Me ollaan Kannuslaisia

Me muutettiin tänään Kannukseen. Hiukka on kaduttanut ja varasuunnitelmia mietitty, mut mennään eteenpäin päivä kerrallaan. Vinna on sopeutunut tänne ihan hyvin, mutta niin mä uskoinkin. Meidän kanssa samassa solussa on bichoni, kleini ja cockeri. Helmi-cockeri omistajansa Nellin kanssa on vaan viikonloppuna paikalla ja sen kanssa Vinna tulee kohtuu hyvin juttuun.
Kannuksessa oltiin ennen neljää, käytiin kaupoilla, syömässä ja purettiin tavaroita totutellen uuteen paikkaan. Kuuden jälkeen lähdettiin sitten lenkille kera parin uuden luokkakaverin. Käytiin jossain raviradalla juoksuttamassa koiria. Mukana oli Nada-auspai, Micke-sheltti, Nera-lappari, Nada-auspai, Helmi-cockeri ja Hippi-jämpti (toivottavasti en unohtanut ketään). Nadalla ja Vinnalla oli pieniä ongelmia tulla juttuun, mutta kyllä ne lopunkaiken kohtuu hyvin toimeen tulivat. Nada kävi kerran Vinnan päälle aivan mun vieressä (siinä oli muitakin koiria ja jotain säätöä) ja Vinna sitten vastasi siihen käymällä takaisin, todennäköisesti sillä meni hermot Nadaan ja se alkoi vahtia mua siinä samalla. Mutta ei siinä mitään, sen jälkeen Vinna vaan vähän vältti Nadaa eikä muuta. :) Ei se tollasesta silleen välitä. Kyllä se muistaa jonkin aikaa, mutta ei ota siitä niin itseensä.

Illalla me saatiin sitten vieraita, yllämainitut luokkakaverit tuli kyläilemään ja samoin Marissa kera Jussi-labbiksen, Marissan projektikoiran tullilta. Saatiin kuulla vähän juttuja Kannuksesta, opettajista jne. Jäi sieltä jotain oikein mieleenkin :D

Huomenna kuvia ja kirjustelen lisää!

Kannus kutsuu?

Me ollaan nyt oltu Kiteellä siis sunnuntaista asti. Käyty mustikassa, otettu pari pistoa Susannan avulla ja Vinna toimi hienosti. Käyty myös lenkkeilemässä kera Susannan ja Tuiskun ja Vinna on saanut lenkkikaverin.
Tänään tuli sitten kesken koulupäivän puhelu. En pystynyt kesken asiakaspalvelun tunnin siihen vastaamaan, laitoin viestin että soitan myöhemmin, menin katsomaan numeropalvelusta keneltä se oli. Kokkolasta ammattiopistosta. Heräsi kysymys, että olisiko mahdollista. Sain tekstiviestin Suvi Hirvikoskelta, keneltä varasin paikan pääsykokeisiin, että soittaisinko pian takaisin. Josko sittenkin -tunne vahvistui sillä hetkellä. Välitunnilla soitin takaisin, mutta ei tullut vastausta, asiakaspalvelu -tunnin jatkuessa, puhelu kuitenkin tuli ja lähdin käytävälle puhumaan. Sieltä tuli sitten ne sanat, joku eilen lopetti kennelalalla. Otanko mä paikan vastaan. Nyt olen ottanut paikan vastaan.

Todella haikeaa jättää tää paikka taakse, vaikka inhoan tätä, niin samalla pidän tästä niin paljon. En halua lähteä pois, mutta koska mulla on mahdollisuus toteuttaa sitä haavetta niin kyllä sitä lähdettävä on. Niin paljon odotin pääseväni sinne. Ei olisi ollut ongelmaa, jos olisin saanut paikan ennen koulun alkamista, mutta nyt kun on kerennyt kotiutua taas, niin ongelma löytyykin. Salaa rakastan Kiteetä, tää on ollut uskomaton kokemus asua täällä vuosi. Tästä on tullut sellainen toinen koti. Ehkä Kannuksesta tulee sit tän jälkeen. Ei mulla olisi muuten mitään ongelmaa lähteä täältä, mutta koska täällä on Susanna niin se tekee siitä hankalaa. Se on vaan se ystävä, kenen ansiosta mä edes olin täällä viime vuoden, kenen ansiosta tulin tänne nyt. Ollaan niin samalla aaltopituudella sen kanssa, että haluaisin vaan kidnapata sen mun mukaan!

