Ylioppilasjuhlia ja koirajuttuja

Kiirettä pukkaa ja blogillekin yrittää repiä aikaa jostain. Viikonloppuna tehtiin visiitti Vantaalle ylioppilasjuhlieni viettoon. Dansku jäi työkavereideni hellään huomaan ja vain göötit lähtivät mukaani. Täpötäysissä junissa reissailun jälkeen voin vain todeta ratkaisun olleen täysin oikea, vaikka hirvittikin jättää tärkein muru pois matkasta!

Tiitille reissu taisi olla suhteellisen rankka. Rappukäytävässä tuli kannettua sitä ja junamatkalla kannoin sitä junassa poistuessa pitkin käytävää. Hengissä kuitenkin selvisi ja kotona on taas vähän helpompi olla. Toivo taas kävi hurmaamassa ihmisiä ihastuttavalla luonteellaan.

Heinäkuun alusta alkaen alan pitämään kahta kurssia Ähtärin Haukkujen alla. Pentutokoa ja sit perustokoa ihan aikuisille koirille. Huisin jännää! Odotan sitä niin innolla, ihanaa päästä pitkästä aikaa taas kouluttelemaan. Jospa sitä saisi sitä kautta myös koiraihmisiä ystäväpiiriinsä näin Ähtäristäkin. Nyt pitäis vaan alkaa suunnittelemaan kursseille sisältöä! Ilmoittautumisia on tullut ihan mukavasti, joten heinäkuussa aloittelee ihan mukava poppoo kurssilaisia.

Tässä on muuten Toivo. Toivo on minun ja äidin koira tätä nykyä. Ihana pieni Ruotsin tuonti, joka toivottavasti ihastuttaa minun koiralaumaa piiiitkän ajan. Ei pitänyt tulla gööttiä, ei urosta - ei ainakaan gööttiä tai Ruotsista, eikä kyllä todellakaan kolmatta koiraakaan. Ainakaan tähän elämäntilanteeseen tai tällaisella koirien ikäerolla. Tässä se silti on ollut viimeiset kahdeksan kuukautta ja tähän se jääkin. Perjantaina vietellään sitten 1v synttäreitä. Alla kuvissa Toivolla ikää siis 11 kuukautta.

Visiitti Kannukseen

Aloitin kirjoittamaan blogitekstiä viime viikon torstaina, kun oltiin reissaamassa kohti Kannusta. Tämä blogiteksti katosi kuin tuhka tuuleen yhden virheliikkeen seurauksena eikä minulla ole enää hajuakaan mitä olin siihen silloin kirjoittamassa.

Työkaverini kävi huolehtimassa Epusta tässä tämän vajaan viikon ajan, kun ollaan oltu poissa. Perjantaina oli lakkiaisten harjoitukset Kannuksessa, lauantaina itse juhla ja maanantaina kävin pääsykokeessa Kokkolan ammattikorkeakoulu Centriassa. Koirat otin mukaani ja majoituimme maaseutuopiston asuntolassa Lemmikin rivareissa.

Olen kyllä niin iloinen siitä, että kaikki koirat osaavat matkustaa junassa oikein nätisti. Göötit osaavat rauhoittua häkkiin ja Dansku nukkuu sievästi matkan jaloissani. Ei mitään turhia vinguta tai haukuta millekään! Kotimatka sujuu parhaillaan myös oikein rauhalliseen tahtiin. Toivottavasti yksinolot jatkuvat gööttien osalta nyt myös hiljaisina. Kun olen joutunut eristämään niitä Danskusta juoksujen aikaan, niin Toivo on välillä pitänyt konserttia pystyssä. Hiljaa se on ollut yleensä minun palatessani, mutta mekkalaa on saattanut alkaa kuulumaan juuri kun astun rapun ovesta ulos.

Danskun kanssa treenailtiin vähän Kannuksessa ollessamme ja ihan nättiä työskentelyä oli. 28.5. tapasin myös yhden Ähtärin haukkujen hallituksen jäsenen ja pääsin puhumaan ihan kasvotuste mahdollisesta kurssin pitämisestä. Mietittiin jonkunlaista pentukurssia, sillä niille on ollut nyt kovasti kyselyä. Kunpa löytäisin itsekin vielä treeniseuraa, sillä niin olisi paljon mukavampi touhuillakin jotain. Tällä hetkellä treenataan ainoastaan vailla mitään suunnitelmaa, vaikka kisaamisesta toki haaveilen.

