98

Ei täällä Kiteellä oikeen mitään tapahdu, mut silti koitan keksiä jotain kirjoiteltavaa. Saatte siis lukea tylsiä jorinoitani, koitan kuvapostauksen laittaa joku päivä. Kamerallahan niitä kuvia tosta Helmistä olis, mutta se on asia erikseen jaksaako niitä kuvia siirtää pois sieltä kameralta...

Helmi on nyt tällä kertaa telonut häntänsä johonkin tai heiluttanut sitä liikaa (:D) ja meillä sairastellaan vesihännän merkeissä. Kahden aikaan lähdin itse navetalle ja neljän aikaan takaisin palaillessa koira tuli vastaan häntä koipien välissä ja vaikka miten innostin ei se häntä noussut ylös. Äiti sitten totesi, että varmaan taas pitkästä aikaa vesihäntä Helmillä eikä auta muuta kuin odotella että se häntä ns. paranee. Pitää toivoa ettei mee kauaa, on nimittäin kurjaa katsella koiraa joka ei voi heiluttaa häntäänsä. Helmi on niiiin surullisen oloinen.
Nähtiin tänään taas luokkakaverin shelttilapsonen ja voi että kun se oli ihana♥ Pikkunen kun haukkui niin oli kyllä ihan sellanen shelttihaukku jo, Helmi vähän ensin oli karvat pystyssä mut kyllä se shelttiäinen sit taas hyväksyttiin kun tajuttiin että se onkin ihan kiva.

Korvapunkkitipat on nyt tauolla, mutta kohta on Helmi ja Minni hoidettu molemmat. Kissat on jo onneksi täysin hoidetut eläinlääkärillä. Viime eläinlääkärireissu (7.10) ei ollutkaan ihan niin helppo äidillä kuin sen oli oletettu olevan. Matin sisään katkesi nukutuspiikki ja sen kylki jouduttiin avata jotta se saatiin pois ja Tepon korvat olivat vieläkin niin kipeät että jouduttiin nukuttamaan. Eppu oli onneksi helppo pieni enkeli niin kuin aina ennenkin. Eläinlääkäri oli kehunut sitä tosi upeaksi. Mut niinhän se mun Eppuska onkin♥ En oo varma oonko jo kertonut, mutta Eppu on siis nyt myös leikattu.

Kolme yötä vielä niin suunnataan Vantaalle katsastamaan uusi perheenjäsen♥ Jännittää vähän mitä Helmi tykkää siitä, toivottavasti menee hyvin kuitenkin. Tässä kun mietin, niin Helmillä pitää toi häntä olla tollanen vielä perjantaina, niin sit se ei vaikuta sellaselta pomottajalta Minnin silmissä. Noei, toivottavasti toi paranis pian.

97

Päivät Kiteellä kuluu ja ensi viikon perjantaina suunnataan taas Vantaalle syysloman viettoon. Päästään tapaamaan meidän uusi perheenjäsen, pian neljä kuukautta vanha cockerspanieli Minni. Jännittää, että mitä Helmi tykkää, koira on varmaan niin onnellinen sit kun pääsee takaisin Kiteelle ja täällä ei oo pentua.. Mut jouluun on vähän aikaa ja sit meille toivottavasti muuttaa pienen suuri aussievauva. Nella oli käynyt ultrassa ja paljon on pentuja tulossa, ehkä meille sitten tulee sieltä sellainen pieni aussievauva.

Tässä yks päivä käytiin katselemassa lehmiä ja Helmi oli liian innokkaasti menossa aitaukseen. Nykäisin sitä vähän, että olis tullut pois laitumelta kun oli puoliksi siellä sisäpuolella ja kun koira lähti peruuttamaan sen niska osui sähkölankaan. Vinkaisu kuului ja koira alkoi madella edessä kuin pyytäen anteeksi. Oli kauheen varovainen sen jälkeen mua kohtaan, kun luuli että mä olin aiheuttanut sen sille. Ei sen jälkeen uskaltanut enää mennä katsomaan lehmiä ja pelkäsin että se vaikuttaa siihen että Helmi ei hevosiakaan uskalla tulla katsomaan. Näin ei onneksi ollut ja seuraavana päivänä toi viipotti innoissaan heppoja katsomaan. Lehmiä ei ollakaan käyty katsomassa, pitäis käydä katsomassa että jäikö sille nyt ikävä kuva sitten siitä. Tuli huomattua, että on toi oikeesti vaan pehmee koira kun se kauan sen sähkölankaan osumisen jälkeen varoi mua.
Mulla on navettatöitä ollut ja tiedän että toi koira niin rakastais olla siellä mukana. Ton paikan omistajien kelpiepentu Dante on ihan onnessaan aina tuolla navetalla ja siitä kehkeytyy vielä varmasti oiva paimenkoira tulevaisuudessa.

