Vuosi 2019

Koko vuosi on yhtäkkiä mennyt enkä ole kirjoittanut tänne yhtäkään blogipostausta. Viime vuosi päätettiin yhdessä Alman pentujen kanssa ja silloin oli tieto siitä, että meidän perheeseemme tulee lisäystä. Tällä kertaa lisäys ei ollut mikään eläin vaan perheeseemme syntyi elokuussa pieni tyttö.

Neela on jo 4 kuukautta vanha ja kasvanut kovaa vauhtia. Koirat ottivat sen hyvin vastaan perheeseen. Muuten en epäröinyt vauvan tuomista meidän kotiin, mutta jännitin Toivon suhtautumista siihen. Ensimmäinen kuukausi Toivolla menikin totutellessa uuteen perheenjäseneemme. Se mieluummin karttoi vauvaa, kuin kohtasi sen suoraan. Nyt se on jo oppinut vauvasta eikä epäröi käydä vaikka sen viereen nukkumaan sängylle. Salaa pusujakin vaihdetaan.

Kun tultiin kotiin vauvan kanssa, niin Dansku oli suoraan ottamassa lastenhoitajan roolin. Jos vauva itki, me vanhemmat oltiin huonoja hoitajia ja Dansku olisi varmasti hoitanut homman kotiin paljon paremmin. Se oli alkuun yhtä kiljumista saksalaisen puolelta, jos vauvalla oli joku huonosti. Dansku olisi halunnut itse hoitaa eikä luottaa ollenkaan muihin. Nyt se on jo tottunut ja suhtautuu vauvaan paljon maltillisemmin. Voi maata nätisti sohvalla tai sängyssä vieressä ja käydä välillä antamassa pusun leikkimatolla olevalle vauvalle. Hyvin siis.

Nessasta ei ollut epäilystäkään, etteikö se tykkäisi uudesta tulokkaasta. Nessa tulee usein vauvan kylkeen kiinni ja käy paljon pussailemassa. Siitä ja Neelasta tulee varmasti hyviä ystäviä, kun Neela kasvaa vähän isommaksi.

Nessan kanssa on ollut kuitenkin paljon murhetta ennestään. Se on kesästä asti oireillut erilaisin oirein. Alkuun en osannut ottaa asiaa vakavasti, ennen kuin toistuvat oksentelut ja vatsakivut saivat minut epäilemään vaikka ja mitä. Verikokeilla todennettiin haimatulehdus ja 1,5 kuukautta sen toteamisen jälkeen vatsalaukun tähystyksessä vissiinkin atrofinen gastriitti. Tämä asia on minulle edelleen hyvinkin uusi enkä oikein ole varma siitä mitä missäkin nyt oli. Joka tapuaksessa kyseessä on jonkinlainen autoimmuunisairaus ja Nessalla on tällä hetkellä kortisonikuuri kesken. Oireilua on edelleen, mutta toivottavasti pääsisimme niistä kortisonin avulla eroon. Nessa on syönyt kortisonia nyt viikon verran.

Ensi kesälle minulla oli olemassa pentuhaave ja tarkoitus olisi ollut astuttaa Nessa. Kuitenkin tämän autoimmuunisairauden myötä olen viimein tehnyt itseni kanssa sen päätöksen, ettei Nessalle tule ikinä pentuja. Tämä oli se viimeinen niitti siihen varmistamaan sen asian. Luonnesyistä olen miettinyt tätä asiaa jo aikaisemmin, mutta empinyt kahden vaiheilla. Kun näitä sairasteluita alkoi tulla, pystyin hyvin mielin sulkemaan kaikki ajatukset mahdollisista pennuista pois. Kaikkia koiria ei vain ole tarkoitettu lisääntymään. Jollain tasolla tämä huojentaa minua paljon, enää asiaa ei tarvitse jossitella vaan se on tällä selvä.

