Ei paljoa jäljellä

Eilen oli pitkästä aikaa maastossa käytännöntunnit. Lähdettiin metsään tekemään hakua, jälkeä ja esine-etsintää. Tiiti oli hieronnan jälkeisessä levossa, joten minulla oli vain Dansku mukana. Tehtiin pelkkää hakua, koska meidän jälkiliina on kokenut mystisen katoamisen. Esine-etsintää olisi ollut kiva tehdä, mutta itse olin maalimiehenä olon jälkeen märissä vaatteissa kylmissäni ja halusin lämmitellä kodassa tulen äärellä.

Tehtiin Danskulle neljä pistoa, kahdella eri maalimiehellä. Ensimmäisen maalimiehen D sai nähdä haamuna, mutta muita se ei saanut nähdä lainkaan. Dansku löysi ihmiset ja etsi hyvin. Ongelmaksi muodostui kuitenkin koiran ylikierroksilla käyminen. Ilmaisu oli jotain ihan hirveää ja D oli valmis lähtemään maalimiehen luota pois (vaikka kummallakin maalimiehellä oli ah niin rakkaat pallot). Kahdella ensimmäisellä maalimiehellä tehtiin ilmaisua ja sen jälkeen kahdella viimeisellä ilman ilmaisua. Dansku haukkui ihan miten sattuu eikä sillä ollut mitään rytmiä ilmaisuun.

Itse hakuosuuden jälkeen tehtiin Danskille vielä ihan ilmaisuharjoituksiakin. Tässä se haukkui paremmin, ei edelleenkään niin miten normaalisti. Koko koira oli vaan niin kiihtynyt, että se syöksi vaan suustaan kirosanoja kun vitutti niin paljon. Ei voinut käsittää, että piti etsiä ja haukkuakin vielä ja sitten vasta sai pallon!

Mitä tästä opimme? Paaaljon ilmaisutreeniä ja tästä lähtien lähetän Danskun myös eri tavalla etsimään ihmistä. Sille pitää ehdottomasti saada varma rytmi haukkumiseen ja ennen hakuosuutta tehdä ilmaisuharjoituksia.

Tiiti pääsi tänään taas mukaan metsälenkille ja toinen ihan täpinöissään päästessään juoksemaan kunnolla. Ollaan tehty rauhoittumisharjoituksia ja Tii on pystynyt rentoutumaan selälleen ja kyljelleen hetkittäin ollen oikeasti siis rento. Tulee niin hyvä mieli siitä, että vein tuon hierontaan ♥ Ihana huomata koirasta, kuinka siitä on oikeasti ollut hyötyä.

Jotenkin ihan hirvittää. Kävin kolme vuotta sitten kennellinjan pääsykokeissa, vajaa kolme vuotta sitten aloitin opinnot kennellinjalla. Ja nyt parin kuukauden päästä minun tulisi olla eläintenhoitaja? Sitä voi vaan ihmetellä, mihin tämä kaikki aika on huvennut ja nyt ei ole pian enää yhtään jäljellä. Jotenkin sitä vain on ajatellut kaikkeen olevan edelleen niin pitkä aika, koska tuntuu edelleen siltä että olisin vasta aloittanut täällä. Vuosi pitäisi eläintenhoitajaksi valmistumisen jälkeen olla vielä Kannuksessa lukion puolesta ja sen jälkeiset suunnitelmat täysin auki. Aika näyttää, mihin elämä johdattaa. Opinnot toivottavasti joka tapauksessa jatkuvat, sillä näillä papereilla ei nyt kauheasti mitään tehdä.

tokoa ja hierontaa

Eilen oli tokopäivä. Käytiin kentällä pienessä vesisateessa tottistelemassa kaikkien koirien kanssa ja ehkä sielä jotain oikeasti tuli tehtyäkin ;)

Tiitin kanssa tehtiin perusasentoa, seuraamista, maahanmenoja sivulla ja edessä sekä seiso-maahan -vaihtoja. Tiiti on oikein pätevä tokokoiran alku. Se tykkää touhuta ja oppii nopeasti kun jaksaa vaan treenata. Olin ihan yllättynyt s-m -kaukoja tehdessä, kun Tiiti oikeasti pystyi rauhoittua ja tehdä vaihtoja tosi nätisti. Näitähän tehdään vasta ihan käsiavulla ohjaamalla, jotta oppii pitämään tassut paikallaan.

