Treenailuja

Lähtölaskenta on tosiaan alkanut jo, enää neljä yötä Vantaalla ja sitten Kitee kutsuu. Kannuksesta lupasivat ilmoitella, jos ensimmäisten parien viikkojen aikana jotkut lopettaa koulun kesken. Tsempitetään siis, että kaksi lopettaisi koulun eikä toinen varasijalla oleva ottaisi paikkaa vastaan.. :D

Toissapäivänä treffattiin Nea ja Dusty sekä Linnea ja Osmo. Koirat onnistuivat taas hienosti väsyttämään toisiaan. Linnean lähtemisen jälkeen otettiin vähän tokoiluja, mutta Vinna oli vähän sitä mieltä, ettei Dustyn seurassa voi tokoilla, sillä Dusty on Dusty eli Vinnan melkeen paras kaveri! Mitähän siitäkin tulisi, jos me sitten korkattaisiin tokokisat yhdessä samassa kokeessa? Vinna juoksisi paikkamakuusta riepottelemaan Dustyä... :D

Eilen käytiin Vinnan kanssa taas moikkaamassa Neaa, Dustyä ja Emmaa. Tehtiin pari pistoa koirille ja kumpikin etsi tosi hienosti.
Tänään käytiin kuuden aikaan Vinnan kanssa lenkillä kera Oonan ja Oran. Etsittiin kiva hakuilupaikka Ojangon metsistä ja otettiin muutamat pistot kummallekin koiralle. Vinna käyttää nenäänsä tosi hyvin jo ja löysi Oonan aina, vaikka en nyt joka kerta antanutkaan sen nähdä minne Oona meni. Ora on myös oppinut käyttämään nenäänsä hienosti ja löysi mut tosi hyvin joka kerta! Otin vähän myös tokoa Vinnan kanssa kun Oona ja Ora olivat paikalla ja Vinna vähän näytti että se kyllä osaa tokoilla! Kyllä siitä välillä saa olla ihan hirmuisen ylpeä, jos vaan joku kuitenkin kertoisi mulle, että missä vaiheessa se oppi sen kaiken?

Tultiin Vinnan kanssa kotiin Oonan ja Oran treffaamisen jälkeen n. kymmentä vaille yhdeksän ja kymmentä yli yhdeksän Nea tuli Dustyn kanssa hakemaan mua ja Marttaa Firan metsään lenkille. Poimittiin Oona ja kaikki kolme koiraa (Ora, Jasu ja Elmeri) mukaan. Martta painoi täysiä juoksemaan Oran ja Dustyn kanssa ja aika väsynyt oli kotiin päästessä. Dustylle otettiin kolme pistoa, Oralle yksi ja Martalle myös kolme. Martta ei ollut ennen etsinytkään ihmisiä metsästä, joten otettiin pari todella helppoa. Toisella kerralla Martta tajusi jo hienosti mistä on kyse ja kolmannella kerralla se meni myös todella hienosti. Ekalla kerralla se ensin lähti juoksemaan sinne päin minne Nea oli mennyt, mutta palasi takaisin mun luokse. Laitoin menemään uudelleen ja nousin ylös itse ja menin vähän lähemmäksi. Sieltä se pieni pätevä pentu Nean sitten löysikin!

Kiitos lenkki- ja treeniseurasta Nea, Oona ja Linnea! Huomenna olisi Nean kanssa suuntana Ojanko, Martta, Vinna ja Minni pääsee vähän aksaileen :)

Pienen pieni Vinna

 Mun pentu täytti muka tänään jo 9kk, eli se on junnuikäinen jo! Pitäisikö se muka uskoakin..?