Alman viimetalvisista pennuista sijoitin ihanan narttupennun Seinäjoelle. Helka palautui kuitenkin nyt syksyllä takaisin meille ja oltuaan meillä parin kuukauden ajan, se muutti Vantaalle ystäväni luokse. Helkalla on nyt uusi koti siellä ja toivoisin kovasti, että se olisi myös se loppuelämän koti. Helka oli ihana narttu ollessaan tässä meillä. Kuitenkin tähän elämäntilanteeseen 4 koiraa olisi ollut ihan liikaa ja tästä syystä oli selvää, että se ei voisi jäädä meille pysyvästi.

Tässä tällainen pikainen tilannekatsaus meidän vuoteen. Ensi vuonna tämä blogi täyttää 10 (!!) vuotta, joten ajattelin voivan olla ihan kiva päivittää tätäkin välillä.

Viikko pentueloa

Pennut kasvaa kohisten. Kaikki ovat itsenäisyyspäivänä tuplanneet painonsa ja poika yrittää saada kilon painon rikki ennen kahden viikon ikää. Huomenna tulee kuluneeksi viikko pentujen syntymästä enkä ole saanut univelkoja kuitattua lähellekään... Poika -pentu herättää öisin vinkunallaan, sillekin on jäänyt vähän väärä unirytmi päälle. Salaa odotan jo vähän sitä hetkeä, että voisin muuttaa pentuhuoneesta omaan sänkyyn nukkumaan. Vielä ei kuitenkaan uskalla, kun Alma ei aina osaa ihan täysin varoa pentuja.

Tämä viikko menee oikein nätisti niin, ettei pentuja tarvitse vielä jättää työpäivien ajaksi yksin. Se koitos olisi tiedossa vasta ensi viikon tiistaina, kun minun pitäisi mennä ensimmäistä kertaa 7 tunnin ajaksi töihin. Kieltämättä jännittää jo nyt ihan kamalan paljon, mutta eiköhän Alma selviä hienosti pentujen kanssa. Onni on pentukamera, jolla voi vakoilla pentuja kotiin! Se on ollut oiva apu jo kauppareissujenkin aikana ja tuo mielenrauhaa kun pystyy vähän seurata että kaikki on kotona ok.

Alma on pennuille hyvä emo ja viihtyy niiden kanssa pentulaatikossa. Silti Alma olisi kuitenkin valmis lähtemään muiden koirien mukaan lenkille, eikä millään voi ymmärtää sitä jos pieni koira jätetään omien lasten kanssa kotiin. Toivon ja Nessan lenkitys on ollut haastavaa silloin, kun olen yksin kotona, mutta olen yrittänyt irtaantua siitäkin ja totuttaa Almaa siihen että se voi välillä joutua jäämään ihan yksinkin pentujen kanssa. Nessa nimittäin kunnostautuu asunnon remontoimisella, jos ei saa tarpeeksi puuhaa päivilleen.

Alle vielä kuvaspämmäys!

Tumma tyttö

Tumma tyttö

Poika

Vaalea tyttö

Meillä on pentuja!

Perjantaina aamulla lähdin töihin vähän epäileväisellä fiiliksellä - Alma ei syönyt aamuruokaansa, sen maha oli löysällä ja se oli hieman levottoman oloinen. Tuli vähän sellainen olo, että tänään meille syntyy pentuja. Kyselin Kimmolta kovasti Alman voinnin perään ja iltapäivällä kahden aikaan sain viestin, että Alma on oksentanut. Ruoka sille ei juuri ollut maistunut koko päivänä ja emänsä oli oksentanut vähän ennen synnytystä. Se riitti minulle, aloin kerätä tavaroita kasaan ja ilmoitin töissä, että nyt täytyy mennä! Onneksi olimme saaneet joustavasti sovittua asian niin, että voin vaan ilmoittaa kun täytyy lähteä ja minua tultiin tuuraamaan töihin.

Koko päivänä ei tapahtunut mitään, nukuin päikkärit ja yritin kerätä voimavaroja mahdolliseen yölliseen synnytykseen. Käytin Almaa yöllä pariin kertaan ulkona ja se oli hieman levoton. Pentuja ei kuitenkaan kuulunut. Minulla oli herätys puolen tunnin välein, jotta pystyin tarkistaa tilanteen ilman että tarvitsee koko yötä turhaan kuitenkaan valvoa. Kolmelta ulkoilimme ja päädyin neljän maissa nukkumaan vielä hetken. Suljin Alman kuitenkin pentuaitaukseen varmuuden varalta.