Viikonloppuna oli tosiaan minun valmistujaiseni Kannuksen lukiolla. Sain vihdoin painaa kolmoistutkintolakin päähäni ja voin iloisin mielin tunnustaa olevani vastavalmistunut eläintenhoitaja ja ylioppilas. Sen lisäksi suoritin myös lukion oppimäärän. Työtä oli näissä neljässä vuodessa aivan riittävästi ja olen niin onnellinen siitä, että se on nyt ohi. Omat valmistujais-/ylioppilasjuhlani pidetään Vantaalla ensi viikonloppuna.

Eilen kävin myös tosiaan Kokkolan Centria ammattikorkeakoulussa pääsykokeissa. Hain tänne ja muutamaan muuhun paikkaan opiskelemaan sosionomiksi. Tuuri kävi, sillä esivalintakokeen jälkeen sain kutsun varsinaiseen pääsykokeeseen juuri Kokkolaan sille aikaa kun siellä olin. Koe tuntui menevän ihan hyvin, mutta nyt odotellaan lopullisia tuloksia heinäkuun alkuun asti.

Näin viisi yötä Kannuksessa viettäneenä voin salaa todeta kaipaavani sinne todella paljon. Tuntui niin kuin olisi kotiin tullut ja oli niin täydellistä käydä siellä koirien kera lenkkeilemässä tutuissa paikoissa. Tällä kertaa ei ollut Ollikkalankatua edes takaisin talsittavana ja se oli huomattavasti mukavempaa. Ollaan kyllä kotiuduttu jollain tapaa Ähtäriin, mutta nyt Kannuksessa ollessani vaan oli niin onnellinen fiilis.

Laitan loppuun vielä kuvan minusta ja Danskusta. Kunhan jossain välissä pääsen tietokoneelle, niin saan laitettua kuvan vielä minusta ja näistä kaikista koiruuksista!

Dansku ja Danskun aarre

Reilu viikko sitten Dansku säikytteli minua ihan olan takaa. Löydettiin joku uusi pururadan pätkä keskustasta päin ja lähdettiin katsomaan minne se vie. Dansku nappasi siinä ojasta jonkun iki-ihanan ison lihan palasen, jonka kanssa lähti karkuun.. Hotki sen ja sen jälkeen suunnattiinkin takaisin kotiin.

Kotona tungin Danskun kurkusta alas vetyperoksidia ruiskulla. Oksennusta ei näkynyt eikä kuulunut, joten seuraavaksi ei auttanut muu kuin mennä hakemaan lääkehiiltä apteekista. Sitä syöttelinkin koiralle sitten illan ja toivoin ettei minkäänlaisia myrkytysoireita tule ilmenemään. Minähän en tosiaan nähnyt, että oliko siinä lihassa jotain vai ei.

Näitä oireita ei meidän onneksi ikinä kuulunutkaan. Dansku onnistui ainoastaan säikyttelemään minua ihan kunnolla. Aina sitä kuulee myrkytystapauksista koirilla ja olin niin varma, että nyt sitä mennään meidänkin kohdalla.

Dansku aloitti juoksunsa myös samana päivänä aiemmin. Eli 17.5. ja edellisestä juoksun alusta oli kulunut aikaa aika päivälleen 4kk. Danskun juoksuväli on aina ollut vähintään 6 kuukautta, pari viime kertaa enemmänkin. Olin odottanut sille seuraavaa juoksua heinäkuun paikkeille, mutta tulikin vähän aiemmin sitten. Eipä voi mitään, näillä mennään eteenpäin!

Ihanhelmi A-pennut ja Tiitin kotiutuminen

Koska kaikkea ei viitsi eikä jaksa kirjoittaa samaan tekstiin, niin tässä vähän hajoitettuna tälle päivää! Paljon olisi taas asiaa, koska joku ei ole oppinut kirjoittamaan blogia ajallaan. Tiiti tuli Ruotsin reissun jälkeen siis kotiin ja Martalle jäi äidin luokse synnytysrauha Sylvin ollessa ainoastaan kissojen kanssa siellä.