Minni ja kissat on käyneet loishäädössä (korvapunkki) eläinlääkärillä ja Minni on kanssa saanut rokotukset. Äiti on ollut pikkupentuun tosi tyytyväinen, vielä kun malttais uskoa että sen kanssa on käytettävä kaikki muiden koirien tapaamiset hyväksi. Pennulle on peti ostettu ja vielä pitäis toisenlainen ruokakippo ostaa, jottei pennelin korvat ui ruoassa ja vedessä. Ei malttais itse odottaa että pääsee pikkusen näkemään, tulee sit kunnon kuvapostaus kunhan pääsen kotiin :3 Alle tulee nyt pari äitin ottamaa kuvaa Minnistä ja mun Eppuskasta.

Minni ja Eppu (:
Kun Eppu nostaa tassua Minni hyppää ilmaan... :D

teksti numero 96

Me ollaan vaan tylsistytty nyt Kiteellä, vaikka kokeiltiinhan me tokoakin tosiaan tossa yks päivä. Eipä täällä paljon mitään voi tehdä. Viikonloppuna oltais varmaan liikuttu enemmän, jos täällä ois ollut joku seurana, yksin mä en halua minnekään Kiteen metsiin lähteä seikkailemaan, kun osaan aika taidokkaasti eksyä ja jos Tohmajärvellä on jotain villikoiriakin ollut niin nehän juoksee sieltä ihan keposesti Kiteelle syömään mut ja Helmin... :D

Niin siitä tokosta.. Koiraa kiinnosti tekeminen minimaalisen vähän ja sen sai Susannakin huomata kun oli katselemassa. Otettiin paikkamakuuta, luoksetuloa ja superpieniä seuraamispätkiä, sekä liikkeestä maahanmenoa. Maahanmeno ei ollut yhtään kiva juttu, koira jätti pepun koko ajan ylös - jos ees sattui menemään maahan. Luoksetulo oli selkeesti päivän paras juttu ja siitä Hem tykkäs tosi paljon. "Odota" -käsky jopa toimi, eikä se enää lähde seuraamaan siitä suoraan, tauosta on ollut siis ehkä jotain apua.. Paikkamakuu ei mennyt ihan niin kuin piti, koira nousi ylös eikä halunnut olla edes varmaan minuuttiakaan siinä maassa, osasyy voi olla märkä heinikko, mutta ehkä me aletaan nyt treenata lisää, jos vaikka kokeiltais ensin että miten menee sisätiloissa. Voisin taas tässä naksutella joku päivä, jos toi koira enää mitään muistaa kun on tää vähän unohtunut.

Täällä huomaa selkeesti, että syksy on tullut. Susanna sano että Kirkkonummella näkee ihmisiä shortseissa ja t-paidoissa ulkona ja tällä ollaan valmiita vetämään toppavaatteet ylle kun on niin kylmä! Ja mummo ja ukki, ketkä täällä kävi tänään, sanoivat että täällähän on yhtä lämmin kuin Vantaalla.. Muistan kun viimeks käytiin kotona ja tuli kuuma siellä takki päällä kun täällä jäätyy takki päällä.. Noh, ehkä siihen tottuu et tääl tulee olemaan hiukka kylmempää sitten kun tuolla etelämmässä, vaikka mä tuskin tuun tottuun siihen ollenkaan. Toivottavasti ei tulis yhtä kylmä talvi kuin viime talvi oli.

Noooh, tänään mulla oli hieman tylsää. Mummo ja ukki kävi onneks tuomassa tänne tavaraa niin oli sentään jotain piristystä, mutta otin sitten kuvia että mitäs kaikkea Helmillä onkaan täällä mukana ja jos vaikka tänne nyt sit linkittelisin niitä kuvia :--D