Ensi viikonloppuna olisi siis muutto edessä. Meistä tulee kannuslaisia! Jännittää niin pirusti, toivottavasti meidät otetaan mukaan porukkaan :) Se asia minkä piti olla mahdotonta, on käymässä nyt toteen. Toivoin, että ihmeitä tapahtuisi joskus, niin tässä sitä nyt tapahtui yksi sellainen. Mä pääsin viidenneltä varasijalta sinne eikä niin pitänyt voida tapahtua. Nyt mä uskon ihmeisiin.

Liian kaupunkilaiskoira maalle?

Vinna on niiin pihalla, kun ollaan maalla taas! Lehmille haukutaan ihan hirmuisesti ja hevosetkin on ihan kamalia kun ne juoksee. Ollaan käyty täällä jo vähän lenkkeilemässä ja uittamassa koiria, ovat saaneet totutella että millasta olikaan olla maalla. Vinna melkeen heti muisti, että mikä paikka tää on ja eteisessä ennen Susannan näkemistä hyppäsi haistamaan Susannan naulakossa olevaa takkia. Haistamisen jälkeen sen peppu alkoi heilua niin vimmatusti, se tais tunnistaa että täällä on hei tuttuja!
Eräs aikuinen, meidän koulussa oleva mies, alkoi ulkona tänään haukkua ja murista Vinnalle ja Tuiskulle (Susannan koira). Ilmeisesti se olisi halunnut silittää niitä, mutta arvatkaa vaan, oliko sillä lupaa koskea mun koiraan sen jälkeen kun se käveli sieltä muristen ja haukkuen mun koiraa kohti.. Lopulta kun käveltiin vaan välinpitämättömästi ohi (tai no Vinna vilkuili sitä epäluuloisena ja murahteli) ja se murisi vaan meidän perään, niin mulla meni hermot ja sanoin pari valittua sanaa. Sen jälkeen se jotain jäkätti vielä meidän perään, mutta ei kiinnostanut kuunnella. Luulin, että aikuinen ihminen osais käyttäytyä vähän paremmin, kuin tolla tavalla..

Eilen, me käytiin vikaa kertaa sitten hetkeen lenkillä Nean ja Dustyn kanssa. Lähdettiin Hakunilan metsiin kävelemään ja lopulta käveltiinkin kolmessa tunnissa lähemmäs kymmenen kilometriä. Matkalla käytiin Ojangossa hakemassa Nean huppari ja tokoiltiin vähän kentillä. Vinna on siis niin pätevä tyttö! Seuraamisen käsiapua yritän tässä häivyttää pois, vähän ollaan jo onnistuttu siinä. Silti otettaisiin mielellämme muidenkin vinkkejä siihen, millä sitä voisi häivyttää pois?
Vinna Hakunilan metsistä etsi meille kaikki mahdolliset vadelmapusikot ja siellä me sitten niitä mussuteltiin Nean kanssa ;D Kätevää on koira, ketä löysi aina ne paikat missä oli ihan superpaljon vadelmia! Vinnan niiin tykkäsi niistä itsekin. Pitää opettaa se varmaan ilmaisemaan jotenkin kaikki vadelmapensaat ja lähteä sen kanssa aina etsimään vadelmia kippojen ja kulhojen kanssa.

Kuvia koitan lisätä vielä tänään illalla, pitää ensin vaan saada kaikki käytyä läpi ja ladattua nettiin.

