Oli taas Kiteelle lähtö päivä! Mukaan nappasin tällä kertaa Vinnan ja Minnin. Junamatka vähän jännitti, kun pelkäsin että ne pistävät yhdessä kunnon näytöksen pystyyn, mutta Vinna osoitti äitille että se osaa matkustaa nätisti junassa. Nukkui rauhassa lattialla, kun taas Minni oli tosi levoton ja vinkui ja liikkui lähes kokoajan. Loppumatkasta Minnikin rauhoittui ja nukkui mun vieressä toisella penkillä.
Meidän junamatkaa tuli eräs mies piristämään. Luultiin ensin Susannan kanssa, että se oli humalassa, mutta limua se kyllä kokoajan litki eikä mitään muuta. Tosin mistä se tietää jos se jotain muuta oli vetänyt.. Jutteli yksikseen ja tuli jatkuvasti rapsuttelemaan Vinnaa ja Minniä. Hänen kysyessä koirien nimiä, kerroin, että pentu on Vinna ja toinen on Minni. Mies kysyi Vinnasta että oliko sen nimi Pinja ja sanoin että ei kun Vinna. Sen jälkeen totesi että aa Minna ja luuli kai että puhuin Minnistä. Näin se kutsui Vinnaa kokoajan Pinjaksi ja Minniä Minnaksi. Kun se varmisti vielä molempien nimet multa, en enää jaksanut korjata vaan totesin että joo Pinja ja Minna ne oli.
Asuntolalle tultaessa Vinna heti muisti missä ollaan ja Minni vasta sisällä tajusi. Vinnan kanssa meinaavat alkaa luista tapella, mutta toistaiseksi on ainakin Vinna lopettanut sen heti kun oon kieltänyt sitä. Lattialla on kaks herkkuluuta, yksi naudan ydinluu ja pari pussillista jotain naudan nahkarullia. Luulis, että kummallekin löytyis jotain pureskeltavaa. Noh, pitää katsella ja tarvittaessa keräillä ne pois lattialta. Pitää vaan miettiä, että mitä niille viitsii lattialle tekemiseksi jättää ettei ainakaan tuu mitään kiistaa.
Katsellaas miten menee Minnin ensimmäinen yö "uudessa" paikassa, nyt ainakin uni maistuu lattialla.
Tänään tuli myös Vinnan ja Martan uudet hienot pannat! Pitää laittaa niistä kuvia koirien kaulassa vielä tänne.
maanantai 12. maaliskuuta 2012
sunnuntai 11. maaliskuuta 2012
Pentutapaaminen Lempäälässä
Mentiin siis tänään kasvattajan luokse pentutapaamiseen. Paikalle saapuivat Vinnan lisäksi Ronja (Mystic) ja Korppu (Merlin). Olipa tosi kiva nähdä muita pentuja! Vielä odotetaan Millan ja Lumon tapaamista innolla, kiva nähdä sitten jossain vaiheessa minkä näköisiä ne ovat!
Tässä vähän kuvasatoa tältä päivältä. Lisää kuvia löytyy täältä ja täältä.
Tässä vähän kuvasatoa tältä päivältä. Lisää kuvia löytyy täältä ja täältä.
 |
| Vinna ja Korppu |
 |
| Nata ja Vinna |
 |
| äiti opetti loikkia.. :D |
 |
| Vinna 17,5vk |
 |
| Korppu 17,5vk |
 |
| Ronja 17,5vk |
lauantai 10. maaliskuuta 2012
Koiran urheiluvammat, hoito ja ehkäisy -luento
Kävin tänään Mikael Moreliuksen (eläinlääkäri/ortopedi) ja Heli Hyytiäisen (eläinfysioterapeutti) luennolla Myyrmäessä. Luennon aiheena olivat otsikon mukaisesti koiran urheiluvammat, sekä niiden hoito ja ennaltaehkäisy (agilityssä). Myös ensiavusta kerrottiin jonkin verran. Ajattelin kirjoittaa hieman mistä kyseisellä luennolla puhuttiin, sekä ehkä myös hieman kertoa omia mielipiteitä. Muistiinpanoja sain luennolla tehtyä 5-6 sivua ja tässä vain osa niistä. Luennon järjesti Helsingin seudun kennelpiiri (HSKP) ja HSKH:n agility -sähköpostilistalla olevat henkilöt saivat siitä tietoa sähköpostitse.
Kaikki käsitellyt asiat olivat tärkeitä, mutta erityisen tärkeitä itselleni olivat nämä, mitä tässä mainitsen.
Luennolla aloitettiin ensimmäisenä käsittelemään urheiluvammojen ennaltaehkäisyä ja siihen liittyviä asioita. Tässä vaiheessa meille luennoi eläinfysioterapeutti Heli Hyytiäinen.
On tärkeää muistaa, että koira pyrkii ja haluaa liikkua mahdollisimman vaivattomasti. Sen vuoksi pienikin ruhje, mustelma tmv voi muuttaa koiran liikkeitä. Ennaltaehkäisyssä on tärkeää huomioida koiran yleisterveys, onko mustelmia (niitä tosin koiralla hyvin vaikea huomata), ruhjeita, ylipainoa jne. Koiran omistajan, on opittava tunnistamaan omalla koiralla esiintyvä normaalista poikkeava käytös, siihen kuuluu mahdollinen kipuilu.
Kaikkein tärkein asia vammojen ehkäisyssä on alku- ja loppuverryttelyt! Alkulämmittelyn tarkoitus on valmistaa koiraa tulevaan suoritukseen ja lämittää koiran lihakset. Agilityn alkulämmittelyn tulee sisältää juoksentelua, hyppimistä ja suunnan vaihtoja nopeasti. Alkulämmittelyn on alettava rauhallisesta liikutuksesta ja noustava siitä pikkuhiljaa ja käsitettävä myös niitä hyppimisiä ja pomppimisia. Alkulämmittelyn on noustava sille tasolle, mitä tuleva agilitysuoritus tulee olemaan. Loppuverryttelyn on taas laskettava alas päin ja loppuverryttely loppuu vasta silloin, kun koira ei enää läähätä ja on täysin palautunut agilitysuorituksesta. Loppuverryttelyn tulee tapahtua suoraan suorituksen jälkeen, eikä loppua liikkeen jälkeen suoraan. Opin myös, että loimia ei tule käyttää lämmittelyn aikana, lämmittelyn jälkeen koiralle voi laittaa lämpöä sisällä pitävän loimen, mutta viilennysloimea ei tulisi agilitysuoritusta ennen koiralla pitää.