Muistan vielä, kun jännitettiin monta päivää, että milloin sieltä tulee Se viesti. Viesti jossa kerrottaisiin että meidän tyttö on syntynyt. 7.11 sieltä tuli sitten tieto, että eläinlääkäriin oli lähdetty, sillä pentuja ei kuulunut. Automatkalla kuitenkin Nella oli synnyttänyt ensimmäisen pennun, töpöhäntäisen narttupennun "salamakuviolla". Siinä vaiheessa tiedettiin, että nyt meillä on sitten pentu, jos ei enempää narttuja tule. Sieltä kuitenkin tuli niitä lisää, uroksia että narttuja. Kasvattaja Minna oli lopulta kuitenkin varma, että siellä oli vielä yksi pentu sisällä ja eläinlääkärissä ultrauksen jälkeen olikin selvää, että yksi pentu siellä vielä sisällä oli. Se viimeinen oli sitten meidän höslähäslä VinnaMaija.

 

 Pentujen ollessa neljä vai viisi viikkoisia, pääsin katsomaan niitä ensimmäistä kertaa ja tällöin saatiin tietää kuka lapsista lähtisi meille sitten muutaman viikon päästää. Kasvattaja Minna oli päättänyt itse sijoittaa silloisen mun suosikkipennun Milenan (nyk. Milla), Mystic (nyk. Ronja) oli niin vaalea ettei se tullut kyseeseen, joten jäljellä oli enää Martta (nyk. Lumo) ja Maija (nyk. Vinna). Molemmat oli tosi kivan oloisia pentuja, mutta itselle oli niin tärkeää, että koiralla olisi häntä ja näin ollen halusin meille Maijan. Eija (Vinnan sijoittaja, isän Heron om.) kuitenkin teki viime kädessä sen päätöksen ja suostui siihen että Maija tuli meille. Eija olisi itse ottanut mieluummin Martan, mutta koska pentu tuli kuitenkin mulle, Maija sopi myös. Niinpä 27.12 haettiin Vinna kotiin.

Vinna, Ronja, Milla, Korppu ja Lumo

Nyt jälkikäteen asiaa tarkastellessa, olisi joku muu pentu voinut olla luonteeltaan parempi. Mulla on tällä hetkellä todella nirso ja herkkävatsainen aussipentu, jonka kanssa olen miljoonat kerrat tapellut ja hakannut päätä seinään. Ja se on vasta 9kk vanha.

Silti tuo täpläotsainen pieni aussielapsi on vaan ihastuttanut mua olemuksellaan. Ei niinkään tosin niillä kerroilla, millä olen istunut sen kanssa kilometrin päässä kotoa ja painanut sitä maahan rauhoittumaan sen puremisen takia. Se osasi ärsyttää niin kunnolla mua ja varmasti kokeili kaikki maailman keinot millä saada mut räjähtämään. Nyt vihdoin, sen ollessa 9kk ikäinen, tykkään siitä oikeasti sen luonteen ja ulkonäön puolesta. Ei se ole sellainen, mitä olisin toivonut, mutta silti pidän siitä. Nyt vasta, ollaan saatu meidän yhteiselo soviteltua niin, ettei tarvii tapella joka hetki ja meidän yhteistyö toimii suurimman osan ajasta. Mä päätän miten asiat tehdään ja se on Vinnalle ok. Nyt kun asiat sujuu paremmin, alkaa vähän hämärtyä jo muistot siitä sen tuskaisesta pikkupentuajasta...

Nyt Vinnalla on alkanut ilmetä pieniä murkkuikäisen koiran merkkejä, se on alkanut taas vähän kokeilla, että oonko tosissani sen suhteen mitä sanon sille. Mutta nyt tiedän, etten lähde miettimäänkään luovuttamista. Kyllä se jossain vaiheessa mua uskoo, kun en anna sille periksi. Tuo koira on opettanut mulle niin hirmuisesti asioita ja opettaa jatkuvasti lisää. 

Luonteeltaan tuo on hyvin itsepäinen koira ja jos sen haluaa saada uskomaan, että joku asia ei mene niin kuin Vinna on päättänyt, saa tehdä sen eteen paljon töitä. Se on myös joissain tilanteissa todella pehmeä koira, joissain tilanteissa vain hieman pehmeä koira ja joissain tilanteissa se taas vaikuttaa tosi kovalta koiralta. Enemmän kallistun siihen niiden keskivaiheille hieman pehmeään koiraan. Vinna oli pienenä pentuna tosi itsenäinen, mutta nykyään se tarvitsee paljon enemmän mun tukea kaikkeen. Muistan kun se oli tullut mulle ja laskin sen ulkona irti, se lähti vaan päättäväisenä juoksemaan toiseen suuntaan ja sille oli ihan yksi ja sama tuunko perässä vai lähenkö muualle. Vinna on alkanut nyt oppia uusia asioita nopeasti, kun se ei enää kiusallaan pelleile mun kanssa. Voi olla että se on aiemminkin oppinut asiat helposti, mutta koska sen on pitänyt jankata mulle vastaan se on pistänyt pelleilyksi koko homman.