Viimeiset päivät Vantaalla

Elikkäs nautittiin ihan kunnolla vikoista päivistä Vantaalla. Huomenna (vaikka meillä on kyllä vielä tää lauantaipäivä aikaa tehdä kaikkea kunhan saan aikaiseksi mennä nukkumaan..) olisikin otettava sitten suunnaksi Kitee. Toivottavasti saan luokkakavereita värvättyä hakumetsään, ettei jouduta sitä harrastusta pistää jäihin. Oon vähän päivissä sekaisin, sillä on niin hirmuisesti ollut kaikkea ohjelmaa. Ehkä nää päivät menee tässä jollain tapaa oikein :D

Torstaina lähdettiin puoli kahdentoista jälkeen Ojankoon aksailemaan. Otin meidän koko ryhmärämän mukaan ja paikanpäällä sitä sai vähän katuakin.. Ojangossa meitä odotti Claudia, Flamma ja Tuikku sekä Sara (?) ja Pessi. Me tultiin Oonan kanssa Ojankoon Nean kyydillä ja meillä olikin autossa sitten seitsemän koiraa; Vinna, Helmi, Martta, Minni, Ora, Elmeri ja Dusty!
Aloitettiin maxi-koirilla, jota meidän mukana olikin kolme kappaletta, Tuikku, Pessi ja Flamma. Sen jälkeen olivat vuorossa ensin Dusty, sitten Elmeri ja sitten Minni. Minni teki ihan superhyvin verrattuna viime kertaan, kun se esitti ettei se osaa mitään. Nyt mun olisi pitänyt vaan löytää kädet ja jalat taas mukaan sekä vielä opetella sanomaan käskyt ajoissa, mutta koska viimeksi vuosi sitten olen tehnyt yhtään paria estettä pidempää rataa Lakun kanssa, oli se hieman hankalaa. Ehkä me tässä Minnin kanssa kehitytään samaan aikaan vielä! Ehkä on vähän toivoa, että me Minnin kanssa päästään ennen ensi kesää kisaamaan!
Minnin jälkeen radalle meni Ora ja Oran jälkeen Helmi. Helmi teki alkuun kaksi rimatonta hyppyä, putken, tosi matalalla olevan hypyn, rimattoman hypyn ja putken. Ihan superhieno Helmi! Helmin jälkeen tein hyppy-hyppy-putki suoran Vinnan kanssa muutaman kerran ja kun se tajusi miten se menee, niin neiti meni tosi hienosti kun ottaa huomioon miten vähän ollaan tehty. Viimeisenä tein sitten vähän Martan kanssa pelkkää putkea. Sen mielestä sininen ja musta putki oli ihan outoja eikä muka oltu ikinä tehty niitä. Tehtiin niitä sitten pari toistoa ja sen jälkeen annettiin olla ja pieni Marsu pääsi lepäämään.
Vinnan kanssa käytiin myös ottamassa vähän kontaktitreeniä ja nyt se ei muistanut yhtään että oltaisiin ikinä tehty kontakteja sen kanssa. Ehkä se tästä taas pikkuhiljaa kun sen kanssa treenaa niitäkin vähän enemmän. Minnin kanssa olisin halunnut kokeilla vielä verkkokeppejä, mutta unohdinpa sitten sen. Seuraavalla kertaa sitten.


Torstaina illalla käytiin sitten Vinnan kanssa pyöräilemässä käymään mummon ja ukin luona. Hienosti meni pyörän vierellä, paitsi loppumatkasta alkoi vähän väsymään ja puri vähän hihnaa. Kun tarpeeksi komensi niin keskittyi eteenpäin menemiseen taas. Kun pyöräiltiin kotiinpäin, niin jossain jonkin matkan päässä meistä kuului ensin kerran sellainen ääni, mikä tulee ilotulitusraketista kun se paukahtaa taivaalla ja vajaa minuutin kuluttua se paukahdus kuului toisen kerran. Vinna katsoi mitä tapahtuu ja jatkoi matkaa sen jälkeen ihan normaalisti. Pätevä pentu!