Ihanhelmi A-pentue syntyi torstaina 12.5. päivällä. Pentueeseen kuuluu 3 narttua ja 2 urosta eli yhteensä viisi ihanaa gööttipentua! Näiden edellämainittujen lisäksi pentueeseen syntyi myös yksi jo pari päivää aiemmin kuollut narttupentu. Tilasimme äidin kanssa Martalta neljä narttua ja kaksi urosta ja tällä kertaa tilaus oli mennyt erittäin hyvin nappiin. Harmi kylläkin tämä yksi jo menehtynyt pentu. Martta on ollut erinomainen emä ja hoitaa pentujaan hyvin. Kaikkien pentujen painot ovat myös nousseet hyvin heti syntymästä asti. Pienet pennut ovat ahkerasti tisseillä ruokailemassa ja sitkeyttä niistä ei puutu. Näille pennuille on kaikille jo kodit tiedossa, ja nyt ei auta muu kuin toivoa että kaikki menee hyvin!

Tiiti tuli tosiaan kotiin Ruotsin reissun jälkeen ja sen jälkeen on ollut enemmän tai vähemmän stressiä kaikilla. Lähinnä nyt minulla ja Tiitillä. Tiitille on meidän koti ja lenkkimaastot okei, mutta rappukäytävä on se kaikista pahin. Ei ole kerta eikä kaksi, kun olen kantanut sen rappukäytävästä. Se surkeana vinkuu, kun sitä ahdistaa. En voi kuvailla omaa olotilaa sillä hetkellä, kun Tiiti luo muhun sen surkean katseensa ja sen koiran silmistä vaan paistaa ahdistus. Katsotaan tämä kuukausi loppuun ja seurataan sopeutuuko Tiiti tähän yhtään. Koiran sopeutumisen mukaan alan miettiä jatkotoimenpiteitä siitä, kuinka selvitään hirmuisesta rappukäytävästä.

Tuntuu vähän siltä, että Tiitin alusta-arkuus siedättely olisi ottanut takapakkia nyt viikon aikana. Se pääasiassa pystyy toimimaan rappukäytävässä, mutta nyt olen huomannut sen toimintakyvyssä sellaisia puutteita jota en ole pitkään aikaan nähnyt. Mut aikahan tän nyt näyttää, eikä auta muu kuin toivoa parasta. On toi koira vaan silti niiiin mun mussukka, nytkin nukkuu kainalossa eikä oo mitään huolen häivää.

Dansku pääsi viime viikolla kahtena päivänä mun mukaan iltasella töihin. Pääsi ihmettelemään kanoja, poneja ja vuohia vähän. Näiden reissujen pääpaino oli kuitenkin meidän pyöräilyreissuissa. Kahden päivän aikana Dansku pääsi jolkottelemaan pyörän mukana yhteensä 30 kilometriä. Voidaan varmaan vihdoin myöntää pyöräilykausi oikeasti avatuksi, vaikka pari kertaa käytiinkin jo aiemmin fillaroimassa.

Ruotsin erikoisnäyttelyreissu

Kävimme toukokuun alussa Toivon kanssa Ruotsissa erikoisnäyttelyssä ja paimennustaipumustestissä. Erikoisnäyttely oli juhlavuoden näyttely ja samalla suurin länsigöötanmaanpystykorvien erikoisnäyttely mitä on ikinä ollut! Näyttelyyn oli ilmoitettu 180 koiraa ja gööttejä paikalla olikin todella mukava määrä.

Lähdimme reissuun 3.5. tiistaina. Tulin Vantaalle jo edellisenä päivänä ja ennen reissuun lähtöä minulla oli kaksi esivalintakoetta. SOTELI -kokeen tein netissä aamulla ja sen jälkeen lähdettiin Danskun ja Toivon kanssa junalla Helsinkiin. Ystäväni viihdytti koiria 1,5 tuntia ulkona, kun itse kävin tekemässä luokanopettajakoulutuksen esivalintakokeen. Tämän jälkeen suuntasimme Kirkkonummelle, jossa Dansku jäi hoitoon ja Toivon kanssa hypättiin autokyytiin kohti Turkua.

