuneet paikalle ja olivat sinisten toisia pienissä koirissa.

BIS-kehästä me kiiruhdettiin tokoilemaan. Koira oli aivan kuollut, mutta meni jotenkin. Anni ja Elina olivat jo käyneet tokoilemassa ja lähteneet kotiinkin, pisteitä oli näillä vähän alle 90.
Helmi leikki ep. virallisessa kokeessa, ettei osannut perusasentoa ja paikallamakuussa lähti venyttelemään useaan kertaan.
Tuomarina tokossa oli Carita Kuparinen. Alla meidän pisteet kustakin alueesta ja selityksiä pisteille omin ja tuomarin sanoin.

LUOKSEPÄÄSTÄVYYS 9 - 9
- Helmi kyllästyi istumaan ja nousi seisomaan, tuomarin hanskat tuoksuivat mukavasti nakille joka oli Helmistä superihana tuoksu.
PAIKALLA MAKAAMINEN 7 - 21
- Rupesi venyttelemään ja oikomaan itseään kesken kaiken.
SEURAAMINEN KYTKETTYNÄ 7.5 - 15
- Perusasennot eivät olleet Helmistä yhtään kivoja, ei me mitään perusasentoja osata! Näinpä mä jouduin kädellä avustamaan sitä kauheesti enkä silti saanut istumaan melkeenpä.. Paikka olisi voinut olla ehkä vähän lähempänä.
SEURAAMINEN TALUTTIMETTA 6 - 24
- Ne perusasennot + alkoi lopussa jätättämään.
MAAHANMENO SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ 8 - 16
- Perusasennot, jäi makaamaan takapuoli silleen vähän "ylhäällä".
LUOKSETULO 8 - 24
- Lähti reippaaseen luoksetuloon, mutta kun piti tulla perusasentoon lähti juoksemaan mun taakse agilitykentille päin.. Mä sitten karjaisin sille aika kovasti ja tuomari moittikin tästä mua myöhemmin..
SEISOMINEN SEURAAMISEN YHTEYDESSÄ 0 - 0
- Meni makaamaan maahan, enkä tiennyt että saan korjatakin sen, tuomari kuitenkin neuvoi mua tästä liikkeen jälkeen.
ESTEHYPPY 8 - 16
- Muuten ois ollut 9, mutta mun käsiavut siinä vaiheessa kun käskin koiran jäämään seisomaan.. Mä luulin ettei se hyppää edes koko esteen yli. Tuli esteen viereen seisomaan, jota ei saisi tehdä.
KOKONAISVAIKUTUS 8 - 8
- Perusasennot ei olleet enää yhtään kivoja, koira oli vähän väsynyt eikä sitä kiinnostanut tekeminen yhtään. Lopussa myös haukkui pariin otteeseen, Helmillä alkoi olla vähän tylsää.
PISTEET YHTEENSÄ 133

Agilityssä me ei käyty, mutta Nea kävi siellä Divan kanssa, ollen neljänsiä (saa korjata, voin muistaa väärinkin!).
Alunperin Helmin piti mennä agilityilemään Mikaelan kanssa, mutta Mikaelan hurttien sairastellessa, Mikaela päätti jäädä kotiin.
Kiitos Eliselle ja Nean poppoolle seurasta! Linnealle ja Eliselle myös suuret kiitokset kuvista.
Alla Linnean ottamat kuvat, sillä Elisen kuvia ei ole vielä netissä.

Helmi seisoo.Ja Helmi ravaa.
Helmi SIN1 ja Dusty PUN1. Linnea kuvaili Neaa ja Dustyä, mutta kerta mie ja Helmikin satuttiin oleen siellä samaan aikaan, niin pitihän tääkin pistää tänne. *nauru*

agilityilyä

Me käytiin siis Tehis Cupin ensimmäisessä osakilpailussa, Ville Liukan kisaavien minien radalla.
Sivussa Helmi meni tosi hyvin kun otin esteitä, mutta radalla se ei halunnut mennä.
Meinasi multa itku päästä radalla, kun heti ekalla hypyllä huomas että tänään me ei juosta radalla. Eka rata me suoritettiin kunnialla loppuun, kepeiltä kielto kun ei meinannut kuunnella yhtään ja seurata mun käsimerkkejä. Tokalta radalta hylly, kun keskeytin sen koiran haluttomuuden vuoksi jatkaa.
Taso oli mitä oli, vaan 3 sai tuloksen kuudesta (oli ulkopuolisiakin), näin ollen me oltiin sitten kolmansia, huimalla ajallakin vielä (79,43 sekuntia). En tiiä miten pysyin koiran perässä kun sillä oli vauhtia niin kauheesti (huomaattehan etten ole tosissani..)! Helmi oli vähän sitä mieltä että radalla ei turhia juoksennella, eikä hyppiminen ole kivaa. En tajua mikä sille on taas tullut..
Meidät nähdään luultavasti viimeisen kerran agilitykentällä 25.9, Helmin mamma ei oikeen tiedä, jatketaanko me agilityä enää sen jälkeen. Talvikaudeksi luultavasti jäädään vielä ryhmään treenailemaan, mutta saa nähdä onko mulla enää kisalisenssiä ens vuonna..