Perjantaina me lähdettiin viiden aikaan Nean, Dustyn, Emman, Oonan ja Oran kanssa lenkille taas pitkästä aikaa. Vinnalle tehtiin kolme pistoa joista se selviytyi hienosti. Kahdesti sen nenä hakeutui vähän maahan loppumatkasta, mutta en katso että se on paha juttu, kun se kuitenkin löysi maalimiesten luokse. Nyt varmaan vähenee meidän hakutreenailut kerran viikkoon joka tekee varmaan Vinnalle hyvää. Pitää katsoa kuinka usein saan jonkun meidän koululta värvättyä lähtemään mun kanssa metsään. Tai jos ehdotankin meidän metsänhoidon tunneilla, että otan koiran mukaan ja pyydän luokkakavereita piileskelemään silloin..? :D No eei.
 Ihan viimeisenä, kun oli aika lähteä, kokeiltiin Vinnan kanssa ihan vähän viestiä. Vinna sekoitti sitä vähän hakuun, mutta lopussa tajusi kuitenkin vähän sen ideaa. Oona toimi meillä toisena ohjaajana, sillä Vinna niin kovin pitää Oonasta. Viestiä kokeillaan varmaan vielä pari kertaa ja pidetään haku ja viesti visusti erillä toisistaan. Meidän päälaji on kuitenkin todennäköisesti haku, mutta viestiä haluan kokeilla sen vuoksi, jos se olisikin Vinnasta vielä kivemmpaa kuin haku. Pidetään ovet avoinna joka suuntaan.

Huomenna me varmaan suunnataan tekemään Nean kanssa koirille jäljet, saas nähdä saas nähdä :) Sen jälkeen ei enää nähdäkään hetkeen, joten mun pitää varmaan alkaa soitella Nealle aina kun lähden lenkille, että saan lenkillä käytyä.. Ei sitä yksin samalla tavalla lähde lenkille kuin silloin kun on joku kaveri seurana!
Vinnalle tuli tänään hankittua myös pinkki frisbee, joten saapa nähdä mitä neiti siitä tykkää kun sitä pääsee heittelemään sille pellolle :)

Treenailuja

Lähtölaskenta on tosiaan alkanut jo, enää neljä yötä Vantaalla ja sitten Kitee kutsuu. Kannuksesta lupasivat ilmoitella, jos ensimmäisten parien viikkojen aikana jotkut lopettaa koulun kesken. Tsempitetään siis, että kaksi lopettaisi koulun eikä toinen varasijalla oleva ottaisi paikkaa vastaan.. :D

Toissapäivänä treffattiin Nea ja Dusty sekä Linnea ja Osmo. Koirat onnistuivat taas hienosti väsyttämään toisiaan. Linnean lähtemisen jälkeen otettiin vähän tokoiluja, mutta Vinna oli vähän sitä mieltä, ettei Dustyn seurassa voi tokoilla, sillä Dusty on Dusty eli Vinnan melkeen paras kaveri! Mitähän siitäkin tulisi, jos me sitten korkattaisiin tokokisat yhdessä samassa kokeessa? Vinna juoksisi paikkamakuusta riepottelemaan Dustyä... :D

Eilen käytiin Vinnan kanssa taas moikkaamassa Neaa, Dustyä ja Emmaa. Tehtiin pari pistoa koirille ja kumpikin etsi tosi hienosti.
Tänään käytiin kuuden aikaan Vinnan kanssa lenkillä kera Oonan ja Oran. Etsittiin kiva hakuilupaikka Ojangon metsistä ja otettiin muutamat pistot kummallekin koiralle. Vinna käyttää nenäänsä tosi hyvin jo ja löysi Oonan aina, vaikka en nyt joka kerta antanutkaan sen nähdä minne Oona meni. Ora on myös oppinut käyttämään nenäänsä hienosti ja löysi mut tosi hyvin joka kerta! Otin vähän myös tokoa Vinnan kanssa kun Oona ja Ora olivat paikalla ja Vinna vähän näytti että se kyllä osaa tokoilla! Kyllä siitä välillä saa olla ihan hirmuisen ylpeä, jos vaan joku kuitenkin kertoisi mulle, että missä vaiheessa se oppi sen kaiken?