Vartin yli neljä heräsin siihen, että ensimmäinen pentu oli syntynyt, Alma oli putsannut sen hienosti ja purrut napanuoran sopivalta etäisyydeltä. Pennusta ei kuitenkaan tullut ilmi elonmerkkejä ja minulle iski ihan kamala stressi. Hieromalla se vähän äännähti ja liikahteli, mutta oli tosi vaisu. Martan kasvattajalle itsensäkeräyspuhelu, josta niin suuri kiitos edelleen. Seuraavan pennun syntyessä edelleen yritettiin saada pikkutypyä piristymään lisää. Paljon se virkosi lähtötilanteeseen verrattaen, mutta nisä ei oikein pysynyt suussa kunnolla.

Pennut syntyivät suhteellisen pitkin välein. Ensimmäisen ja toisen pennun välillä oli tunti,

kolmanteen väliä oli vajaa tunti. Kolmannen ja neljännen välillä taisi olla vaan parikymmentä minuuttia eli se tuli jo reippaammin. Neljännen pennun jälkeen Alma silminnähden rauhoittui ja nukkui pentujen kanssa. Saldona oli siis 1 uros ja 3 narttua. Itseäni alkoi epäilyttää, että minne se viides jäi ja odoteltiin sitä vähän väliä. Kävin kävelyttämässä Almaa reipasta kävelyä ulkona - välineet mukana mikäli olisi käynyt niin että pentu olisi syntynyt ulos. Mitään ei kuitenkaan kuulunut.

Kun neljä tuntia edellisestä pennusta oli kulunut, soitin eläinlääkäriin. Paikallista päivystävää en saanut kiinni, joten soitin Seinäjoelle. Näin pakattiin pennut ja äippä autoon, ja lähdettiin ajamaan röntgeniin. Tiineysrtg lupaili viittä pentua, joten neljän syntyessä oli huoli viimeisestä. Pelotti ihan kauhean paljon lähteä eläinlääkäriin pentujen kanssa (1h suuntaansa) ja alkoi pelottaa myös Alman mahdollinen leikkaaminenkin mikäli pentu ei tulisi itse ulos.

Mulla oli itselläni ihan kamala päänsärky eikä huoli emästä ja pennuista auttanut kamalaa oloa ollenkaan. Eläinlääkäri kopeloi Alman ja kokeili tuntuuko synnytyskanavassa pentua. Alman ruumiinrakenne on kuitenkin sellainen, että pentua ei välttämättä kopeloimalla tunne. Tästä syystä päätettiin varmistua asiasta röntgenillä. Toivoin niin paljon, että kuvassa ei näy yhtäkään pentua ja onnellisuus oli suuri sinä hetkenä, kun kuvassa ei näkynyt mitään. Eläinlääkäri tutki vielä pikkutytön eikä löytänyt siitä ulkoisesti mitään vikaa. Sen jälkeen saatiin lähteä takaisin kotimatkalle.

Pikkutyttö valitettavasti menehtyi seuraavana yönä. Muut pennut voivat hyvin ja Alma hoitaa niitä hienosti.

Viimeinen tiineysviikko käynnistyy

Jännittävä viikko starttaa! Alman pentujen pitäisi todennäköisimmin syntyä tämän viikon aikana. Alma on saanut tutustua pentulaatikkoon ja käy säännöllisesti siellä tuunaamassa itselleen sopivaa pesää.

Kävimme röntgenissä silloin viime viikolla ja sen jälkeen aloimme odottaa viittä pentua. Hyvällä tuurilla oikealla alhaalla pentusumpussa 6 pentua, mutta viittä me nyt odotellaan. Alma on laiskistunut ja rauhoittunut todella paljon, vaikka toisaalta se silti mieluusti rymyäisi Toivon ja Nessan kanssa kuin pahainen kakara.