Helmin lelut ja aktivointihötskät. Kuvassa on siis viis naruköyttä, kolme pehmolelua, kaks vinkulelua, namipallo ja sit tollanen..juttu mikä koiran pitäis saada pyörittyä auki :D Alun perin ostettiin se Tupelle, mutta Helmi saa pyöriteltyä sitä samalla tavalla kun tota palloa, vaikka se onkin eri tarkotukseen tarkoitettu :)
Helmi ei ymmärrä miksei se saa pyöritellä sen palloa pitkin lattioita ja odottaa lupaa alkaa pyöritellä palloa :D
Helmillä meni hermot kun mä en antanut sen tehdä mitään kivaa, näinpä se tuli varastamaan hihnan ja sotki kaikki mitä olin hienosti järjestellyt kuvan ottamista varten :D
Sieltä löytyy siis fleksi, näyttelyhihna, nahkahihna, noutajatalutin, t-valjaat, "rakastan agilityä" -huivi, ja neljä kaulapantaa, joista pinkkimusta ja liila odottaa pentua.. :)
Ylempi on hurtan cockeri-kokoinen takki ja alempi on bf:n joku takki, oikeassa laidassa on mummon Helmille tekemät vihreät töppöset :) Nää tulee olemaan talvikäytössä, vaikka uus takki pitäiskin jo lähtee ostamaan.
Ja viimeisenä tällänen sekasikiösakki, löytyy jotai mätsärissä voitettuja juoksusiteitä, noutokapula+tunnarikapula jota ollaan käytetty noutoharjotuksissa, kynsisakset, koirapilli, namipussi, treenikalenteri+vihko, rekisteritodistus+passi, tokon&agin kilpailukirjat, furmonsteri, kaks naksutinta, namialusta ja sit näyttelyilmottautumiskaavakkeita ja sit tokoon ilmottautumiskaavakkeita :)

Kiteellä (:

Ollaan nyt Kiteellä asuttu jo 2 viikkoa, asuntolaelämään oli aluksi vähän hankala sopeutua, mutta nyt aletaan molemmat - minä sekä koira - jo tottua. Aluksi muutettiin soluun 74, mutta siellä oli sitten saksanpaimenkoira jota Helmi pelkäsi, ja muutettiin soluun 73, jossa asuikin mun kaveri kissansa Fannyn kanssa. Täällä asuu kanssa gerbiileitä ja suursnautseri, mutta koiraa Helmi ei oo nähnytkään ja mitäpä se jostain gerbiileistä välittäisi.
Koira on päässyt joka päivä vähintään yhdelle pitkälle lenkille ja Helmi on ruvennut karkailemaan. Ei oo ainakaan kahteen vuoteen tehnyt mitään tollasta ja sit se nyt yhtäkkiä alkoi karkailemaan. Yksin kun kävelen sen kanssa, en uskalla laskea sitä irti, sillä se on sillä samalla hetkellä juoksemassa metsässä. Sillon kun kavereita lähtee mukaan (ilman koiria) niin uskallan sitä jopa irti pitää, sillä silloin toi koira tottelee.. Noh, on hyvä että tottelee sillon kun on yleisöä, mut mielelläni pitäisin irti sillonkin kun oisin sen kanssa kahdestaan.. Ainakin kuus kertaa on jo karannut, mut toivottavasti ei enää karkaile.. Oon fleksin ottanut käyttöön, jotta se sais kuitenkin liikkua aika vapaasti vaikka hihnalenkkejä onkin nyt enemmän.
Hevosia ollaan käyty katselemassa päivittäin ja ne on Helmistä kauheen pelottavia. Nyt uskaltaa jo syödä laitumen ulkopuolella ihan vieressä ruohoa, mutta säikähtää aina kun hevonen heilauttaa häntäänsä. Ehkä se vielä niihinkin tottuu, kun käydään päivittäin siinä laitumen vierellä niitä katselemassa. Lehmiäkin on nähty ja tuntuu että Helmi välillä haaveilee siitä että pääsis uudelleen niiden kanssa lenkkeilemään.... Muistaa laiduntamiskaverinsa!
Kaverin kissaa Fannya ja Helmiä ollaan totutettu toisiinsa ja ne saakin paljon olla täällä vapaana ja tulee toimeen keskenään. Aluksi Helmi pelkäs kauheesti Fannyä mut nyt ei oo moksiskaan siitä kun se on sellanen tuttu tyyppi.

Viime viikonloppuna käytiin kotona, muttei siinä kavereita oikeen kerennyt näkemään. Ehkä sit syyslomalla käydään treffaamassa ainakin Tao ja Taavi, jos Mikaelalle vaan sopii. Myös Mira ja Repe ois kiva nähdä ja ehkä Nea, Dusty & Emma. Mut kattoo nyt mitä kerkeää.