Tultiin Vinnan kanssa kotiin Oonan ja Oran treffaamisen jälkeen n. kymmentä vaille yhdeksän ja kymmentä yli yhdeksän Nea tuli Dustyn kanssa hakemaan mua ja Marttaa Firan metsään lenkille. Poimittiin Oona ja kaikki kolme koiraa (Ora, Jasu ja Elmeri) mukaan. Martta painoi täysiä juoksemaan Oran ja Dustyn kanssa ja aika väsynyt oli kotiin päästessä. Dustylle otettiin kolme pistoa, Oralle yksi ja Martalle myös kolme. Martta ei ollut ennen etsinytkään ihmisiä metsästä, joten otettiin pari todella helppoa. Toisella kerralla Martta tajusi jo hienosti mistä on kyse ja kolmannella kerralla se meni myös todella hienosti. Ekalla kerralla se ensin lähti juoksemaan sinne päin minne Nea oli mennyt, mutta palasi takaisin mun luokse. Laitoin menemään uudelleen ja nousin ylös itse ja menin vähän lähemmäksi. Sieltä se pieni pätevä pentu Nean sitten löysikin!

Kiitos lenkki- ja treeniseurasta Nea, Oona ja Linnea! Huomenna olisi Nean kanssa suuntana Ojanko, Martta, Vinna ja Minni pääsee vähän aksaileen :)

Pienen pieni Vinna

 Mun pentu täytti muka tänään jo 9kk, eli se on junnuikäinen jo! Pitäisikö se muka uskoakin..?

Muistan vielä, kun jännitettiin monta päivää, että milloin sieltä tulee Se viesti. Viesti jossa kerrottaisiin että meidän tyttö on syntynyt. 7.11 sieltä tuli sitten tieto, että eläinlääkäriin oli lähdetty, sillä pentuja ei kuulunut. Automatkalla kuitenkin Nella oli synnyttänyt ensimmäisen pennun, töpöhäntäisen narttupennun "salamakuviolla". Siinä vaiheessa tiedettiin, että nyt meillä on sitten pentu, jos ei enempää narttuja tule. Sieltä kuitenkin tuli niitä lisää, uroksia että narttuja. Kasvattaja Minna oli lopulta kuitenkin varma, että siellä oli vielä yksi pentu sisällä ja eläinlääkärissä ultrauksen jälkeen olikin selvää, että yksi pentu siellä vielä sisällä oli. Se viimeinen oli sitten meidän höslähäslä VinnaMaija.

 

 Pentujen ollessa neljä vai viisi viikkoisia, pääsin katsomaan niitä ensimmäistä kertaa ja tällöin saatiin tietää kuka lapsista lähtisi meille sitten muutaman viikon päästää. Kasvattaja Minna oli päättänyt itse sijoittaa silloisen mun suosikkipennun Milenan (nyk. Milla), Mystic (nyk. Ronja) oli niin vaalea ettei se tullut kyseeseen, joten jäljellä oli enää Martta (nyk. Lumo) ja Maija (nyk. Vinna). Molemmat oli tosi kivan oloisia pentuja, mutta itselle oli niin tärkeää, että koiralla olisi häntä ja näin ollen halusin meille Maijan. Eija (Vinnan sijoittaja, isän Heron om.) kuitenkin teki viime kädessä sen päätöksen ja suostui siihen että Maija tuli meille. Eija olisi itse ottanut mieluummin Martan, mutta koska pentu tuli kuitenkin mulle, Maija sopi myös. Niinpä 27.12 haettiin Vinna kotiin.

Vinna, Ronja, Milla, Korppu ja Lumo

Nyt jälkikäteen asiaa tarkastellessa, olisi joku muu pentu voinut olla luonteeltaan parempi. Mulla on tällä hetkellä todella nirso ja herkkävatsainen aussipentu, jonka kanssa olen miljoonat kerrat tapellut ja hakannut päätä seinään. Ja se on vasta 9kk vanha.

Silti tuo täpläotsainen pieni aussielapsi on vaan ihastuttanut mua olemuksellaan. Ei niinkään tosin niillä kerroilla, millä olen istunut sen kanssa kilometrin päässä kotoa ja painanut sitä maahan rauhoittumaan sen puremisen takia. Se osasi ärsyttää niin kunnolla mua ja varmasti kokeili kaikki maailman keinot millä saada mut räjähtämään. Nyt vihdoin, sen ollessa 9kk ikäinen, tykkään siitä oikeasti sen luonteen ja ulkonäön puolesta. Ei se ole sellainen, mitä olisin toivonut, mutta silti pidän siitä. Nyt vasta, ollaan saatu meidän yhteiselo soviteltua niin, ettei tarvii tapella joka hetki ja meidän yhteistyö toimii suurimman osan ajasta. Mä päätän miten asiat tehdään ja se on Vinnalle ok. Nyt kun asiat sujuu paremmin, alkaa vähän hämärtyä jo muistot siitä sen tuskaisesta pikkupentuajasta...