Danskin kanssa tehtiin seuruuta, jäävät, luoksetulon stoppia ja maahan-istu -kaukoja. Positiivinen yllätys tuli Danskin seuruusta, se ei huutanut kokoaikaa ja teki nättejä hiljaisia käännöksiäkin! Jäävät oli ok myös. Seisomiseen annoin käsiavun varmistaakseni, että sekin varmasti menee hyvin. Kaukot meni vähän niin tai näin, nyt D ei meinannut tajuta että istumasta mennään vielä maahankin. Luoksetulon stoppi sujui suht hyvin takapalkalla ja siihen yritän hivutella sitä käsiapua suullisen käskyn sijaan. Kahtellaan kumpi sujuu paremmin.

Tänään käytiin Tiitin kanssa hierojalla. Tiitihän on nyt pari kertaa tehnyt niin, että liikkeestä se on alkanut vinkumaan ja ontumaan. Halusin tutkia, onko sillä jotain pahojakin jumia lihaksistossaan, josta se voisi johtua. Ontuminen on aina loppunut parin askeleen jälkeen ja kopeloidessa tai venytellessä koira ei ole aristanut yhtään mitään.

Hierojalla sitten selvisi, että voi kyllä, on se koira jumissa. Selkäranka oli ihan mutkalla jumien takia eikä koira pitänyt päätään normaaliasennossa. Lanneosa oli myös ihan jäykkä ja jumissa eikä koira käyttänyt sitä kunnolla. Selkärankaa läpi käydessä hierojasta tuntui, että etu- ja takaosat olivat kuin kahdesta eri koirasta. Koira oli selkeästi tehnyt töitä etuosallaan ja takaosa on saanut vähän kuin kulkea vain mukana. Tiiti myös jännittäessään vetää itsensä todella jäykäksi eli jännittää kaikki lihaksensa ja vetää näin itseään varmaan enemmän jumiin.

Tiitin takajalat on pennusta asti menneet liikkeessä ihan hassusti. Näytettiin tätä liikettä myös hierojalle ja liikkeessä sen takajalat tosiaan heiluu vähän joka suuntaan eikä käyttänyt lannettaan kunnolla. Hieronnan jälkeen oli huomattavissa parempaa lanteen käyttöä, mutta takajalat edelleen heiluu sinne, tänne ja tuonne. Tämä voisi ehkä johtua Tiin korkeasta kintereestä ja en ihmettelisi jos osasyy olisi myös sen takaosan puutteellinen käyttö. Aletaan tehdä takapääjumppaa ja muutenkin aletaan harjoitella sitä, että tuo koira tajuaisi omistavansa myös takaosan.

Tiiti ei ikinä rentoudu kunnolla. Se aina makaa kippuralla sängyssä tai lattialla, ei ikinä kyljellään tai selällään niin kuin meidän muut göötit tai vaikka Dansku. Näin sen lihakset ei pääse kunnolla ikinä rentoutumaan täysin. Sovittiin hierojan kanssa, että nyt aletaan sitten Tiitin kanssa harjoitella rentoutumista ja yritetään saada se rauhoittumaan selälleen tai kyljelleenkin välillä. Aloitettiin tämä heti tänään kotona ja olin ihan yllättynyt siitä, kuinka Tiiti tällä kertaa ihan vapaaehtoisesti nukkui sekä selällään että kyljellään sängyllä. Äidille lähetin ihan kuvaakin siitä ja sain palautetta, että tuo koira ei kyllä ikinä niin nuku. Erittäin positiivista siis!

Käydään hierojalla uudelleen kesäkuussa, noin kuukauden kuluttua. Katsotaan saadaanko koiraa tässä välillä ymmärtämään takaosansa olemassaoloa ja saadaanko koira oppimaan rentoutumisen ja rauhoittumisen taito. Kuukauden päästä sitten selviää onko Tii palannut takaisin vanhoihin, pitkältä ajalta opittuihin liikeratoihin vai sisäistääkö se sen, että kroppaa voi käyttää eri tavallakin.

Tiitin bravuuritemppu

Käytiin eilen arkitottelevaisuuskoulutusohjaaja -kurssilla harjoituskoirakkoina. Oona kävi Serrin kanssa (siitä pääsee lukemaan Serrin omasta blogista) ja minä vuorostani Tiitin.