Itse en ollut aiemmin ajatellut alkulämmittelyä samalla tapaa, mutta nyt ymmärrän sen ja pidän sitä entistä tärkeämpänä hyppimisten ja pomppimisten suhteen.
Meille luennolla kerrottiin esimerkkejä, että joillain koirat eivät alkulämmittelyn jälkeen enää jaksa ratasuoritusta, joten alkulämmittely pitää jättää vähemmälle. Olisikohan vika silloin jo koiran yleisterveydessä ja peruskunnossa? Jos koiralla pitää treenata, on omistajan tehtävä huolehtia asiaan kuuluvista lämmittelyistä.
Itsestä oli erittäin tärkeää tietoa, kun sain tietää peruskunto koiralla koostuu nopeudesta, voimasta ja kestävyydestä. Jos yksi osuus ei ole kunnossa, ei suoritus ole niin hyvä kuin voisi olla. Loput kaksi eivät toimi silloin niin hyvin kuin voisi ja koiran suorituskyky huononee. Aiheeseen liittyi myös se, että jokaisella koiralla pitää olla tarkka treenisuunnitelma. Jos jo syksyllä tietää, että ensi kesänä tähdätään SM-kisoihin, pitää kaikki treenit suunnitella sinne asti asiaa edesauttavaksi. Ei paria viikkoa ennen kisoja päätetä että lähdetäänpäs tuonne ja aleta vaatia koiralta liikoja. Tästä lähtien pitää siis tehdä itselle kunnon treenisuunnitelma ja miettiä että minne tähdätään, ei siis lähdetä treenaamaan suunnittelematta etukäteen mitä silloin tehdään. Koiran peruskunnosta pitää myös huolehtia Vinnan kohdalla sitten.
Itse ymmärsin myös paremmin luennolla, että mitä eroa on asua vaikkapa maalla, kuin kaupungissa koiran ulkoilun kannalta. Molemmissa paikoissa koirat voivat saada saman verran liikuntaa, mutta maalla ehkä monipuolisemmin kuin kaupungissa. Maalla koiran kanssa rämmitään todennäköisesti mitä erilaisimmissa maastoissa (esim. metsässä on vaihtelevaa maastoa) ja koiran keho tottuu paremmin erilaisiin suunnan vaihdoksiin, hyppyihin ja loikkiin. Kaupungissa asuvaa koiraa lenkitetään asfalttiteitä pitkin Helsingin keskustassa päivästä toiseen, eikä sen keho totu siihen kaikkeen mihin maalla asuva koira todennäköisesti tottuu. Tietenkään kaikki ei mene niin, kuin tuossa esimerkissä, vaan kaupungissakin löytyy koiria mitkä viedään metsälenkeille vaikka kauemmaskin jne, mutta tuossa noin "kärjistetysti".
Itsekin voin sanoa, että nyt kun asun osittain Kiteellä ja osittain Vantaalla, niin Kiteellä on helpompi lähteä lenkille sopivalle alustalle, kun Vantaalla se on "vaikeampaa" (saa ensin liikkua bussilla jonnekin, missä on kunnon metsää, peltoa jne missä voi kunnolla mennä). Vapaana saa juosta Kiteellä enemmän kuin Vantaalla.
Mikael Morelius kertoi omalla vuorollaan, että koirien agilityvammoja on vaikea löytää ja tunnistaa. Omistaja voi sanoa, että koirassa on joku vialla, mutta eläinlääkärin luona ei löydetä mitään syytä käytökselle. Olenkin jo aiemmin kuullut, että kaikki ei näy magneettikuvissakaan (esimerkiksi se lannerangan virheasento agilityn takia tapahtuneesa syyssä), joten oli kiva kuulla se vielä eläinlääkärin suusta. Olisin halunnut kysyä Moreliukselta, että onko nuo lannerangan siirtymiset kovan töytäisyn seurana yleisiä agilityssä, mutta meidän äidillä oli niin kiire autossa, että piti lähteä pois luennon lopussa..
Jos koira alkaa oireilla kipuaan tai käyttäytyy poikkeavasti, tarvitsee alkaa seurata oireita -> milloin ja missä tilanteissa ne esiintyvät. Näin eläinlääkärille on antaa enemmän lisätietoa ja on helpompi lähteä tutkimaan missä se vika mahtaa olla. Eläinlääkäri ei koiraa tuntematta voi itse keksiä noin vain, että mistäköhän poikkeava käytös johtuu. Omistajan tehtävä on tarkkailla koiraa ja auttaa eläinlääkäriä työssään kertomalla mitä "vikaa" on koirassa huomannut, milloin ja missä.
Agilityssä eniten vammoja tapahtuu A-esteellä ja sen jälkeen korkeusesteellä (?). A-esteellä kärsii koiran etupää, se joko juoksee, loikkaa A-estettä "päin" tai hyppää korkealtakin alas - etupäälleen. Tämä ns. korkeuseste aiheuttaa myös paljon rasitetta etupäälle, takapäähän kohdistuu suurin rasitus jonkin tutkimuksen mukaan pituusesteellä.
Tämän jälkeen Heli kertoi meille hieman ensiavusta lihasvamman hoidossa. Ensimmäisenä voidaan käyttää kylmä-lämpö -hoitoja, max. 15-20 minuuttia kerrallaan. Sopivaa lämpöä/kylmää voi saada esimerkiksi pakasteherneiden avulla, jotka muotoutuvat hyvin eri kohtiin. Geelipussit eivät muotoudu niin hyvin.