Otettiin vähän tokoakin ja koira meni ihan kivasti. Meillähän on tokoepikset 18.9.. iik! ;)

Kiitti vielä Elinalle ja tytsyille (Nelli ja Anni) eilisestä episkoseurasta! Ja ehdottomasti Mikaelalle ja koirillekin, Helmi oli onnessaan kun pääs Taotao-kaveria moikkaamaan, eikä tarvinnut vaan tuntemattomia shelttejä säikytellä.. ;)

agilityn koetunti

Me käytiin siis agilityn koetunnilla eilen ja saatiin sieltä ryhmäpaikka. Oli Riinan maksien agilityn jatkokurssi. Siellä oli kuitenkin onneksi mun ja Helmin lisäksi vielä toinenkin mini.. ja kolme maksia. Eli viisi koiraa yhteensä.
Kouluttaja oli tosi kiva ja ryhmän porukkakin ihan ok, vaikka mä olinkin ainoa nuori. Mentiin ratapätkää jossa oli kepit, hyppyjä, putkia, puomi ja a-este. Ensimmäinen kerta radalla meni miten meni, Helmi oli ihan kiinni mussa, mutta sillä oli tosi paljon intoa tehdä. Toisella kerralla se irtosi paremmin ja mä osasin ohjatakin sitä vähän paremmin. Jätin sen parissa kohti taakse, mutta Riina neuvo miten saan tehtyä ne oikein ja käski mua pitään koiraa paremmin silmällä. Kolmas kerta meni sitten ihan perfect ja Helmi meni ihan mahtavasti ja mäkin osasin ohjata. Sain koiran vedettyä kauemmas ja lähetettyä puomin vieressä olevaan putkeen (Helmi on puomiaakeinuhullu) ja sain leikattua edestä putken edessä ja lähetettyä Helmin hypylle. Kerkesin myös valssata ennen seuraavaa putkea ja sain lähetettyä sen putkelle. Pituuden jälkeen sain sen kiertämään hypyn ja menemään aalle ja oli niin mahtavaa mennä sen kanssa, kun se oikeasti juoksi!
Ei ole ikinä mennyt noin hyvin radalla mun kanssa, sain ite todellakin juosta sen minkä jaloistani pääsin. Maria ois nyt ylpee meistä ;)
Nähtiin ojangossa myös Jenna ja Otto, joita kävin häiritsemässä, sekä Nea ja Maisa, jota en viitsinyt mennä häiritsemään.

Mä oon ihan älyttömän kiitollinen sulle Mikaela (Tessu, Tao & Taavi), ilman sua en ois varannut Helmille fyssariaikaa ja me tällä hetkellä lopeteltaisiin meidän agilityuraa. Helmi oli eilen radalla niin pirteä ja innokas, ettei oo varmaan ikinä ollut niin paljon intoa täynnä. Kouluttaja ei huomannut Helmin hyppytyylissä mitään outoa, joten fyssarikäynti on auttanut!
Meidän agilitykilpailut ois käyty ja lopetettukin, jos toi koira ei ois "parantunut". Mä oon ihan älyttömän kiitollinen sulle Mikaela, sun ansiostas me jatketaan agia virkeempinä kun koskaan! :-)

gööttimestikset

Eli tänään lähdettiin BAT:in elonkorjuu -kisoihin, joissa oli gööttien agilitymestaruuskilpailut samalla. Meidän piti alunperin vaan mennä katselemaan, mutta lopulta päätin, että josko koiralla olisi intoa tänään, ainahan sitä voi radalla kokeilla.
Rata vaikutti ihan kivalta, tosin mulla oli vaikeuksia muistaa se, miljoona kertaa putkeen ja kahdesti puomille ja ää. Mutta muistin kyllä radan, siitä ei ollut meidän tulos kiinni.. Mineissä vain kaksi saivat tuloksen, molemmat gööttejä. Helmi ei kuitenkaan kuulunut näihin kahteen koirakkooon, vaan meille tuli radalta hylky. Kielsi kolmesti ja sen jälkeen tehtiin vähän helpotettuna meidän rata loppuun.