Muistan kuin aikoinaan opetin Tiille maahanmenoa. Pentu ei tajunnut sitä silloin ollenkaan ja mietin millä ihmeellä saan sen sille opetettua. Lähdettiin opettelemaan sitä niin, että Tii tuli jalkani alta ja kävi siihen maahan. Palkkailin siitä. Myöhemmin kuulin äidiltä, kuinka luonnonlahjakkuus Tii oli ollut heidän rally-tokotreeneissä maahanmenon harjoittelun suhteen - ei ollut tiennyt että sitä oli jo aiemmin sen kanssa väännetty ;)

Mutta tänään Tiiti pääsi esittelemään bravuuritemppuaan, maahanmenoa. Tiitillä oli hirmuisen hauskaa! Se on vasta oppinut maahanmenon täysin kunnolla ja siitä oli niin hauskaa päästä treenikentälle tekemään ihan vaan maahanmenoa. Saatiin kehuja kuinka Tiiti tekee maahanmenon todella nopeasti ja oikealla tekniikalla. Pelkäsin alkuun, ettei Tii tekisi maahanmenoa kentällä ollenkaan, kun ihan vasta opittu se. Väärä oli luulo, mutta oikein taitava pieni ♥

Tehtiin Tiitin kanssa vähän myös perusasentotreeniä. Pitäisi alkaa harjoitella paikallaoloa paaaljon entistä enemmän, jotta sekin joskus jäisi pienen Tiitin päähän. Mut on sitä aikaa vielä.

Estevarastossa Tii pääsi säikähtämään metallista opastekylttiä. Pieni göötti törmäsi sitä päin ja kyltti rämähti ikävästi. Olin varma siitä, että koira menettää toimintakykynsä eikä enää suostu treenata kyltin vieressä estevaraston sisällä, mutta olin väärässä. Tii oli sen jälkeen heti täysin valmis toimintaan, vaikkei halunnutkaan enää mennä kyltin luo. Silti sen toimintakyky säilyi. Hieno pieni göötti ♥

Dansku ja Danskulle sopiva keppi

Käytiin tänään metsässä uittamassa Danskia ja vierailtiin metsäkirkolla. Koirat sai juosta ja tavattiin myös herra/rouva kyykäärme. Onneksi vältyttiin vahingoilta. Niin inhottavaa, että taas saa varoa kyitä metsissä liikkuessa. Niin monest Kannuksessa olen niihin törmännyt keväisin/kesäisin.

ps. Purri kävi eilen agilitykilpailuissa, joista lisää täällä!

metsäilyä

Alkuun koirat pääsi taasen juoksemaan metsässä ja sitten otettiin vasta hakua. Ensin pääsi hakuilemaan pieni Serri, sitten pikku-Tiitiäinen ja sitten Dansemar.

Tiitille otettiin kolme pistoa. Kaikilla pistoilla Tii etsi maalimiestä hyvin ja oli kauhea hinku lähteä metsään. Tiitistä näki taas joka kerta, kun se oli hajulla ja lähti juoksemaan kohti maalimiestä. Enää en anna kuin ehkä yhdellä pistolla Tiitin nähdä pitkälle asti minne maalimies menee. Muilla pistoilla nappaan sen syliin ja käännän niin, ettei näe mihin maalimies menee. Tiiti aina niin iloisesti etsii ja löytää.

Danskulle tehtiin kolme pistoa. Kaksi ensimmäistä oli vaikeita. Dansku näki maalimiehen menevän metsään, mutta sitten estin näköyhteyden. Molemmilla kerroilla maalimies kuitenkin löytyi, vaikka toisella piilolla Dansku saikin tehdä töitä kauan. Sille annetiin yksi apu kesken hakemisen, mutta maalimies löytyi. D etsii maalimiestä todella laajalta alueelta ja se käy sitä hyvin läpi. Niin innoissaan juoksee metsään ja etsii mielellään. Kolmas pisto oli helppo ja sen Dansku löysi hyvin.

Ja loppuun vielä mun muruset :) ♥

harrastuskoiria

Koirat alkuun saivat tänään juoksennella ja sen jälkeen oli tiedossa taasen hakua. Joku treenikärpänen on mennyt ja purrut, mut mikäs siinä kun koirat tykkäävät myös. Haku on selkeesti Danskille se sen juttu ja Tiiti tykkää siitä myös hirrrmuisen paljon.

Tiitille tehtiin kolme pistoa. Alkuun tehtiin helppo, missä Tiiti sai nähdä maalimiehen menevän piiloon. Kahdella jälkimmäisellä pistolla käänsin Tiitin pois päin niin, ettei se nähnyt ihan mihin maalimies meni. Ihana nähdä koirasta aina kun se lähtee hajulla menemään ja löytää maalimiehen. Toisella piilolla Tiitillä oli selkeesti vähän vaikea löytää piilolle, sille ei oltu aiemmin tehty hakua niin, ettei näe maalimiehen menevän loppuun asti. Käveltiin koiran kanssa tuulen alle ja sieltä se sai hajun ja löysi maalimiehen. Ensimmäinen ja viimeinen pisto olivat sitä helpompia ja niihin Tii meni aikalailla suoraan.