Jokainen koira on yksilö, kaikki eivät oireile kipuaan samalla tavalla. Toinen koira voi juoda paljon, toinen ei juo ollenkaan. Yksi koira taas on hyperaktiivinen kun toinen on apea, joku ei halua käydä enää samalla tavalla maahan makaamaan tai pysyä siinä.
Heli kertoi, että usein, jos koiralla on takapäässä jotain ongelmaa, se voi vetää pupulaukalle. Tämä oli "kiva" kuulla, sillä usein on Helmille naurettu sen pupulaukasta ja Helmillähän on takapäässä ongelmia. Alkaa olla niin paljon jo tietoa kaikesta päässä, että vaikkapa Vinnasta varmaan huomaa helpommin (kuin Helmistä) kun se alkaa kipuilla. Vaikka tietenkin toivotaan, ettei se ikinä ala kipuilla..
Meidän piti myös muistaa, että venyttely ei ikinä saa olla koiralle kipua tuottavaa! Esimerkkinä Heli sanoi, että ala-asteelta voi muistaa, kuinka aina pakotettiin venyttämään enemmän kuin pystyi venymään. Ja aina sattui niin hirmuisen paljon, mutta opettaja sanoi että niin kuuluukin. Mutta näin ei kuulu olla. Venyttely ei ikinä saa sattua, se pitää muistaa niin itsensä ja erityisesti oman koiran kohdalla!
Tässäpä nyt oli sitten hieman asioita sieltä luennolta. :-)
Kaikki käsitellyt asiat olivat tärkeitä, mutta erityisen tärkeitä itselleni olivat nämä, mitä tässä mainitsen.
Luennolla aloitettiin ensimmäisenä käsittelemään urheiluvammojen ennaltaehkäisyä ja siihen liittyviä asioita. Tässä vaiheessa meille luennoi eläinfysioterapeutti Heli Hyytiäinen.
On tärkeää muistaa, että koira pyrkii ja haluaa liikkua mahdollisimman vaivattomasti. Sen vuoksi pienikin ruhje, mustelma tmv voi muuttaa koiran liikkeitä. Ennaltaehkäisyssä on tärkeää huomioida koiran yleisterveys, onko mustelmia (niitä tosin koiralla hyvin vaikea huomata), ruhjeita, ylipainoa jne. Koiran omistajan, on opittava tunnistamaan omalla koiralla esiintyvä normaalista poikkeava käytös, siihen kuuluu mahdollinen kipuilu.
Kaikkein tärkein asia vammojen ehkäisyssä on alku- ja loppuverryttelyt! Alkulämmittelyn tarkoitus on valmistaa koiraa tulevaan suoritukseen ja lämittää koiran lihakset. Agilityn alkulämmittelyn tulee sisältää juoksentelua, hyppimistä ja suunnan vaihtoja nopeasti. Alkulämmittelyn on alettava rauhallisesta liikutuksesta ja noustava siitä pikkuhiljaa ja käsitettävä myös niitä hyppimisiä ja pomppimisia. Alkulämmittelyn on noustava sille tasolle, mitä tuleva agilitysuoritus tulee olemaan. Loppuverryttelyn on taas laskettava alas päin ja loppuverryttely loppuu vasta silloin, kun koira ei enää läähätä ja on täysin palautunut agilitysuorituksesta. Loppuverryttelyn tulee tapahtua suoraan suorituksen jälkeen, eikä loppua liikkeen jälkeen suoraan. Opin myös, että loimia ei tule käyttää lämmittelyn aikana, lämmittelyn jälkeen koiralle voi laittaa lämpöä sisällä pitävän loimen, mutta viilennysloimea ei tulisi agilitysuoritusta ennen koiralla pitää.
Itse en ollut aiemmin ajatellut alkulämmittelyä samalla tapaa, mutta nyt ymmärrän sen ja pidän sitä entistä tärkeämpänä hyppimisten ja pomppimisten suhteen.
Meille luennolla kerrottiin esimerkkejä, että joillain koirat eivät alkulämmittelyn jälkeen enää jaksa ratasuoritusta, joten alkulämmittely pitää jättää vähemmälle. Olisikohan vika silloin jo koiran yleisterveydessä ja peruskunnossa? Jos koiralla pitää treenata, on omistajan tehtävä huolehtia asiaan kuuluvista lämmittelyistä.
Itsestä oli erittäin tärkeää tietoa, kun sain tietää peruskunto koiralla koostuu nopeudesta, voimasta ja kestävyydestä. Jos yksi osuus ei ole kunnossa, ei suoritus ole niin hyvä kuin voisi olla. Loput kaksi eivät toimi silloin niin hyvin kuin voisi ja koiran suorituskyky huononee. Aiheeseen liittyi myös se, että jokaisella koiralla pitää olla tarkka treenisuunnitelma. Jos jo syksyllä tietää, että ensi kesänä tähdätään SM-kisoihin, pitää kaikki treenit suunnitella sinne asti asiaa edesauttavaksi. Ei paria viikkoa ennen kisoja päätetä että lähdetäänpäs tuonne ja aleta vaatia koiralta liikoja. Tästä lähtien pitää siis tehdä itselle kunnon treenisuunnitelma ja miettiä että minne tähdätään, ei siis lähdetä treenaamaan suunnittelematta etukäteen mitä silloin tehdään. Koiran peruskunnosta pitää myös huolehtia Vinnan kohdalla sitten.
Itse ymmärsin myös paremmin luennolla, että mitä eroa on asua vaikkapa maalla, kuin kaupungissa koiran ulkoilun kannalta. Molemmissa paikoissa koirat voivat saada saman verran liikuntaa, mutta maalla ehkä monipuolisemmin kuin kaupungissa. Maalla koiran kanssa rämmitään todennäköisesti mitä erilaisimmissa maastoissa (esim. metsässä on vaihtelevaa maastoa) ja koiran keho tottuu paremmin erilaisiin suunnan vaihdoksiin, hyppyihin ja loikkiin. Kaupungissa asuvaa koiraa lenkitetään asfalttiteitä pitkin Helsingin keskustassa päivästä toiseen, eikä sen keho totu siihen kaikkeen mihin maalla asuva koira todennäköisesti tottuu. Tietenkään kaikki ei mene niin, kuin tuossa esimerkissä, vaan kaupungissakin löytyy koiria mitkä viedään metsälenkeille vaikka kauemmaskin jne, mutta tuossa noin "kärjistetysti".