Laiva lähti tiistai-iltana kohti Tukholmaa. Seuraavana päivänä matkustimme Länsi-Göötanmaalle majoituspaikkaamme Tånga Hediin. Tämä paikka oli erittäin koiraystävällinen ja siitä huomasi suunnittelun koiraihmisiä varten. Mieluusti menisin sinne uudelleenkin näyttelyreissulle! Ensi vuonna erikoisnäyttely ei tainnut kuitenkaan olla siellä vaan sijainti oli jossain muualla.

Torstaina oli vuorossa odotettu gööttierkkari. Urosten tuomarina oli kasvattaja Anita Whitmarsh. Toivo esiintyi kehässä oikein mukavasti ja sai erinomaisen. Luokassaan se ei sijoittunut. Kävimme kuitenkin pyörähtämässä emän Puckon ja isän Kaxen jälkeläisryhmissä (Puckon kasvattajaryhmä oli sijalla 2) sekä Westorpsin kasvattajaryhmässä, joka sijoittui neljänneksi. Pääsin vihdoin tapaamaan Sylvin ja Toivon kasvattajan! Meillä oli todella mukava näyttelypäivä ja näin paljon koiriemme sukulaisia. Meidän porukkaan kuului myös paras koira kaikista näistä 180 koirasta eli erikoisnäyttelyn BIS!

Toivo JUN-ERI

Perjantaina oli paimennustaipumustestin vuoro. Toivo osoitti täällä hyvää paimennustaipumusta. Alkuun se ei tiennyt yhtään mitä tehdä, mutta kun kävelimme nautojen perässä niin lamppu taisi syttyä koiran pään päälle. Se kaipaa lisää itsevarmuutta nautojen kanssa, mutta ideaa alkoi kehittyä ja itsevarmuus kehittyi pikkuhiljaa sen mukana. Toivo kuitenkin väsyi nopeasti ja tämä oli sen aivokapasiteettia hyvinkin kuormittavaa. Aavistelin ennen testiä, että joko Toivo ei syty naudoille ollenkaan tai sitten se tekee juoksupyrähdyksiään ja juoksentelee yhdessä nautojen kanssa. Juoksentelu osui lähemmäksi oikeaan. Selkeästi sillä oli pientä ideaa hommasta, mutta tarvitsee ehkä aikaa vielä enemmän. Jos nautoja nähtäisi useammin, niin koirakin voisi syttyä niihin ihan eri tavalla.

Lauantaina matkustimme Lidköpingiin, jossa oli uusi majoituspaikkamme Läckö Strand, Sunnuntaina osa porukan koirista meni vielä Lidköpingin KV-näyttelyyn. Toivoa ei kuitenkaan ollut ilmoitettu ja se kieltämättä vähän harmitti, sillä uroksia ei ollut kovinkaan paljoa. Maanantaina aamulla saavuimme takaisin Suomeen. Vietimme vielä yhden yön koirien kera Vantaalla, kunnes tiistaina aamulla matkustimme takaisin Ähtäriin.

Työt alkaa

Ollaan kotiuduttu Ähtäriin koirien kanssa oikein hyvin. Yksi asia mihin itselläni on ollut totuttelemista on se, että täällä on kamalasti mäkiä! Kannuksessa oli yksi tai kaksi, täällä saa hakemalla hakea tasaista tietä. Mäkiä on niin paljon ja ihan kaikkialla. Ei puhettakaan että voisi metsässäkään rauhassa kävellä, kun kokoajan menee ylä- ja alamäkiä ees taas.

Perjantaina oli myös mun ensimmäinen työpäivä. Pääsin näkemään kotieläinpihaa ja siivoilemaan siellä. Ekat eläimet tulee tiistaina ja torstaina mulla onkin seuraavan kerran töitä. Ensi perjantaina meillä onkin yhteinen ns. tutustumispäivä kaikkien kotieläinpihan kesän työntekijöiden kesken. Kaikki näytti hyvältä tässä vaiheessa ja mielenkiinnolla odotan kesän työpäiviä!