Nyt ei muuta kuin odotellaan ❤️

Hetkeksi koulut käytynä #eläintenkouluttaja

Lokakuussa 2017 aloitin opiskeluni Ylä-Savon ammattiopistolla Iisalmessa eläintenkouluttajaksi.

Mietin silloin elokuussa, että mitä sitä taas ihminen tekisi elämällään. Asioita pyöriteltyäni laitoin hakemuksia kouluihin opiskelemaan eläintenhoitajan ammattitutkintoa. Mietin, että miksen voisi kehittää omaa ammattitaitoani opiskelemalla lisää tällaista "eläinhömppää" mitä kaikki muut katsoo minun touhuavan.

Vuoteen on mahtunut paljon uutta ja erilaista. Olen oppinut todella paljon ja nimenomaisesti onnistunut kehittämään omaa ammattitaitoani. Oli todellinen rikkaus, että pystyin suorittamaan ammattitutkintoa töiden yhteydessä (ja sain muuten vakituisen työpaikankin farmilta syyskuun alussa!!). Töissä sain mahdollisuuden kouluttaa erilaisia kotieläimiä ja miettiä kuinka opettaisin niille mitäkin. Koulussa meillä oli ihan huiput opettajat ja oli järjestetty paljon oivia oppimismahdollisuuksia. Luokkakavereista löytyi paljon uusia samanhenkisiä ystäviä.

Nyt tämän kuun alussa oli vihdoinkin tämän opiskeluvuoden jälkeen minun näyttöpäiväni. Valitsin näyttöeläimikseni koiran ja vuohen. Vuohista on tullut yksiä lempparieläimiä, joten se on ollut alusta asti selvää, että pidän ne minun näyttöeläiminäni. Tein näyttöni 6.-7.11. ja ne kaksi päivää olivat varmaan elämäni stressaavimmat. Pelotti ja ahdisti niin paljon, mutta sain kuin sainkin näyttöni hyväksytysti läpi!! Näin ollen olen nyt eläintenhoitajan ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja.

Minulla on ihan huippufiilis, sillä tämä tuntui aina niin kaukaiselta ja mahdottomalta jutulta. En pitänyt yhtään itsestään selvänä sitä, että pääsisin näytöistäni läpi valmistuen. Kouluaikana opin paljon uutta ja kehityin kouluttajana. Toivon, että kehitys jatkuu tulevaisuudessakin ja että tulen kehittymään eläintenkouluttajana jatkossakin. Tällä hetkellä tulen hyödyntämään taitojani töissäni.

Nyt ei muuta, kuin miettimään uusia tuulia tämän jälkeen! Vai pitäiskö sitä hetki antaa asioiden mennä ihan näin vaan? ;)

#almanpennut

Alma palasi meidän laumaan lauantaina 10.11. Tänään on käynnistynyt Alman seitsemäs tiineysviikko ja huomenna olisi tarkoitus mennä otattamaan siitä tiineysröntgenkuva. Täällä on muutama utelias, jotka odottelee kuumeisena tietoa pentumäärästä! Alman paino on noussut 2,2kg alusta eikä se toivottavasti ole pelkkää läskiä.

Alma astutettiin lokakuun alussa hienolla ruotsintuontiuroksella. Uroksen nimi on Persbo Abbe ja kutsumanimi Lenni. Pentujen pitäisi syntyä marras-joulukuun vaihteessa. Kotiin ei pitäisi jäädä yhtäkään, joten tästä syystä etsisin näyttelyistä kiinnostunutta sijoituskotia mahdolliselle narttupennulle. Alman pennuissa uskoisin olevan myös potentiaalia eri harrastuksiin.

Alman tullessa meidän laumaan tekemään pentunsa, Dansku lähti äidin luokse pentuajaksi. Äiti tarjosi mahdollisuutta helpompaan pentuarkeen vähemmällä koiramäärällä, joten tartuin siihen. Tammikuun lopussa/helmikuun alussa saan Danskun takaisin kotiin ja aika tuntuu pitkältä ilman omaa varjosaksalaista. Dansku oli istunut äidin gööttilaumaan onneksi hyvin ja sillä on mennyt äidin luona hienosti. Ei tarvitse siis ylimääräistä murehtia sen voinnista ja sen kanssa pärjäämisestä! Onni on kiltti ja sopeutuvainen koira. Meillä mennään siis toistaiseksi gööttilaumalla.