Itsekin voin sanoa, että nyt kun asun osittain Kiteellä ja osittain Vantaalla, niin Kiteellä on helpompi lähteä lenkille sopivalle alustalle, kun Vantaalla se on "vaikeampaa" (saa ensin liikkua bussilla jonnekin, missä on kunnon metsää, peltoa jne missä voi kunnolla mennä). Vapaana saa juosta Kiteellä enemmän kuin Vantaalla.
Mikael Morelius kertoi omalla vuorollaan, että koirien agilityvammoja on vaikea löytää ja tunnistaa. Omistaja voi sanoa, että koirassa on joku vialla, mutta eläinlääkärin luona ei löydetä mitään syytä käytökselle. Olenkin jo aiemmin kuullut, että kaikki ei näy magneettikuvissakaan (esimerkiksi se lannerangan virheasento agilityn takia tapahtuneesa syyssä), joten oli kiva kuulla se vielä eläinlääkärin suusta. Olisin halunnut kysyä Moreliukselta, että onko nuo lannerangan siirtymiset kovan töytäisyn seurana yleisiä agilityssä, mutta meidän äidillä oli niin kiire autossa, että piti lähteä pois luennon lopussa..
Jos koira alkaa oireilla kipuaan tai käyttäytyy poikkeavasti, tarvitsee alkaa seurata oireita -> milloin ja missä tilanteissa ne esiintyvät. Näin eläinlääkärille on antaa enemmän lisätietoa ja on helpompi lähteä tutkimaan missä se vika mahtaa olla. Eläinlääkäri ei koiraa tuntematta voi itse keksiä noin vain, että mistäköhän poikkeava käytös johtuu. Omistajan tehtävä on tarkkailla koiraa ja auttaa eläinlääkäriä työssään kertomalla mitä "vikaa" on koirassa huomannut, milloin ja missä.
Agilityssä eniten vammoja tapahtuu A-esteellä ja sen jälkeen korkeusesteellä (?). A-esteellä kärsii koiran etupää, se joko juoksee, loikkaa A-estettä "päin" tai hyppää korkealtakin alas - etupäälleen. Tämä ns. korkeuseste aiheuttaa myös paljon rasitetta etupäälle, takapäähän kohdistuu suurin rasitus jonkin tutkimuksen mukaan pituusesteellä.
Tämän jälkeen Heli kertoi meille hieman ensiavusta lihasvamman hoidossa. Ensimmäisenä voidaan käyttää kylmä-lämpö -hoitoja, max. 15-20 minuuttia kerrallaan. Sopivaa lämpöä/kylmää voi saada esimerkiksi pakasteherneiden avulla, jotka muotoutuvat hyvin eri kohtiin. Geelipussit eivät muotoudu niin hyvin.
Jokainen koira on yksilö, kaikki eivät oireile kipuaan samalla tavalla. Toinen koira voi juoda paljon, toinen ei juo ollenkaan. Yksi koira taas on hyperaktiivinen kun toinen on apea, joku ei halua käydä enää samalla tavalla maahan makaamaan tai pysyä siinä.
Heli kertoi, että usein, jos koiralla on takapäässä jotain ongelmaa, se voi vetää pupulaukalle. Tämä oli "kiva" kuulla, sillä usein on Helmille naurettu sen pupulaukasta ja Helmillähän on takapäässä ongelmia. Alkaa olla niin paljon jo tietoa kaikesta päässä, että vaikkapa Vinnasta varmaan huomaa helpommin (kuin Helmistä) kun se alkaa kipuilla. Vaikka tietenkin toivotaan, ettei se ikinä ala kipuilla..
Meidän piti myös muistaa, että venyttely ei ikinä saa olla koiralle kipua tuottavaa! Esimerkkinä Heli sanoi, että ala-asteelta voi muistaa, kuinka aina pakotettiin venyttämään enemmän kuin pystyi venymään. Ja aina sattui niin hirmuisen paljon, mutta opettaja sanoi että niin kuuluukin. Mutta näin ei kuulu olla. Venyttely ei ikinä saa sattua, se pitää muistaa niin itsensä ja erityisesti oman koiran kohdalla!
Tässäpä nyt oli sitten hieman asioita sieltä luennolta. :-)
Hems ja Vinku leikkii!
Helmi ja Vinna innostui tänään aamulenkillä leikkimään ja ylläriylläri - mulla ei ollut kameraa mukana, koska piti tehdä vaan hihnalenkki eikä alunperin laskea koiria irti ollenkaan. Ajoivat vuorotellen toisiaan takaa ja hyppivät toisia vasten purren toisiaan. Meidän Helmi _ei_ tee noin, onkohan joku vaihtanut sen huomaamatta? Noh, ehkä tuota hetkeä pääsee myöhemminkin todistamaan tai sitten se olikin ainutlaatuinen...
Oon tehnyt myös huomion, että meidän Vinnan korvat on tällä hetkellä eri paria. Vasen menee enemmän ruusukorvaksi ja oikea sitten on....silleen eteenpäin taittunut. Ei nuo itseä haittaa, mutta taitaa Eijalla olla asiaan jotain muuta sanomista? ;) Kyllähän nuo tuosta vielä varmasti muuttuu itsestäänkin johonkin suuntaan.
Tänään me lähdetäänkin Ryttylään, mistä äiti tuli Minnin ja Martan kanssa hakemaan meidät sinne :)
Itse kävin tänään Mikael Moreliuksen ja Heli Hyytiäisen "Koiran urheiluvammat, hoito ja ehkäisy" -luennolla, jonka HSKP järjesti Myyrmäessä. Oon tyytyväinen että ilmoittauduin sinne, sillä sain paljon uutta tietoa. Voin lisää kertoa myöhemmin!
