Eilen oli pitkästä aikaa maastossa käytännöntunnit. Lähdettiin metsään tekemään hakua, jälkeä ja esine-etsintää. Tiiti oli hieronnan jälkeisessä levossa, joten minulla oli vain Dansku mukana. Tehtiin pelkkää hakua, koska meidän jälkiliina on kokenut mystisen katoamisen. Esine-etsintää olisi ollut kiva tehdä, mutta itse olin maalimiehenä olon jälkeen märissä vaatteissa kylmissäni ja halusin lämmitellä kodassa tulen äärellä.
Tehtiin Danskulle neljä pistoa, kahdella eri maalimiehellä. Ensimmäisen maalimiehen D sai nähdä haamuna, mutta muita se ei saanut nähdä lainkaan. Dansku löysi ihmiset ja etsi hyvin. Ongelmaksi muodostui kuitenkin koiran ylikierroksilla käyminen. Ilmaisu oli jotain ihan hirveää ja D oli valmis lähtemään maalimiehen luota pois (vaikka kummallakin maalimiehellä oli ah niin rakkaat pallot). Kahdella ensimmäisellä maalimiehellä tehtiin ilmaisua ja sen jälkeen kahdella viimeisellä ilman ilmaisua. Dansku haukkui ihan miten sattuu eikä sillä ollut mitään rytmiä ilmaisuun.
Itse hakuosuuden jälkeen tehtiin Danskille vielä ihan ilmaisuharjoituksiakin. Tässä se haukkui paremmin, ei edelleenkään niin miten normaalisti. Koko koira oli vaan niin kiihtynyt, että se syöksi vaan suustaan kirosanoja kun vitutti niin paljon. Ei voinut käsittää, että piti etsiä ja haukkuakin vielä ja sitten vasta sai pallon!
Mitä tästä opimme? Paaaljon ilmaisutreeniä ja tästä lähtien lähetän Danskun myös eri tavalla etsimään ihmistä. Sille pitää ehdottomasti saada varma rytmi haukkumiseen ja ennen hakuosuutta tehdä ilmaisuharjoituksia.
Tiiti pääsi tänään taas mukaan metsälenkille ja toinen ihan täpinöissään päästessään juoksemaan kunnolla. Ollaan tehty rauhoittumisharjoituksia ja Tii on pystynyt rentoutumaan selälleen ja kyljelleen hetkittäin ollen oikeasti siis rento. Tulee niin hyvä mieli siitä, että vein tuon hierontaan ♥ Ihana huomata koirasta, kuinka siitä on oikeasti ollut hyötyä.
Jotenkin ihan hirvittää. Kävin kolme vuotta sitten kennellinjan pääsykokeissa, vajaa kolme vuotta sitten aloitin opinnot kennellinjalla. Ja nyt parin kuukauden päästä minun tulisi olla eläintenhoitaja? Sitä voi vaan ihmetellä, mihin tämä kaikki aika on huvennut ja nyt ei ole pian enää yhtään jäljellä. Jotenkin sitä vain on ajatellut kaikkeen olevan edelleen niin pitkä aika, koska tuntuu edelleen siltä että olisin vasta aloittanut täällä. Vuosi pitäisi eläintenhoitajaksi valmistumisen jälkeen olla vielä Kannuksessa lukion puolesta ja sen jälkeiset suunnitelmat täysin auki. Aika näyttää, mihin elämä johdattaa. Opinnot toivottavasti joka tapauksessa jatkuvat, sillä näillä papereilla ei nyt kauheasti mitään tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidetäänhän viestit asiallisina kiitos! :)