Jännittäviä aikoja siis meillä tiedossa. Lupaan päivittää lisätietoa huomisen eläinlääkärikäynnin jälkeen, muistakaa peukuttaa paljon pentuja!

Nessa, Alma ja Toivo

Kesä tiivistettynä

Näkisittepä kuinka monta blogitekstiä on luonnoksissa odottamassa julkaisuaan, mutta tuntuu typerältä julkaista suurinta osaa niistä enää nyt. Jospa tämä tulisi jopa ihan julkaisuun asti...

Kesä tuli ja meni, Nessa tuli laumaan ja Alma lähti takaisin äidin luokse elokuun lopulla. Alman panolomasta ei tullut panolomaa, sillä Alma pihtasi juoksujaan syksyyn asti ja Toivon silmäpeilaus meni vanhaksi elokuun lopulla. Uusintasilmäpeilissä Toivo sai diagnoosikseen epäilyttävän kortikaalisen kataraktan. Tämä tarkoittaa sitä, että Toivo on suljettu pois jalostuskäytöstä. Äärimmäisen surullinen ja pettynyt mieli, mutta olen todella onnellinen siitä, että meillä on jo Toivon tytär talossa. Pettymykset taitaa kuulua hyvin oleellisena osana tähän koiraharrastukseen.

Martan pennutkin tuli ja meni. Näistä lähti sijoitukseen ihana Ihanhelmi Bea Birttihirmu aka Lempi. Lempi asuu sijoituskodissa Turussa ja on toivottavasti jonain päivänä Helmivin -pentueen emänä. Jännää! Mitä olen Lempiä nähnyt, niin se on vaikuttanut kiltiltä, reippaalta koiranalulta. Toivottavasti sama suunta jatkuu!

Lempi. Kuva Katriina

Toivo kävi heinäkuussa paimennustaipumustestissä ja oli maailman onnellisin göötti! Toivo osoitti testipäivänä erinomaista paimennustaipumusta eikä epäröinyt tarttua tuumasta toimeen lemmujen kanssa. Paimennustaipumustestiä seuraavana päivänä Toivo kävi jalostustarkastuksessa ja sai kokonaisvaikutukseksi erittäin hyvän ja hyväksynnän jalostukseen. Alma kävi myös jalostustarkastuksessa ja sai kokonaisvaikutukseksi hyvän.

Nessa söi heinäkuun lopulla ihmisten kipulääkkeitä ja rokotukset vähän viivästyi. Syyskuun puolella ne olivat vihdoin varoaikoineen kunnossa ja kävimme kaksissa mätsäreissä. Ensimmäistä kertaa kehäillessään Nessa oli PUN1 ja BIS2. Esiintyi oikein nätisti ja oli reipas mätsäripaikalla. Isäkoira Toivo oli PUN2 aikuisissa koirissa. Toisessa mätsärissään Nessa sai sinisen nauhan eikä sijoittunut nauhakehässä. Tässä mätsärissä oli paikalla liki 60 pentukoiraa, joten en odottanutkaan mitään sen kummempaa. Tämä mätsäri oli hallissa ja tilanne oli alkuun Nessalle vähän jännittävä. Pentu selvisi päivästä kuitenkin hyvin ja reipastui paljon tapahtumapaikalla oleilun jälkeen.

Nessa PUN1 BIS2

Syyskuussa reissattiin Toivon ja Nessan kanssa Rovaniemelle, jossa oli vuorossa minun kouluviikko Ranuan eläinpuistossa. Samalla näin isää sekä Minniä ja Pipsaa. Kouluviikko oli hyvin mielenkiintoinen ja erilainen kokemus. Oli ihana, että meillä oli tällainen mahdollisuus! Nessan ensimmäiset junamatkat sujuivat hyvin ja se oli reipas junamatkalainen.