Oon tehnyt myös huomion, että meidän Vinnan korvat on tällä hetkellä eri paria. Vasen menee enemmän ruusukorvaksi ja oikea sitten on....silleen eteenpäin taittunut. Ei nuo itseä haittaa, mutta taitaa Eijalla olla asiaan jotain muuta sanomista? ;) Kyllähän nuo tuosta vielä varmasti muuttuu itsestäänkin johonkin suuntaan.
Tänään me lähdetäänkin Ryttylään, mistä äiti tuli Minnin ja Martan kanssa hakemaan meidät sinne :)
Itse kävin tänään Mikael Moreliuksen ja Heli Hyytiäisen "Koiran urheiluvammat, hoito ja ehkäisy" -luennolla, jonka HSKP järjesti Myyrmäessä. Oon tyytyväinen että ilmoittauduin sinne, sillä sain paljon uutta tietoa. Voin lisää kertoa myöhemmin!
perjantai 9. maaliskuuta 2012
Sosialistumista Tikkurilassa
Elikkäs siis! Tänään mentiin Vinnan kanssa Tikkurilaan sosialistumaan vähän Nean ja Dustyn kanssa! Alunperin meidän piti nähdä Jemina ja Jasu, mutta suunnitelmat muuttuivat ja meillä olikin Nean ja Dustyn kanssa kiva päivä! Onkin tullut Nean kanssa nyt vietettyä sitten paljon aikaa parina viime päivänä, mutta eipä se mitään haittaa ;) Kiva että on sellanen kaveri, jonka kanssa menee ajatukset yhteen ja suuresta osasta asioita ollaan samaa mieltä! Neaan tutustuttiin oliskohan ollut 2008 vai 2009 ja Nea perehdytti mut koiramaailman saloihin. Ilman niitä mätsärikiertelyitä ja ojankoon viemistä mulla ei varmaan olis nyt Vinnaa agilitykoiraksi kasvamassa.
Mutta siis, lähdettiin kahden aikaan bussilla Tikkurilaan, ennen lähtöä oli kaikenlaista säätöä ilmassa. Ensin karkasi Minni, sen jälkeen Vinna Minnin kaverina ja viimisenä vielä Martta joka antoi kuitenkin nätisti kiinni. Selvittiin Tikkurilaan, josta käytiin hakemassa junaliput Kiteelle ja sitten odoteltiinkin vaan Neaa ja Dustyä tokoillen asemalla. Vinna hyvin pystyi olemaan perusasennossa vaikka ihmisiä meni matkalaukkuineen ja lastenrattaiden kanssa ohi, ja seuraamistakin otettiin hieman. Vinna oli oikein hienosti!
Nean ja Dustyn kanssa lähdettiin vaan kävelemään sinne sun tänne Tikkurilassa ja ihmisiä ulki jatkuvasti meidän ohitse. Vinna ei suurimmasta osasta välittänyt ja jos välitti niin sain huomion kiinnitettyä itseeni - ja lihapulliin! Pätevä V. Käytiin myös eläinkauppa 4Petsissä katselemassa ja Vinna olis kovasti halunnut ottaa matkaeväitä mukaan, tällä kertaa jätettiin ne kauppaan.
En olis ikinä uskonut, että Vinna käyttäytyisi noinkin hienosti! Kyllä se vaan osaa yllättää välillä positiivisestikin. Kiitos Nea taas seurasta, pitää sinne lentokentälle lähteä sitten joku kerta ;)
Äiti lähti Minnin ja Martan kanssa tänään Ryttylään, varmaan huomenna illalla tai sitten sunnuntaina aamulla mennään Vinnan ja ehkä Helmin kanssa perässä. Sunnuntaina mennäänkin Lempäälään Vinnan kasvattajan Minnan luokse! Kiva päästä näkemään Vinnan sisaruksia. Kyllä V taitaa silti vaan olla paras ;)
Ja sen jälkeen listaillaan taas ilonaiheita! Vuorossa kolme seuraavaa ilonaihetta.
Ilonaihe numero kaksitoista on se, että Vinna menee itse bussiin ja lähijuniin sisälle ja tulee ulos sieltä. Osaa rauhoittua bussissa nukkumaankin. Ei yritä mennä ihmisten luokse vaan on rauhassa jaloissa. Jossain vaiheessa tosin ajattelee itse, että voitaisiin jo lähteä pois.
Ilonaihe numero kolmetoista liittyy tämän päiväiseen Tikkurilaseikkailuun. Vinna osaa hienosti keskittyä vieraissa paikoissa ja tilanteissa muhun. Ihmisvilinässä ei yritä mennä jokaisen ihmisen luokse vaan voi myös nätisti seurata mua jos imutan lihapullien kanssa. Yksin käyttäytyy ulkona siis mainiosti, väsähtäessään alkoi vaan repimään hihnaa ja puremaan mua, mutta sekin saatiin sitten loppumaan ja pentu käveli pääasiassa tosi nätisti.
Ilonaihe numero neljätoista voisi liittyä rauhoittumiseen. Kun joku muu ei hösellä ympärillä, Vinnakin osaa rauhoittua hienosti. Täällä se on nukkunut melkein kokoajan. Käytiin iskän luona moikkaamassa iskää, Annelia ja Tessua ja sielläkin pystyi rauhoittumaan vaikka leikkikin hyppypomppurottaa välillä.
Mutta siis, lähdettiin kahden aikaan bussilla Tikkurilaan, ennen lähtöä oli kaikenlaista säätöä ilmassa. Ensin karkasi Minni, sen jälkeen Vinna Minnin kaverina ja viimisenä vielä Martta joka antoi kuitenkin nätisti kiinni. Selvittiin Tikkurilaan, josta käytiin hakemassa junaliput Kiteelle ja sitten odoteltiinkin vaan Neaa ja Dustyä tokoillen asemalla. Vinna hyvin pystyi olemaan perusasennossa vaikka ihmisiä meni matkalaukkuineen ja lastenrattaiden kanssa ohi, ja seuraamistakin otettiin hieman. Vinna oli oikein hienosti!