Helmillä oli aluksi radalla intoa, mutta sitten se lopahti ja se laahusti perässä taas ja kielsi ja kielsi ja kielsi. Oon kuitenkin tyytyväinen siihen miten se meni, ens kerralla sitten paremmin! Ainakin toivottavasti.. Oltaisiin sijoituttu ilman Helmin kieltämisiä! 12 koiraa mukana joista 10 sai hylätyn
Onnea vielä mm. Marjolle ja Urkille kolmannesta sijasta hyppikseltä ;-)

Reenailtiin myös ominpäin ojangossa ja siellä Helmi meni väsähtämiseen asti tosi hyvin. Mamma on tyytyväinen.
Kotona käytiin vielä illemmalla ottamassa etsintää. Nyt Helmi alkaa jo tajuamaan, että kun se menee ulkona esineiden luokse, siitä seuraa palkka. Joku päivä otetaan Elinan kanssa niin, että Elina menee piiloon ja lähetän Helmin etsimään
Treenailtiin myös tokoa, seuraamiseen vaihdettiin käskysana ja aloitettiin se alusta. Jos näin vaikka lähtis menemään parempaan suuntaan.

Purin sitten yhden hyllynkin tänään ja otin Tupen kanssa tokoa sisällä + kontaktitreeniä. Ja tästähän saa kiittää vain Emman ja Dustyn omistajaa Neaa, joka sai innostettua mut siihen puuhaan. Tupe alkoi jopa tajuamaan mitä siltä halutaan. Vähän jäi kyllä laudat jänskiksi, kun liukuivat parketilla Tupen hyppiessä ja pomppiessa. Helmikin alko tajuumaan mitä sana pinta tarkoittaa. Mun pitää käsiapuja häivyttää vaan pois, Tupe ja Helmi on molemmat niissä täysin kiinni. Kauhee into päästä treenaamaan Tupen kanssa!

Seuraavan kerran kaiketi 25.- tai 26.9 kisoihin. Möllitokoonhan me ollaan ilmottu jo 18.9. IIK!

Tokat viralliset agiliitelyt

Eli tänään käytiin meidän tokissa virallisissa agilitykilpailuissa Ojangossa, meidän "kotikisoissa". Nähtiin siellä paljon tuttuja (mm. Sanni & Kina, Linnea & Valtsu, Jenna & Otto ja Elina & Manta). Erityisesti kiitän Linneaa joka ei kuristanut mua vaikka roikuin sen niskassa kiinni koko ajan höpöttäen jotain omiani.. Niin ja tuota Anni-Nelli-Elinaa ei sovi unohtaa, kun ilman sitä mä olisin varmaan jättänyt noi kisat väliin! ;--)

Eli tultiin Ojankoon 9 aikaan, kun Elinan piti mennä töihin silloin, mun vuoro olisi ollut vasta kolmosten aikaan. Helmi sai jäädä häkkiin autoon, kun kävin ilmoittamassa että oltiin saavuttu paikalle. Pian hain sen kuitenkin mukaan, kun mä en osaa liikkua ilman koiraa... Linneaparka saapui myös paikalle ja hyökkäsin sen niskaan selittäen jotain omaa ja höpötellen itsekseni. Ja nyt kun muistelen näitä asioita, mun on pakko vielä kiittää Neaa joka anto mun rapsutella Maisaa! Ens kerralla sekin osaa sitten välttää mua kun näkee mut jossain..

Ekaksi siellä alkoi maxien agilityrata ja kymmenen minuuttia sen jälkeen minien hyppyrata. Se hyppyrata ois ollut tosi helppo, mutta. Yksi: Helmillä ei ollut vauhtia ja se pudotti muurin palikat kompuroiden niihin. Kaksi: Se huomasi Miran ratatyöntekijänä ja kävi taas tervehtimässä sitä. Ja kuka sanoi ettei se mitään sitä huomaa? Kuka nyt unohtaisi sen mummon ulkonäön keltä saa aina rahaa? Ei kukaan, tää sama pätee vähän Helmin ja Miran kanssa. Helmi kyllä muistaa kuka on se namitäti.
Hyppäriltä tuli siis kymppi + aikavirhettä. Helmi ei ollut mikään nopea tapaus siellä, vaan itseasiassa aika hidas.