Australianpaimenkoiranarttu, jonka pennuista odotan nyt narttupentua sijoitukseen, on aloittanut juoksunsa, joten pari viikkoa niin ois astutus ja jotain 6vk niin saan tietää tuleeko sieltä yhtään pentuja. Toisaalta toivon että sinne tulis se narttupentu, mutta sit taas toisaalta ettei tulisi. Helmi on ollut täällä paljon pirteempi ja elämäniloisempi, joten pelkään että pentu vie sen ilon siltä ja Helmi on kuitenkin mulle kaikki kaikessa.

Paimennustaipumustesti

Käytiin paimennustaipumustestissä tänään Kankaanpäässä. Kankaanpäähän tosin saavuttiin jo perjantai-iltana ja käytiin vielä silloin katsomassa perjantain gööttipaimentajia, kun varmistettiin Hannan kanssa että löydetään sitten lauantaina perille.
Lauantaina aamulla herättiin siinä puoli yhdeksän aikaan ja käytettiin koiria viereisellä metsäpläntillä vähän kävelemässä. Sen jälkeen oli hotellilla vuorossa aamupala ja sitten jo kymmenen aikaan alettiin tehdä lähtöä sille tilalle missä paimennustaipumustesti tänä vuonna järjestettiin. Oli hyvä, että lähdettiin vähän etuajassa matkaan, sillä onnistuttiin eksymään ja testi oli vähän etuajassa. Tultiin paikalle ennen yhtätoista ja yhdentoista ryhmästä oli kolmas koira menossa, kun Helmi oli viides. Joitakin Jaxonville -koiria otettiin kuitenkin uudelleen apukoiran kera mukaan, joten saatiin hieman odotella kuitenkin omaa vuoroa.

Kun mentiin aitaukseen, Helmi osoitti kiinnostusta lehmiä kohtaan ja vetikin hihnassa niitä kohti vähän epävarmasti, kun ei oikein tainnut tietää mitä ne ovat. Irti laskettaessa uskalsi mennä lähemmäs varovaisesti ja lähti jolkottelemaan lehmien perässä minun ja Hallan (tuomarin tulkki) kävellessä perässä. Kuitenkin kun me pysähdyttiin, myös Helmi pysähtyi eikä sitä lehmät kiinnostaneet enää ollenkaan. Helmistä oli vaan mukava päästä päiväkävelylle lajitovereidensa kanssa.. Näin siis tuomari totesi, ettei Helmi osoita paimennustaipumusta ja tätä oltiin ajateltukin äidin kanssa. Tuomari sanoi myös, että nuorempana olisi voinut osoittaa taipumusta, mutta nyt oli jo liian vanha siihen hommaan, sillä koulutuksella ollaan sysätty mahdollinen paimennustaipumus kokonaan piiloon.
Hannan Unna-göötti, joka on samalta kasvattajalta kun Helmi on, osoitti välttävää paimennustaipumusta. Unna sai hetkellisiä innostuspuuskia, jolloin se valitsi yhden lehmän jota se lähti ajamaan takaa. Unnan Rysä-sisko (Rysällä on kaverina Helmin pentueesta Ansa-göötti) teki aivan samaa ja Rysälläkin "todettiin" välttävä paimennustaipumus. Nähtiin myös paikalla Nea ja Dusty, Dusty kokeili paimennusta apupaimenen kanssa, mutta laidalta katsottaessa arvuuteltiin Hannan kanssa, oliko se enemmän innoissaan gööttikaverista vaiko lehmistä. Kivaa sillä kuitenkin näytti olevan!

Noh, nyt on kotona väsynyt koira ja huomenna lähdetään reissaamaan vielä lisää, sillä huomenna mulla ja Helmillä on edessä Pohjois-Karjalaan muutto, Kitee kutsuu! :)

Lakun vikat aksatreenit

Elikkäs tänään oli sitten Lakun viimiset agilitytreenit, Kiteeltä kun en voi sen kanssa liiemmin treenailla.
Tarkoitus olisi syyslomalla ja ens kesänä taas käydä Lakun kanssa ojangossa agilityilemässä. HSKH:n jäsenenä aion joka tapauksessa pysyä, sillä käydään kuitenkin lomilla täällä ja sitten kun haluaisinkin treenata niin en todellakaan maksa liittymismaksuja sun muita, tulee halvemmaksi kun pysyy koko ajan jäsenenä.
Alma oli kehitellyt meille kolme (?) erilaista pientä rataa, joissa oli ihan perusohjausjuttuja. En oo ikinä joutunut Helmin tai Lakun kanssa tekemään välistävetoja ns. kunnolla, sillä molemmat koirat on olleet niin sidonnaisia muhun ja kaikkeen mitä teen, että ne on saanut hyvin vedettyä pois välistä ilman näitä. Nyt Alma näytti miten ne kannattaisi kuitenkin tehdä, sillä ainakin Lakun vauhtia voi hidastaa se tapa millä tein niin, ei ehkä vielä mutta tulevaisuudessa.