Nean ja Dustyn kanssa lähdettiin vaan kävelemään sinne sun tänne Tikkurilassa ja ihmisiä ulki jatkuvasti meidän ohitse. Vinna ei suurimmasta osasta välittänyt ja jos välitti niin sain huomion kiinnitettyä itseeni - ja lihapulliin! Pätevä V. Käytiin myös eläinkauppa 4Petsissä katselemassa ja Vinna olis kovasti halunnut ottaa matkaeväitä mukaan, tällä kertaa jätettiin ne kauppaan.
En olis ikinä uskonut, että Vinna käyttäytyisi noinkin hienosti! Kyllä se vaan osaa yllättää välillä positiivisestikin. Kiitos Nea taas seurasta, pitää sinne lentokentälle lähteä sitten joku kerta ;)
Äiti lähti Minnin ja Martan kanssa tänään Ryttylään, varmaan huomenna illalla tai sitten sunnuntaina aamulla mennään Vinnan ja ehkä Helmin kanssa perässä. Sunnuntaina mennäänkin Lempäälään Vinnan kasvattajan Minnan luokse! Kiva päästä näkemään Vinnan sisaruksia. Kyllä V taitaa silti vaan olla paras ;)
Ja sen jälkeen listaillaan taas ilonaiheita! Vuorossa kolme seuraavaa ilonaihetta.
Ilonaihe numero kaksitoista on se, että Vinna menee itse bussiin ja lähijuniin sisälle ja tulee ulos sieltä. Osaa rauhoittua bussissa nukkumaankin. Ei yritä mennä ihmisten luokse vaan on rauhassa jaloissa. Jossain vaiheessa tosin ajattelee itse, että voitaisiin jo lähteä pois.
Ilonaihe numero kolmetoista liittyy tämän päiväiseen Tikkurilaseikkailuun. Vinna osaa hienosti keskittyä vieraissa paikoissa ja tilanteissa muhun. Ihmisvilinässä ei yritä mennä jokaisen ihmisen luokse vaan voi myös nätisti seurata mua jos imutan lihapullien kanssa. Yksin käyttäytyy ulkona siis mainiosti, väsähtäessään alkoi vaan repimään hihnaa ja puremaan mua, mutta sekin saatiin sitten loppumaan ja pentu käveli pääasiassa tosi nätisti.
Ilonaihe numero neljätoista voisi liittyä rauhoittumiseen. Kun joku muu ei hösellä ympärillä, Vinnakin osaa rauhoittua hienosti. Täällä se on nukkunut melkein kokoajan. Käytiin iskän luona moikkaamassa iskää, Annelia ja Tessua ja sielläkin pystyi rauhoittumaan vaikka leikkikin hyppypomppurottaa välillä.
torstai 8. maaliskuuta 2012
Väsytetty Vinna
Taas käytiin treffailemassa kaverikoiria, tänään olivat vuorossa taas Nea, Emma ja Dusty -gööttien kera. Tällä kertaa meidän porukasta mukaan lähtivät Helmi, Minni ja Vinna.
Nea ja koiruudet treffattiin Koivukylän koira-aitauksella, jossa itseasiassa Helmin kanssa nähtiin Neakin ensimmäistä kertaa. Laskettiin göötit ja Minni irti ja saivatkin juoksennella hyvän aikaa vapaana kun lähdettiin kävelemään Tarhurinpuistoon päin. Minni onnessaan juoksenteli siellä, Helmi ja Emma taas aloittivat tutun pissaringin. Kun hiihtäjiä tuli vastaan, joutui Minnikin hihnaan, göötit saivat edelleen jatkaa irti. Helmi vähän spurttaili Dustyn kanssa karvat pystyssä, sillä oli ihan omat kuviot :-D Tarhurinpuistoon ei lähdetty kävelemään, vaan mentiin siitä pellon poikki menevää tietä. Odoteltiin että hiihtäjät menivät, Minni ja Vinna oli niin kovin onnellisia kun pääsivät irti. Dusty liittyi mukaan jengiin ja siellä Minni, Vinna ja Dusty juoksivat kilpaa pellolla lumen päällä. Minnillä oli niin kivaa, ettei meinannut antaa enää kiinni kun niin nautti siitä juoksemisesta.
Käveltiin Malminniityn koirapuiston ohi ja Malminniityn läpi, sieltä Nea jatkoi Simonkylään päin ja me käännyttiin Tarhurinpuistoon päin. Tällä kertaa käveltiin Tarhurinpuiston läpi ja oli kiva nähdä mitä kaikkea siellä olikaan tapahtunut. Helmi kovin muisti, että ollaan Sipulitiellä asuttu ja oli heti menossa rapulle. Kyllähän se vielä muistaa, että me ollaan Havukoskenkadullakin asuttu ja sinnekin rappuun olisi sisään menossa vaikkei olla pitkään aikaan sielläkään käyty. Miten se aina paikantaakin missä me ollaan menossa?
Vinna alkoi loppumatkasta väsähtää kun mentiin kotiin päin. Poikettiin mummolla&ukilla kylässä ja heti kun Helmin haukkuminen oli rauhoitettu perunankuorilla (joita Minni ja Vinnakin sai maistaa) niin kaikki kävivät nukkumaan. Vinna oli kaikista väsynein, sen olin jo ulkona kävellessä huomannut kun se alkoi roikkua Minnin hännässä ja korvissa sekä omassa hihnassaan. Mummolla pääsi sitten pistämään pitkäkseen ja vaikka muut oli heti pystyssä kun nousin ylös, Vinna jaksoi kyllä nukkua.
Käveltiin koirien kanssa reilut parisen tuntia, yhteensä oltiin reissussa reilut kolme tuntia.