Maxi1 agiradan loputtua, tuli minien rataantutustuminen ja oli aika päästä sielläkin sitten radalle. Valitettavasti Helmin into ei taaskaan ollut huipussaan, vaan koira ensimmäisen hypyn jälkeen ei halunnut enää edetä. Neljännellä hypyllä oli vähän niin ja näin hyppäänkö ja meinasin jo ottaa koiran ja lähteä. Päätin kuitenkin yrittää vielä, seuraavana oli nimittäin aa, joka olisi voinut piristää Helmiä. Niin se piristikin, mutta kun tuli seuraava hyppy, Helmi päätti että jätetään tähän, en jaksa enempää. Niinpä komensin sitten koiran mukaani ja me lähdettiin pois radalta. Tästä siis sitten hylky.

Kun toisella kentällä kokeiltiin agilityä, Helmi juoksi minkä kintuistaan pääsi ja oli niiin kivaa. En tajua mikä siinä sitten oli, kun ei siinä kisaradalla halunnut juosta. Täähän on meillä alkanut vasta viime viikon torstaina ja nyt käytiin siellä fyssarillakin ongelman takia. Mutta ehkä me tästä selvitään, me ollaan lujaa tekoa!
Huomenna luultavasti vaan turisteilemaan Ojankoon BAT:in elonkorjuukisoihin, joissa on samalla gööttimestikset.

Fysioterapiakäynti

Eli tänään käytiin Tamara Merenvallan luona Käpylässä, eläinfysioterapiakäynnillä. Helmin mielestä agilitystä on tullut supertylsää jos rimat ovat ylhäällä, maassa ne menettelee. Näinpä päätin siis, että nyt on jossain vikaa ja lähdettiin fyssarille. Meillä kävi tuuri, kun saatiin peruutusaika perjantai-aamulle klo 9.00. Tämä aika sitten varattiin.

Ukkini vei meidät sitten perjantai-aamuna klo 8.30 Käpylään, 8.50 oltiin perillä ja odoteltiin fyssarin saapumista paikalle. Ei siinä mennytkään kauaa, kun tämä tuli paikalle ja meidän vuoro alkoikin yhdeksältä.
Aluksi katsottiin koiran liikkeitä ees taas mennessä ja sen jälkeen ympyrää mennessä. Tamara käski kävellä aluksi hitaasti ja lisäämään vauhtia pikkuhiljaa lisää, niin kauan että koira rupeaa laukkaamaan. Käveltiin tien päätyyn asti ja koira vaan ravasi hihna pitkällä.. Takaisin kun mentiin niin koira kyllä laukkasi innoissaan "jee mennään tonne eläinkauppaan jeejeejee".. Tamara vaan naureskeli että sillä on intoa ja se on tosi reipas.

Käynti sujui muuten ihan hyvin, lukuunottamatta Helmin kaupan puolelle karkaamisyrityksiä sun muuta, ja sieltä selvisikin yhtä sun toista. Tässä vähän listattuna asioita, mitä sieltä paljastui, tai Tamara sanoi: Löysä kinnernivel, joka naksuu. Selän jumeja availtu, olkanivelet aivan jumissa ja ristikkäiset etu- ja takajalka jumissa.
Suositteli ortopedille menoa + nivelten kuvauttamista jos ei ongelma helpota jumien avaamisen jälkeen. Kannatti myös uusintakäyntiä luonaan kuukauden sisään, että saataisiin kaikki jumit avattua. Helmi on tosi ryhdikäs ja hyväkuntoinen muuten noin vanhaksi, eikä vaikuta ollenkaan siltä että siihen sattuisi, hieman takakorkea, joka tod. aiheuttaa yhdessä hännän kanssa lihasjumeja selkään :)

Tykkäsin kyllä tosta fyssarista ja uusi aika varattu ens kuulle (torstai 16.9 klo 9.00). Haluun kaikki jumit auki sieltä, vaikka maksaakin 50€/ kerta niin haluun viedä hälle.

Nyt loppu päivä lepoa ja huomenna katsotaan sitten pääseekö koira agilityradalle asti. Pitää vähän seurailla miten pirteä se on ja miten paljon intoa tehdä.

pöh, pah ja puh

Mä oon taas ollut laiska, enkä oo päivitellyt tätä yhtään. Me ollaan käyty mätsärissä, näyttelyssä, agiliitelemässä ja muuten vaan laiskoteltu kotona ja mamma on oikeen hylännyt hauvansa kotiin ja lähtenyt mm. päivä- ja viikonloppureissuille.