Nyt Vinnalla on alkanut ilmetä pieniä murkkuikäisen koiran merkkejä, se on alkanut taas vähän kokeilla, että oonko tosissani sen suhteen mitä sanon sille. Mutta nyt tiedän, etten lähde miettimäänkään luovuttamista. Kyllä se jossain vaiheessa mua uskoo, kun en anna sille periksi. Tuo koira on opettanut mulle niin hirmuisesti asioita ja opettaa jatkuvasti lisää. 

Luonteeltaan tuo on hyvin itsepäinen koira ja jos sen haluaa saada uskomaan, että joku asia ei mene niin kuin Vinna on päättänyt, saa tehdä sen eteen paljon töitä. Se on myös joissain tilanteissa todella pehmeä koira, joissain tilanteissa vain hieman pehmeä koira ja joissain tilanteissa se taas vaikuttaa tosi kovalta koiralta. Enemmän kallistun siihen niiden keskivaiheille hieman pehmeään koiraan. Vinna oli pienenä pentuna tosi itsenäinen, mutta nykyään se tarvitsee paljon enemmän mun tukea kaikkeen. Muistan kun se oli tullut mulle ja laskin sen ulkona irti, se lähti vaan päättäväisenä juoksemaan toiseen suuntaan ja sille oli ihan yksi ja sama tuunko perässä vai lähenkö muualle. Vinna on alkanut nyt oppia uusia asioita nopeasti, kun se ei enää kiusallaan pelleile mun kanssa. Voi olla että se on aiemminkin oppinut asiat helposti, mutta koska sen on pitänyt jankata mulle vastaan se on pistänyt pelleilyksi koko homman.

Eniten pidän tuon luonteessa siitä, että se tulee toimeen ihan kaikkien koirien kanssa ainakin vielä ja rakastaa kaikkia ihmisiä alun varautuneisuuden jälkeen. Vinnan voi laittaa suoraan ihan vieraaseen koiralaumaan ja nähdessään minkälaisen koiran tahansa, se vaan menee sen luokse ja haastaa leikkimään. Voi kunpa se aina pysyisi noin hyväntahtoisena eikä haluaisi kenellekään pahaa, harmi vaan että siitäkin taitaa kasvaa iso ja tuo saattaa kadota siitä pikkuhiljaa. Ainoastaan kerran se on sanonut jollekin koiralle rumasti ja se oli silloin, kun sillä meni hermot Dustyyn. Pidän siitä, että se on nykyään hieman varautunut ihmisiä kohtaan, mutta varon päästämästä sitä liiallisuuksiin asti.

Pidän erityisesti siinä siitä, ettei se mene ilman lupaa moikkaamaan vieraita ihmisiä, sillä se ei voi olla varma miten vieras ihminen käyttäytyy - V tarvitsee minut siihen mukaan, että uskaltaa mennä. Mun ystävistä Vinnan ehdoton suosikki on Oran omistaja Oona, jota se vaan rakastaa ihan yli kaiken. Oona on Vinnasta ihan superihana ja peppu heiluu aina niin vallattomasti kun se pääsee Oonaa pusuttelemaan. Vinna sopeutuu myös hyvin tilanteeseen kuin tilanteeseen, eikä se ole moksiskaan paikkojen tai ihmisien vaihtumisista.

 Jos Vinna kohtaa ulkona jotain pelottavaa, sen ensimmäinen ajatus on haukkua ja toinen ajatus paeta.  Kun mä menen pelottavan asian luokse ja kutsun Vinnaa, se uskaltaa usein tulla katsomaan sitä maailman hirveintä asiaa. Ei se enää pelkää asioita niin paljoa, kuin silloin mulle tullessa, mutta vieläkin se on joistain asioista vähän epävarma.