Eniten pidän tuon luonteessa siitä, että se tulee toimeen ihan kaikkien koirien kanssa ainakin vielä ja rakastaa kaikkia ihmisiä alun varautuneisuuden jälkeen. Vinnan voi laittaa suoraan ihan vieraaseen koiralaumaan ja nähdessään minkälaisen koiran tahansa, se vaan menee sen luokse ja haastaa leikkimään. Voi kunpa se aina pysyisi noin hyväntahtoisena eikä haluaisi kenellekään pahaa, harmi vaan että siitäkin taitaa kasvaa iso ja tuo saattaa kadota siitä pikkuhiljaa. Ainoastaan kerran se on sanonut jollekin koiralle rumasti ja se oli silloin, kun sillä meni hermot Dustyyn. Pidän siitä, että se on nykyään hieman varautunut ihmisiä kohtaan, mutta varon päästämästä sitä liiallisuuksiin asti.

Pidän erityisesti siinä siitä, ettei se mene ilman lupaa moikkaamaan vieraita ihmisiä, sillä se ei voi olla varma miten vieras ihminen käyttäytyy - V tarvitsee minut siihen mukaan, että uskaltaa mennä. Mun ystävistä Vinnan ehdoton suosikki on Oran omistaja Oona, jota se vaan rakastaa ihan yli kaiken. Oona on Vinnasta ihan superihana ja peppu heiluu aina niin vallattomasti kun se pääsee Oonaa pusuttelemaan. Vinna sopeutuu myös hyvin tilanteeseen kuin tilanteeseen, eikä se ole moksiskaan paikkojen tai ihmisien vaihtumisista.

 Jos Vinna kohtaa ulkona jotain pelottavaa, sen ensimmäinen ajatus on haukkua ja toinen ajatus paeta.  Kun mä menen pelottavan asian luokse ja kutsun Vinnaa, se uskaltaa usein tulla katsomaan sitä maailman hirveintä asiaa. Ei se enää pelkää asioita niin paljoa, kuin silloin mulle tullessa, mutta vieläkin se on joistain asioista vähän epävarma.

Vinnan pikkupentuaika asuttiin Kiteellä ja epäröin, että minkälainen maalaiskoira siitä tuleekaan. Maalaiskoirahan se oli kun Vantaalle tultiin takaisin kesäksi, mutta nyt kun asiaa katsoo, se on ollut todella hyvä, että se on ollut maalla sekä kaupungissa osan aikaa. Se on päässyt katsomaan niin paljon eri asioita ja tottunut eri juttuihin. Kiteellehän lähdetäänkin takaisin neljän yön kuluttua.

Halusin kokeilla Vinnan kanssa paljon eri lajeja. Agilityä, tokoa, hakua, jälkeä, koiratanssia, paimennusta, rallytokoa.. Tähän asti ollaan kokeiltu kaikkea muuta, paitsi rallytokoa ja paimennusta. Koiratanssissa vaan harjoiteltu joitain temppuja, mitä siinä voi hyödyntää. Hain ensisijaisesti mulle agilitykoiraa, sitä en usko Vinnasta saavani, mutta ehkä siitä tulee harrastuskoira muuhun kivaan. Vähän ollaan tokokisoja suunniteltu, sillä nyt se on vasta alkanut kunnolla oppia ja uskon että loppuvuodesta sen kanssa voisi tähdätä jo kisoihin. Se osaa kyllä kaikki liikkeet jo paikallamakuuta lukuunottamatta ja nopeaa maahanmenoa pitää vielä vahvistaa. Seuruupätkät menee jo tietyssä häiriössä hyvin, niitä tosin ollaan treenattu vain irti, mutta jos irti sujuu niin eiköhän hihnassakin? Ykköslajiksi meillä varmaan kruunautuu kaikkien yläpuolelle haku, sillä Vinna rakastaa sitä yli kaiken. Lähdetään siis panostamaan siihen eniten :)