Danskulle tehtiin myös kolme pistoa. Dansku ei yhdelläkään piilolla saanut nähdä maalimiehen menevän täysin loppuun piiloon. Näytettiin sille maalimies metsässä ja sen jälkeen maalimies jatkoi vielä hetken matkaa eteenpäin piilolleen. Dansku teki todella laajoja hakukaaria ja etsi kunnolla. Välillä oli nenä kiinni, mutta aina näki selkeästi kun se sai hajun ja löysi maalimiehen. Haukkumiseen tehdään nyt niin, että annetaan sille seuraavissa treeneissä käsky haukkua joka pistolla. Ekalla pistolla yrittää itse alkaa epävarmasti haukkumaan, mutta lopuilla pistoilla olisi suoraan menossa pallon luokse. Ilmaisutreeniä pitää myös tehdä muutenkin, jotta koira tottuu siihen että voin kävelläkin sen ympärillä ja silti haukutaan. Myös maalimiehen eri asentoja pitäisi treeniä ja eri maalimiehillä.

Olen niin onnellinen siitä, millaisella motivaatiolla tuo ryntää metsään. Se ei ikinä laukkaa missään kunnolla, mutta kun hakuhommiin mennään niin koira vaan spurttaa metsään ja lähtee hakemaan. Se ei hae ainoastaan siitä minun lähialueilta vaan lähtee oikeasti kauas metsään hakemaan. Tänään seurasin sen hakemista. Juoksi ensin kauemmas metsään, palasi sieltä minuun päin, sen jälkeen lähti taas kauemmas metsään -> sai hajun ja juoksi maalimiehen luo. Sillä on selkeästi joku idea, mitä se siellä metsässä tekee ja olen siihen tyytyväinen.

Suunnitellaan treenisuunnitelmaa Tiitille & Serrille. Tavoitteena joskus päästä kokeisiinkin ;) Kahtellaan mitä siitä tulee, mutta Tiiti jo kovasti reenii perusasentoa, seuruuta ja maahanmenoja. Dansku osaa antaa tassua jo. Selkeä suunnitelma siis tehdä Danskista sirkuskoira ja Tiiti on vuorostaan tuleva tokokoiran alku.

hakukoiria

Tänään käytiin ottamassa koirille vähän hakua. Tiitille 2 pistoa ja Danskulle 4. Molemmat huutaa maalimiehen perään ja haluaisi innoissaan mennä, mutta kunhan haun idea on selvä niin lähdetään siihen sitten puuttumaan enemmän. Molemmilla kuitenkin suuuuuri mielenkiinto lähteä maalimiehen perään.

Tiitille otettiin ensin ja Tiiti niin mielellään lähti maalimiehen perään. Viime keväältä mulle jäi sellainen käsitys Tiin hakuiluista, että ei kande edes yrittää. Pentu oli niin epävarma ja varovainen, että sillä ei ollut mitään mielenkiintoa mennä maalimiesten luo tai saatika etsiä niitä. Nyt ollaan tehty tutulla maalimiehellä ja Tiiti rakastaa lähteä etsimään ihmistä. Se niin innoissaan kirmaa perään ja etsii maalimiehen. Ollaan tehty pistot tosi helppoina, että sillä oikeasti on kivaa ja tavoitteessa onnistuttu. Nyt voisi alkaa suunnittelemaan miten sen kanssa tulevaisuudessa edetään tämän suhteen.

Danskulle otettiin neljä pistoa. Ei pitänyt ottaa niin montaa, mutta koska se meni kolmannella pistolla niin suoraan maalimiehen luokse, halusin vähän vaikeuttaa ja kokeilla uudelleen. D löysi joka kerta maalimiehen ja siitä näki aina, kun se oli hajulla. Ilmaisu tapahtui haukkumalla, jos ei haukkunut itse, niin annettiin käsky. Mutta Danskillakin oli tosi kivaa ja se niiiin mielellään lähti hakutehtäviin pk-liivit päällään. Haluan nyt tehdä sen kanssa hakua ne liivit päällä, jotta se oikeasti oppii yhdistämään ne johonkin hommaan. Vähän vinkkejä koiralle siitä, mitä on luvassa.