Erkkari oli siis 1.8 ja sieltä oltiin hakemassa vikaa kertaa valioluokasta laatumainintaa, H:ta ;-) Tuomari paljastui paikan päällä vielä todella tiukaksi, jakoi ERI:ä harvalle. Päivin kasvateista pari onnistui saamaan sen himoitun erinomaisen, kuitenkin kaikki valioluokan koirat. Selvisikö siitä jo jotain? ERI:n saivat kaikki valioluokan koirat, kun joissain luokissa sitä oli enemmän koiria ja läheskään kaikki eivät ERI:ä saaneet, ehkä kuusi kuudestatoista - korkeintaan.. Meille siis valioluokasta ERI, kilpailuluokassa ei sijoitusta. Me ei pudottu ekoina luokasta, muttei kyllä vikoinakaan. :---D

Meidän tuomarina oli Nils-Arne Törnlöv Ruotsista ja pistelen meidän arvostelun tähän jos jotakuta kiinnostaa. :--) Kävin käännöspalvelussa hakemassa suomennoksen siihen ruotsin kieliseen arvosteluun, sillä en saanut lainkaan selvää siitä kehäsihteerin kirjoittamasta arvostelusta.
"Feminiininen valionarttu. Erinomainen tyyppi. Erittäin kaunis pää ja ilme, oikea purenta. Hyvä ryhti. Pitkä heikko selkä. Takakorkea. Hyvä runko. Hyvä asentoiset raajat. Oikea karvapeite. Liikkuu OK." ERI

Ollaan käyty myös Elinan, Nellin ja Annin kanssa treenailemassa ja Helmi on ollut vähän Helmi - tosin vähän kamalampi. Sillä ei oo melkeenpä minkäänlaista intoa toimia mun kanssa. En tiiä mikä sille on tullut, kun lenkeilläkin saa vetää perässä. Agilitystä se kuitenkin innostuu, vaikkei niin paljoa kun ennen, vaikka meillä on tää pienoinen tauko ollut. Oisin luullut sen tuovan sille lisää intoa ja energiaa, mutta siitä on vaan tullut passiivisempi. En uskoisi, että sillä on lihakset jumissa, kun oon hieronut ja venytellyt treenien jälkeen varovaisesti eikä koira oo aristellut mitenkään. Pitää kuitenkin katella, jos ruvettais käymään kontrollikäynneillä hierojalla, tai no jos ainakin kerran kävis kattomassa ettei mikään paikka oo jumissa, jatkosta vois sitten katella lisää.

Koirat on myös käytetty eläinlääkärissä hakemassa loishäätö, Tepolta löytyi nimittäin korvapunkki. Tai no eihän sitä löytynyt kun oltiin äidin kanssa putsattu pojan korvat ja se oli kadonnut sieltä.. Eläinlääkäri vähän sätti kun kaikkien elukoiden korvat oli putsattu = ei voinut löytyä mitään.. Mutta ens kerralla ollaan sit viksumpia! Tupe käytiin kanssa rokottamassa tasan kaksi viikkoa sitten

Käytiin myös viime lauantaina talentsichtungissa Tupen kanssa. Neiti oli aivan mahtava, äiti selitti että muilla koirille on jouduttu viettiä paljon enemmän nostattamaan, Tupelta se löytyi samantien eikä tarvinnut melkeinpä yhtään nostattaa. Äiti ilmoitti heti alussa, että Tupe ei ole ikinä nähnyt hanskaa ees valokuvasta ja tuomari sanoi sen olevan OK. Tuomari oli aivan hämmästynyt ja tosi tyytyväinen, kun Tupe osoittautuikin tosi taitavaksi. Ulkonäkö 836 pistettä ja luonne 915 pistettä!! On kyllä aika mahtava fiilis, ei ois Tupelle ikinä uskonut tollasia pisteitä! Ei aiempaa purukokemusta tai mitään, ja mitä mä nyt oon jotain videoita katellut niin toi oli kyllä jo ihan hyvä suoritus ekakertalaiselta ja mitä oli muiden suorituksia katsellut. Pistelen alle vielä sen meidän talentsichtung-videon luonne-osuudelta :-)

Tässä tällä kertaa vain linkki, voin katsoa jos saisin tänne ladattuakin sen vielä, mutta nyt en ainakaan lataa :-)