Ollaan vähän tottisteltu koirien kanssa, mutta ei nyt kovin paljoa. Enemmän ollaan tutustuttu Ähtäriin paikkana ja käyty etsimässä kivoja lenkkimaastoja. Pari paikkaa ollaankin löydetty ja pitäisi päästä tutustumaan niihin enemmän.

Yksinolojen suhteen olen koirista erittäin tyytyväinen. Hiljaa ovat pääasiassa ja rapun äänet alkavat pikkuhiljaa olla normaaleja. Myöskään tuhoja ei ole tehty vaan yksinolot on sujuneet hyvin senkin osalta. Oon mä vaan ylpee noista karvaotuksista. Eppu tosin yksi päivä karkasi ikkunasta kun unohdin ikkunan auki mennessäni koirien kanssa ulos. Oli hypännyt alas ja löysin raukan parkkipaikalta. Ihmettelin sisään mennessäni kuinka koirat kiskoivat sinne päin. Vedin ne mukanani sisälle ja sisällä tajusin niiden nähneen Epun ulkona. Siellä se istui ja odotti että haen reppanan kotiin. Hyppäsi seinää vasten maukumaan kun hain sen, näytti että tuolta tulin ja takaisin en pääse ;) Mut tästä taas oppineena ikkunat ei jää hetkeksikään auki ilman että oon vieressä.

Dansku 4v ja muutto

Aika kuluu ehkä liiankin nopeasti. Viime viikonloppuna vietettiin Danskun 4v synttäreitä. Saksanpainajainen on ollut nyt 1½ vuotta ilostuttamassa minun elämääni täällä. En voi edelleenkään olla liiaksi kiitollinen siitä, että sain tuon koiran. On se vaan maailman ihanin ja rakkain koira. Senkin olen varmaan moneen kertaan jo täällä kertonut ;)

Viime viikon sunnuntaina käytiin myös treffaamassa Essiä ja Masi-gööttiä vikaa kertaa. Kaikilla koiruuksilla oli kivaa ja Danskukin jopa innostui juoksemaan ;) Oli väsyjä koiria lenkin jälkeen. Otin kuviakin lenkiltä, mutta nyt niitä yrittäessäni etsiä en löydäkään mistään... Nyt ei jaksa alkaakaan niitä penkomaan mistään, mut jospa saan myöhemmin tänne vähän kuvatäydennystä.

Perjantaina suunnattiin auto kohti Ähtäriä, allekirjoitin vuokrasopparin ja sain avaimet uuteen kotiin. Ensivaikutelma oli jotain aika hirveää. Kerkesin jo miettiä että mihin olen oikein ryhtynyt. Lauantaina isä tuli Kannukseen, lastattiin peräkärry täyteen tavaraa ja oli kunnon operaatio saada kaikki Ähtärin päässä raahattua sisälle. Äiti tuli myös kummitädin kera kylään ja toi pöydän, sohvan ja pesukoneen. Tiiti lähti tänään äidin matkaan Riihikoskelle hoitoon. Lauma kutistui väliaikaisesti yhdellä koiralla ja on jo hirmuisen ikävä yhtä pientä gööttiä!

Kämppä alkaa näyttää jo kodilta, vaikka laatikoita vielä riittääkin purettavana. Rapun äänet kuuluu ehkä liiankin selkeästi meidän kämppään ja Danskua on saanut muistutella siitä ettei sen tarvitse vahtia jokaista ääntä. Muuten koirat ja Eppu on kyllä ottaneet muuton todella hyvin! Ei mitään ongelmia vaan ovat suoraan olleet kuin kotonaan. Tiitiä nyt vähän jännittänyt, mutta luulen senkin sopeutuvan suht hyvin kunhan saan sen takaisin kotiin.

Positiivinen yllätys mulle oli tänään lenkillä se, että mä oon nyt saanut sen asian, mitä oon kaivannut eniten Vantaalta. Kun lähden koirien kanssa lenkille, voin lähteä ihan mihin suuntaan ikinä haluan. Kun olin koirien kera iltalenkillä, niin onnellisuus vaan valtasi kun sai kävellä ihan minne vaan. Nyt pitäisi vaan alkaa etsiä sellaisia lenkkimaastoja, missä uskaltaisi noita irtikin piettää.