Vinnan pikkupentuaika asuttiin Kiteellä ja epäröin, että minkälainen maalaiskoira siitä tuleekaan. Maalaiskoirahan se oli kun Vantaalle tultiin takaisin kesäksi, mutta nyt kun asiaa katsoo, se on ollut todella hyvä, että se on ollut maalla sekä kaupungissa osan aikaa. Se on päässyt katsomaan niin paljon eri asioita ja tottunut eri juttuihin. Kiteellehän lähdetäänkin takaisin neljän yön kuluttua.

Halusin kokeilla Vinnan kanssa paljon eri lajeja. Agilityä, tokoa, hakua, jälkeä, koiratanssia, paimennusta, rallytokoa.. Tähän asti ollaan kokeiltu kaikkea muuta, paitsi rallytokoa ja paimennusta. Koiratanssissa vaan harjoiteltu joitain temppuja, mitä siinä voi hyödyntää. Hain ensisijaisesti mulle agilitykoiraa, sitä en usko Vinnasta saavani, mutta ehkä siitä tulee harrastuskoira muuhun kivaan. Vähän ollaan tokokisoja suunniteltu, sillä nyt se on vasta alkanut kunnolla oppia ja uskon että loppuvuodesta sen kanssa voisi tähdätä jo kisoihin. Se osaa kyllä kaikki liikkeet jo paikallamakuuta lukuunottamatta ja nopeaa maahanmenoa pitää vielä vahvistaa. Seuruupätkät menee jo tietyssä häiriössä hyvin, niitä tosin ollaan treenattu vain irti, mutta jos irti sujuu niin eiköhän hihnassakin? Ykköslajiksi meillä varmaan kruunautuu kaikkien yläpuolelle haku, sillä Vinna rakastaa sitä yli kaiken. Lähdetään siis panostamaan siihen eniten :)

 Vaikka ensin epäröin, että onko tämä rotu mulle se oikea sittenkään, niin Vinna on vakuuttanut mut siitä todella hyvin, että se osaa olla myös ihana koira. Mistään hinnasta en vaihtaisi sitä nyt toiseen koiraan, vaikka välillä leikilläni niin sanonkin. On se vaan niin omanlaisensa ja samalla aivan paras ja todella rakas. Vielä me kaikille näytetään, että meidän yhteistyö kyllä toimii ja että se on kyllä ihan kiva harrastuskoira.

Sawo show ja erikoisnäyttely 2012

Elikkäs lähdettiin torstaina Kuopioon Martan ja Helmin kanssa. Päästiin Kuopioon Martan kasvattajan Kirsin kyydillä ja majoituttiin heidän kanssaan samaan paikkaan.

Perjantaina aamulla oli tiedossa sateinen näyttelypäivä - joka tosin oli kaikkea muuta kuin sateinen! Oltiin varauduttu vesisateeseen, mutta sitähän se ei suinkaan ollut, vaan aurinko paistoi ja oli 26 astetta lämmintä. Siinä ei paljoa ollut sadevarustuksesta hyötyä.. Oltiin näyttelypaikalla yhdentoista aikaan ja gööttien oli tarkoitus alkaa 12.15. Toisin kävi, ne olivat yli tunnin myöhässä ja siinähän se oli kiva pienen Martan kanssa odotella omaa vuoroa päästä kehään. Tuomarina kehässä oli kreikkalainen Stelios Makaritis ja kirjoittavana kehäsihteerinä oli meidän entinen ryhmänohjaaja Krista! Tuomari vaikutti tosi mukavalta ja mikä tärkeintä, piti Martasta. ;)
Martta esiintyi ihan kivasti, kehässä oli nameja maassa ja Martta olisi kovin halunnut syödä ne eikä seisomisesta meinannut lopuksi tulla enää mitään. Hyvin se silti selvitettiin. Martta voitti toisen narttupennun ja oli näin PEK1. Se sai sen lisäksi kunniapalkinnon ja oli ROP-pentu! Hienosti siis ensimmäiseksi näyttelyksi. Martan arvostelu "Excellent type all over. Beatiful head expression, proportions. Excellent eyes, ears. Beatiful neck, excellent angulated both ends. Excellent topline, croup, tailset. Very nice spring of ribs. Very nice loin. Excellent coat. Very sound mover.", suomennettuna "Erinomainen tyyppi kaikin aloin. Kaunis pää, ilme ja mittasuhteet. Erinomaiset silmät ja korvat. Kaunis kaula. Kulmaukset molemmissa päissä erinomaiset. Erinomaiset ylälinja, ristiluu, lanne, lantio ja hännän kiinnitys. Erittäin kaunis rintakehä. Erittäin kaunis lanne. Erinomainen karvanlaatu. Erittäin tasapainoinen liikkuja." Martan mummo Geeba, oli hienosti VEK-ERI1 SA PN1 ROP ROP-vet RYP4 BIS-VET3. Ehkä Martta ottaa Geebasta vielä mallia joskus?