Danski heitti myös talviturkkinsa yllytettynä. Välillä vähän ketutti, kun keppi oli niin kaukana eikä uskallus rittänyt sitä hakemaan. Koiruus huusi minulle vain että mene kuule itse hakemaan. Kyllä se sitten monesti keppiä sieltä haki lähelle heitettynä ;) Tiiti-rukka ei uskaltautunut kastautumaan, mut on sillä koko kesä aikaa reipastua!

Ei onnistumisia ilman epäonnea

Kuinka iloiseksi ihminen voi tulla pienistä saavutuksista? Voin kertoa, että minun päiväni sellainen pelasti.

Käytiin tänään Tiitin kanssa mätsärissä Haapavedellä. Äiti sen kanssa sellaisessa kävi alkuvuodesta ja me käytiin nyt katsomassa että miten se kehässä kulkeminen sujuu.

Syyskuun näyttelyssä Tiitiä ahdisti todella paljon. Se veti maahan pöydälle ja kaikki oli niin jännää. Kuopion jossain näyttelyssä se teki samaa ja myös erkkarissa sen pöytäesiintyminen ei ollut hyvää. Kuopiossa valittiin näyttelyn paras juniori (joku Royal Canin juttu) ja kehässä oli hirvittävä näyttelyteltta, jonka edessä Tiitiä piti seisottaa. Pentu oli paniikissa ja halusi tilanteesta vain pois. Ensimmäisessä pentunäyttelyssä oli hirvittävän pelottavat lattiat ja tällöin tosiaan huomattiin vasta Tiin alusta-arkuus. Jos toista ahdistaa, niin sitten ahdistaa eikä sille mitään mahda. Tänään sain kuitenkin kokea jotain, mitä en olisi vuosi sitten uskonut ikinä kokevani Tiin kanssa.

Pieniä aikuisia oli mätsärissä suunnilleen 15. En tarkkaan muista, muttei se niin oleellista olekaan. Tiitin vuoro oli mennä kehään numerolla 9. Kehänauhat olivat maan tasalla ja tapahtumapaikalla oli aivan kamala tuuli. Kehänauhat vaan lepattivat tuulessa pitäen myös kamalaa ääntä ja ne olivat maassa tuollaisen pienen göötin korkeudella. Olin 99% varma, että koira pelkää niitä. Niin aina ennenkin kaikkea pelottavaa. Ajattelin sen paineistuvan nauhoista niin paljon, että pöytäkin ahdistaisi eikä liikkeistä tulisi mitään. Kehän laidalla odotettiin omaa vuoroa ja seurasin kehänauhoja tarkkailevaa koiraa. Harjoittelemaanhan me lähdettiin eli ei siinä mitään. Haluan pienelle koiralle mahdollisimman paljon erilaisia kokemuksia turvallisissa paikoissa.

Kehässä ensimmäistä kertaa koiraa seisottaessa se reagoi kehänauhoihin. Ei mennyt paniikkiin vaan säilytti toimintakykynsä. Sen sai edelleen seisomaan kehänauhojen lähistölle ilman paniikissa olemista ja yrityksiä rynnätä pois kehästä. Pöydällä oleminen sujui erinomaisen hyvin verrattuna Tiitin edellisiin kertoihin. Se kesti pöydällä kääntämisen ja tuomarin kopeloinnit suht hyvin. Sitä jännitti vähän, mutta ruoka maistui kokoajan ja kunhan koiran sai seisomaan kunnolla se seisoi nätisti. Ei yrittänyt pakittaa pois pöydältä matalana eikä hampaiden näyttämisessä ollut ongelmaa. Liikkeitä esittäessä kehänauha lepatti, mutta koira ei menettänyt toimintakykyään. Se edelleen esiintyi. Ei meidän esiintyminen mitään kaunista ollut, mutta pitkään taukoon nähden hyvää. Ja siihen nähden, että luulin koiran vaan panikoivan kehässä.

Sinisten nauhakehässä joku muu koira reagoi lepattaviin nauhoihin, mutta Tiiti ei edelleenkään. Tiitin tulos oli mätsäristä tänään lopulta SIN2. Kehästä poistuttiin kehänauhan yli hypäten eikä koira hetkeäkään miettinyt tuleeko mukana vai ei.

Nämä on näitä tähtihetkiä tuon koiran kanssa. Seuraavalla kerralla se voi olla ihan erilainen, mutta nautitaan nyt tämän kerran onnistumisesta ja hyvästä menestyksestä. Välillä epäilyksen keskelle todellakin kaipaa jotain tälläistä.