Oli tosi kivat treenit ja jos tulevaisuudessa tulee mahdollisuus, niin Alman ryhmässä mielelläni treenaan toistekin, sillä tiesi selkeesti siitä mitä meille opetti!

Varjomätsäri 2011

Käytiin tänään Pelastetaan koirat ry:n perinteisessä Varjo match show:ssa. Kahtena edellisenä vuonna ollaan myös saavuttu paikalle hyvin tuloksin. 2010 Helmi oli pienten koirien kolmas, 2011 senioreiden ensimmäinen sekä vielä hienosti BIS4, sekä sen lisäksi sijoittui nakkikisan toiseksi. Tänä vuonna tarkoitus oli nähdä ennen muuttoa paaljon tuttuja ja aluksi meinattiin jättää mätsäri väliinkin Helmin tilan vuoksi.
Noh, lähdettiin sitten aamulla kohti Tikkurilaa, josta jatkettiin matkaa bussilla Hakunilaan, seuranamme Oona ja Elmeri. Mätsäripaikalla käytiin ilmoittamassa koirat mukaan sekä hankkiuduttiin Nooran ja Juulian seuraan. Lopulta löydettiin myös Elina ja Manta & Jenna ja Lyyli, joiden seurassa vietettiin aikaa.

Seniorikehän tuomarina piti olla Kana, mutta lopulta siinä taisikin olla tuomarina Nora/Noora H, en ihan ollut perillä siitä kuka tuomaroi kun yllättäen vaihtui. Kaikkia tuomareita ei tiedetty vielä edes mätsäripaikalla, joka kertoi hyvistä järjestelyistä.. Helmin parina oli petsiestä tuttu Pipsa-seropi. Helmi sai punaisen nauhan, muttei sijoittunut nauhakehässä. Mielestäni oli vähän outoa, kuin joiltain koirakoilta tuomari kysyi ikää, mutta mm. meiltä tätä ei kysytty. Noora ja Juulia, sekä Jenna ja Lyyli sijoittuivat punaisten nauhakehässä, onnea heille!
Alunperin mentiin kokeilemaan sitten nakkikisaa Helmin kanssa, tarkoituksena käydä vaan kerran kokeilemassa. Lopulta 5 kertaa myöhemmin ja ajan loppuessa, olimme sijalla kolme ja sillä sijalla pysyimmekin! Näin siis oltiin tänä vuonna nakkikisan kolmansia, huononi hieman viime vuodesta, mutta aina ei voi voittaa! Saatiin tänäkin vuonna puruluita, vinkulelu ja uutena juttuna kakkapusseja. Jenna lahjoitti myös Lyylin palkinnoista joitain puruluita meille, mutta Helmille ne eivät ilmeisesti nyt sovikaan tai ainakin ensimmäisen sellaisen jälkeen alkoi järkyttävä korvien kutina koiralla taas. Mitähän siitä tulee kun siirrytään takaisin nappularuokaan?

Kiitos tosi paljon kivasta päivästä Noora ja Oona (+ Juulia ja Elmeri), sekä tietenkin Elina (+Manta) ja Jenna (+Lyyli) ja toki muutkin tutut keitä tuli nähtyä. Nyt on hyvä lähteä viikon päästä kohti Kiteetä!
Allaolevat kuvat on ottanut Oona Mäki.

Otettiin seisotuskuvia kehän ulkopuolella, ken opettaa mulle miten pidetään kuvia otettaessa koiran hännästä kiinni?! Muuten ois ollut hyvä kuva, mut mun hännästä kiinni pitämiset pilaa kaiken :D
8v 7kk, voi mun rakkaan häntää ♥
Kehässä juoksutusta.
Helmillä oli hieno viitta, se selkeesti halus pois ilkeen Jennan luota :'D
Oona otti kuvia meidän perusasennosta.
Sanoinkohan Helmille kehuna "mahtava tyttö" ja "ma" -tavusta koirani hyökkäsi maahan lihapullan toivossa ♥