Kiitos Nea lenkkiseurasta taas! Oli tosi kiva nähdä uudestaan, ilmakin suosi meitä :)
Minnin jalassa oleva patti ei oikein tahdo parantua, eilen ja toissapäivänä oli auennut kunnolla ulkona ja tänään Minni saikin pitää tossua kokoajan ulkona. Vinna vaan kovin sisällä avustaa ottamaan tossua pois jalasta mutta aika hyvin se on silti siinä pysynyt.
Illemmalla käytiin äitin kanssa heittämässä Vinnan kusema sänky Sortti-asemalle ja Ikeasta käytiin ostamassa uusi sänky. Ikeasta lähti myös mukaan pari uutta eteisen mattoa (Martta ajattelee että eteisen matot on sen kakka-alustoja) ja Vinnalle hieno punainen pehmopallo.
Nea ja koiruudet treffattiin Koivukylän koira-aitauksella, jossa itseasiassa Helmin kanssa nähtiin Neakin ensimmäistä kertaa. Laskettiin göötit ja Minni irti ja saivatkin juoksennella hyvän aikaa vapaana kun lähdettiin kävelemään Tarhurinpuistoon päin. Minni onnessaan juoksenteli siellä, Helmi ja Emma taas aloittivat tutun pissaringin. Kun hiihtäjiä tuli vastaan, joutui Minnikin hihnaan, göötit saivat edelleen jatkaa irti. Helmi vähän spurttaili Dustyn kanssa karvat pystyssä, sillä oli ihan omat kuviot :-D Tarhurinpuistoon ei lähdetty kävelemään, vaan mentiin siitä pellon poikki menevää tietä. Odoteltiin että hiihtäjät menivät, Minni ja Vinna oli niin kovin onnellisia kun pääsivät irti. Dusty liittyi mukaan jengiin ja siellä Minni, Vinna ja Dusty juoksivat kilpaa pellolla lumen päällä. Minnillä oli niin kivaa, ettei meinannut antaa enää kiinni kun niin nautti siitä juoksemisesta.
Käveltiin Malminniityn koirapuiston ohi ja Malminniityn läpi, sieltä Nea jatkoi Simonkylään päin ja me käännyttiin Tarhurinpuistoon päin. Tällä kertaa käveltiin Tarhurinpuiston läpi ja oli kiva nähdä mitä kaikkea siellä olikaan tapahtunut. Helmi kovin muisti, että ollaan Sipulitiellä asuttu ja oli heti menossa rapulle. Kyllähän se vielä muistaa, että me ollaan Havukoskenkadullakin asuttu ja sinnekin rappuun olisi sisään menossa vaikkei olla pitkään aikaan sielläkään käyty. Miten se aina paikantaakin missä me ollaan menossa?
Vinna alkoi loppumatkasta väsähtää kun mentiin kotiin päin. Poikettiin mummolla&ukilla kylässä ja heti kun Helmin haukkuminen oli rauhoitettu perunankuorilla (joita Minni ja Vinnakin sai maistaa) niin kaikki kävivät nukkumaan. Vinna oli kaikista väsynein, sen olin jo ulkona kävellessä huomannut kun se alkoi roikkua Minnin hännässä ja korvissa sekä omassa hihnassaan. Mummolla pääsi sitten pistämään pitkäkseen ja vaikka muut oli heti pystyssä kun nousin ylös, Vinna jaksoi kyllä nukkua.
Käveltiin koirien kanssa reilut parisen tuntia, yhteensä oltiin reissussa reilut kolme tuntia.
Kiitos Nea lenkkiseurasta taas! Oli tosi kiva nähdä uudestaan, ilmakin suosi meitä :)
Minnin jalassa oleva patti ei oikein tahdo parantua, eilen ja toissapäivänä oli auennut kunnolla ulkona ja tänään Minni saikin pitää tossua kokoajan ulkona. Vinna vaan kovin sisällä avustaa ottamaan tossua pois jalasta mutta aika hyvin se on silti siinä pysynyt.
Illemmalla käytiin äitin kanssa heittämässä Vinnan kusema sänky Sortti-asemalle ja Ikeasta käytiin ostamassa uusi sänky. Ikeasta lähti myös mukaan pari uutta eteisen mattoa (Martta ajattelee että eteisen matot on sen kakka-alustoja) ja Vinnalle hieno punainen pehmopallo.
 |
| Kaikki äitin rakkaat ♥ |
 |
| Vinna ja Dusty taustalla. |
 |
| Dusty, Helmi, Minni ja Vinna |
 |
| Vinnalla, Dustyllä ja Minnillä oli kivaa :) |
 |
| Martta ja Vinna on ihan parhaita kavereita, Vinna alkaa Minniä vähän syrjiä kun Martta on niiiiin kiva pieni ja se murisee! |
 |
| Helmi siirtyi pöydälle kun ei jaksanut Marttaa katsella.. :D |
 |
| Pennut oli yhdessä avanneet lipaston laatikon ja kaivaneet sieltä jotain muuta kuin niiden leluja syötäväksi.. :D Kaikki kolme yhdessä tihutöissä. |
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Päivä täynnä tekemistä
Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului, että aamupäivällä lähdettäisiin Linnean ja Osmon kanssa lenkille ja illasta sitten äidin ja koirien kanssa pellolle räpsimään kuvia. Toisin siinä sitten kävi..
Yhdeltätoista lähdettiin Vinnan kanssa bussilla Korsoon. Osattiin jäädä oikealla pysäkillä pois eikä kauaa tarvinnut odotella kun Linnea ja Osmo sieltä tulikin jo. Vinna oli ensin vähän varautunut Osmoa kohtaan, mutta reipastui lopulta kovin ja pennut koittivat hihnoissa jo pistää ranttaliksi.