Lauantaina piti myös sataa, mutta eipä silloinkaan kuin pari kertaa tihuttanut vettä ja muuten aurinko paistoi ja oli lämmin. Meillä oli silloin tiedossa kaksi näyttelyä, Sawo shown näyttely sekä länsigöötanmaanpystykorvien erikoisnäyttely. Ensin oli Sawo shown näyttely, jossa tuomarina oli Göran Bodegård. Martta esintyi paremmin kuin eilen, energiaa sillä oli kyllä myös enemmän. Tällä kertaa kehässä kävi vain Marttaa ennen yksi urospentu, joka ei saanut KP:ta. Martta kuitenkin veti taas potin itselleen, ollen ROP-pentu ja saaden KP:n. Martan arvostelu tässä vain suomennettuna "Sievä feminiininen, mutta vielä aika pentumainen. Aavistuksen kevyt kuono-osa, hyvä etuosa, hieman suora takaa. Liikkuu oikein ja hyvin asettunut häntä."



Sen jälkeen oli  vuorossa erkkari, josta odotuksena oli vain KP. Tuomarina oli Bo Skalin Ruotsista. Martta kuitenkin sai KP:n ja voitti luokassaan toisen nartun. Sen lisäksi se voitti pikkupentujen parhaan nartun ja oli aika nähdä tulisiko siitä ROP- vai VSP-pentu. Tällä kertaa Martta oli VSP-pentu ja ROP-pentuna oli Reino (Cimillan Xantos Xtramakee) ja oli ehdottomasti ansainnut voittonsa! Se oli meidän porukan Pilvin (Bodeneis Fanny Fasta) pentu. Martan mummo Geeba veti erkkarista kunnon potin mukaansa ollen ROP ja ROP-veteraani! Martan arvostelu tässäkin vain suomeksi "Feminiininen narttu. Ihastuttava asenne. Rungon täytyy tulla vähän syvemmäksi. Hyvä pää, kallo voisi olla leveämpi. Sopivasti kulmautunut edestä ja takaa. Voimakas selkä. Seisoo oikein hyvin tassuillaan. Erinomainen turkki ja väri. Oikeat merkit. Liikkuu hyvin. Miellyttävä asenne kehässä. Esitetään hyvin."
Päätin myös yllättäen lähteä Martan ja ROP-pentu Reinon kanssa parikilpailuun erkkarissa. Pennut esiintyivät tosi loistavasti ja päästiin niiden kanssa neljännelle sijalle asti! Kiitos Miia kun lainasit Reinoa mulle Martan kaveriksi parikilpailuun.



Tänään Martta ei mennyt kehään, mutta Martan mummo Geeba oli siellä VSP ja ROP-veteraani. Pilvi haki kehästä erittäin hyvän. Tänään näyttelypaikalla tuli sitten se kunnon sade mitä oli uhkailtu koko viikonlopun ajan.. Ei se kauaa kestänyt mutta tarpeeksi kauan kastumiseen! Tuli kunnolla rakeita ja kaikkea, mutta selvittiin siitä, Geeba ei silti valitettavasti sijoittunut BIS-VET kehässä.

Helmi 9v 7kk

Kiitos todella paljon seurasta kaikille ja onnea muillekin menestyneille! Kiitos suuri myös Linnealle, joka otti Vinnan hoitoon meidän Kuopion reissun ajaksi.

Kuvia tulossa tähän postaukseen lisää kun kerkeän niitä latailla nettiin.