Tiitin päivä jälkikoirana

Tänään Tiiti pääsi tekemään jälkeä. Muistelin jälkeä tehdessäni, että viimeksi oli jotain säätöä jäljestyksen suhteen, mutta en muistanut mitä. No, aika pian se palautui mieleen siinä jälkeä ajaessa. Muurahaiset olivat vallanneet nakin palaset ja tämä ei pientä Tiitiä miellyttänyt. Näin kävi viime kerrallakin.

Tein Tiitille siis jonkun 20 metriä pitkän jäljen, jolle se lähti suht hyvin alkusähläyksestä huolimatta. Ohjaaja ei osannut päättää yrittääkö pitää liina mahan alta vai ei. Lopulta pidettiin se mahan alta, kun ohjaaja vaan keksi kuinka noin pitkän ja matalan koiran kanssa se luonnistuu. Tiiti välillä meinasi vähän pyöriä jälkeä ympäri, mutta hyvin oli kartalla mitä tehdään ja miten. Yhdessä kohti Tiiti taisi syödä muurahaisen, eikä halunnut sen jälkeen enää jäljestää. Mieli teki, mutta muurahaiset oli inhottavia. Jälki tehtiin kuitenkin loppuun ja Tiitillä oli kivaa.

Dansku ei jäänyt kivasta paitsi. Tai no, jäljestä kyllä. Dansku pääsi tekemään tunnistusnoutoa. En ole sille varsinaisesti tunnaria tehnyt koskaan aiemmin, mutta se on saanut hakea tiettyjä keppejä muiden keppien seasta. Hyvin on nenä pelannut siinä, niin ajattelin osittain vitsillä kokeilla toisiko se tunnarikapulan. Eilen heittelin vaan tunnarikapulaa sille ja sai hakea sitä keppien seasta ja tänään sitten lykkäsin sen oman kapulan muiden koskemattomien kapuloiden joukkoon.

Miten se tunnari sitten meni? Dansku teki hienosti ♥ Joka kerta se nouti oman kapulan, vaikka kerran ohjaaja olikin varma siitä, että koira toi väärän. En ollut varma mihin paikalle jtäin kapulan ja koira toi suoraan sieltä vaan jonkun kapulan. Olin ihan varma siitä, että se oli väärä, mutta niin sekin vaan oli oikea! Hassua kuinka sattumalta tuo on "itseoppinut" koko liikkeen. Pätevä lapsi.