Irti päästyään Vinnaa ei enää kauheasti kiinnostanutkaan painia, vaan siellä se meni juoksennellen Osmoa karkuun. Osmolla kun oli vähän lyhyemmät jalat vielä, eikä meinannut oikeen Vinnan vauhdissa pysyä mukana.. Pari kertaa ne vähän paini siinä, mutta suurimman osan ajasta Vinna juoksenteli Osmoa karkuun sillä se oli tosi kivaa! Kun ihmisiä tuli vastaan sain kerrankin kunnolla namitettua Vinnaa eikä se ollut lähdössä niin ihmisten perään miten yleensä on! Juuri ennen kuin koirat piti ottaa kiinni sieltä tuli ihmisiä alikulkusillan alta enkä huomannut niitä aiemmin ja Vinna kääntyi ja tuli mun luokse kun miljoonatta kertaa pyysin! Olin ihan varma että noniin nyt se menee sinne hyppimään niitä päin, mutta kerrankin se pentu yllätti mut positiivisesti! Muuten sen korvat olikin tuon lenkin aikana kateissa.... Puolisen tuntia käveltiin Linnean ja Osmon seurassa, sen jälkeen mentiin Vinnan kanssa käymään Megaeläimessä ostamassa nameja. Tämän jälkeen suunnattiinkin kotiin päin.
Bussia odotellessa kävin puhelimella facebookissa ja huomasin että Nea etsi seuraa lähtemään Sipoon koirametsään. Asia olikin sillä selvää ja menin kotiin suorittamaan koirien vaihdon. Vinna jäi nukkumaan ja mukaan lähtivät loput kolme (Helmi, Minni ja Martta). Mentiin ensin bussilla Koivukylän asemalle ja sen jälkeen junalla Hiekkaharjuun josta Nea meidät poimi kyytiin. Sillä oli Emma ja Dusty -göötit mukana, joten Martta pääsi tapaamaan uusia koirakavereita :-)
Koirametsässä oli koiralla kivaa kun viipottivat vapaana, Minni pääsi kerran säikähtämään olisko ollut kahta espanjanvesikoiraa tmv, mutta muuten koirilla oli kivaa. Martan nappasin aina syliin kun tuli toisia koiria vastaan, ettei se saisi huonoja koirakokemuksia jos joku rymyäisikin sen päältä tmv.
Kun koirametsästä lähdettiin pois, Nea heitti meidät Tikkurilan asemalle josta jatkettiin matkaa junalla Koivukylään. Koivukylässä odoteltiin myöhässä olevaa bussia, kun tajusin, että äitihän on jo kotimatkalla töistä. Soitto äidille paljasti, että äiti oli just menossa Lidliin ja päästiinkin sen kyydissä sitten kotiin. Säästyipä 1,30€ kun junassa ei konduktööri tullut meille lippua myymään!
Nyt täällä koirat nukkuukin sikeästi, Marttakin vihdoin nukahtanut häkkiinsä :-)
Yhdeltätoista lähdettiin Vinnan kanssa bussilla Korsoon. Osattiin jäädä oikealla pysäkillä pois eikä kauaa tarvinnut odotella kun Linnea ja Osmo sieltä tulikin jo. Vinna oli ensin vähän varautunut Osmoa kohtaan, mutta reipastui lopulta kovin ja pennut koittivat hihnoissa jo pistää ranttaliksi.
Irti päästyään Vinnaa ei enää kauheasti kiinnostanutkaan painia, vaan siellä se meni juoksennellen Osmoa karkuun. Osmolla kun oli vähän lyhyemmät jalat vielä, eikä meinannut oikeen Vinnan vauhdissa pysyä mukana.. Pari kertaa ne vähän paini siinä, mutta suurimman osan ajasta Vinna juoksenteli Osmoa karkuun sillä se oli tosi kivaa! Kun ihmisiä tuli vastaan sain kerrankin kunnolla namitettua Vinnaa eikä se ollut lähdössä niin ihmisten perään miten yleensä on! Juuri ennen kuin koirat piti ottaa kiinni sieltä tuli ihmisiä alikulkusillan alta enkä huomannut niitä aiemmin ja Vinna kääntyi ja tuli mun luokse kun miljoonatta kertaa pyysin! Olin ihan varma että noniin nyt se menee sinne hyppimään niitä päin, mutta kerrankin se pentu yllätti mut positiivisesti! Muuten sen korvat olikin tuon lenkin aikana kateissa.... Puolisen tuntia käveltiin Linnean ja Osmon seurassa, sen jälkeen mentiin Vinnan kanssa käymään Megaeläimessä ostamassa nameja. Tämän jälkeen suunnattiinkin kotiin päin.
Bussia odotellessa kävin puhelimella facebookissa ja huomasin että Nea etsi seuraa lähtemään Sipoon koirametsään. Asia olikin sillä selvää ja menin kotiin suorittamaan koirien vaihdon. Vinna jäi nukkumaan ja mukaan lähtivät loput kolme (Helmi, Minni ja Martta). Mentiin ensin bussilla Koivukylän asemalle ja sen jälkeen junalla Hiekkaharjuun josta Nea meidät poimi kyytiin. Sillä oli Emma ja Dusty -göötit mukana, joten Martta pääsi tapaamaan uusia koirakavereita :-)
Koirametsässä oli koiralla kivaa kun viipottivat vapaana, Minni pääsi kerran säikähtämään olisko ollut kahta espanjanvesikoiraa tmv, mutta muuten koirilla oli kivaa. Martan nappasin aina syliin kun tuli toisia koiria vastaan, ettei se saisi huonoja koirakokemuksia jos joku rymyäisikin sen päältä tmv.
Kun koirametsästä lähdettiin pois, Nea heitti meidät Tikkurilan asemalle josta jatkettiin matkaa junalla Koivukylään. Koivukylässä odoteltiin myöhässä olevaa bussia, kun tajusin, että äitihän on jo kotimatkalla töistä. Soitto äidille paljasti, että äiti oli just menossa Lidliin ja päästiinkin sen kyydissä sitten kotiin. Säästyipä 1,30€ kun junassa ei konduktööri tullut meille lippua myymään!
Nyt täällä koirat nukkuukin sikeästi, Marttakin vihdoin nukahtanut häkkiinsä :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)