 Vaikka ensin epäröin, että onko tämä rotu mulle se oikea sittenkään, niin Vinna on vakuuttanut mut siitä todella hyvin, että se osaa olla myös ihana koira. Mistään hinnasta en vaihtaisi sitä nyt toiseen koiraan, vaikka välillä leikilläni niin sanonkin. On se vaan niin omanlaisensa ja samalla aivan paras ja todella rakas. Vielä me kaikille näytetään, että meidän yhteistyö kyllä toimii ja että se on kyllä ihan kiva harrastuskoira.

Sawo show ja erikoisnäyttely 2012

Elikkäs lähdettiin torstaina Kuopioon Martan ja Helmin kanssa. Päästiin Kuopioon Martan kasvattajan Kirsin kyydillä ja majoituttiin heidän kanssaan samaan paikkaan.

Perjantaina aamulla oli tiedossa sateinen näyttelypäivä - joka tosin oli kaikkea muuta kuin sateinen! Oltiin varauduttu vesisateeseen, mutta sitähän se ei suinkaan ollut, vaan aurinko paistoi ja oli 26 astetta lämmintä. Siinä ei paljoa ollut sadevarustuksesta hyötyä.. Oltiin näyttelypaikalla yhdentoista aikaan ja gööttien oli tarkoitus alkaa 12.15. Toisin kävi, ne olivat yli tunnin myöhässä ja siinähän se oli kiva pienen Martan kanssa odotella omaa vuoroa päästä kehään. Tuomarina kehässä oli kreikkalainen Stelios Makaritis ja kirjoittavana kehäsihteerinä oli meidän entinen ryhmänohjaaja Krista! Tuomari vaikutti tosi mukavalta ja mikä tärkeintä, piti Martasta. ;)
Martta esiintyi ihan kivasti, kehässä oli nameja maassa ja Martta olisi kovin halunnut syödä ne eikä seisomisesta meinannut lopuksi tulla enää mitään. Hyvin se silti selvitettiin. Martta voitti toisen narttupennun ja oli näin PEK1. Se sai sen lisäksi kunniapalkinnon ja oli ROP-pentu! Hienosti siis ensimmäiseksi näyttelyksi. Martan arvostelu "Excellent type all over. Beatiful head expression, proportions. Excellent eyes, ears. Beatiful neck, excellent angulated both ends. Excellent topline, croup, tailset. Very nice spring of ribs. Very nice loin. Excellent coat. Very sound mover.", suomennettuna "Erinomainen tyyppi kaikin aloin. Kaunis pää, ilme ja mittasuhteet. Erinomaiset silmät ja korvat. Kaunis kaula. Kulmaukset molemmissa päissä erinomaiset. Erinomaiset ylälinja, ristiluu, lanne, lantio ja hännän kiinnitys. Erittäin kaunis rintakehä. Erittäin kaunis lanne. Erinomainen karvanlaatu. Erittäin tasapainoinen liikkuja." Martan mummo Geeba, oli hienosti VEK-ERI1 SA PN1 ROP ROP-vet RYP4 BIS-VET3. Ehkä Martta ottaa Geebasta vielä mallia joskus?

Lauantaina piti myös sataa, mutta eipä silloinkaan kuin pari kertaa tihuttanut vettä ja muuten aurinko paistoi ja oli lämmin. Meillä oli silloin tiedossa kaksi näyttelyä, Sawo shown näyttely sekä länsigöötanmaanpystykorvien erikoisnäyttely. Ensin oli Sawo shown näyttely, jossa tuomarina oli Göran Bodegård. Martta esintyi paremmin kuin eilen, energiaa sillä oli kyllä myös enemmän. Tällä kertaa kehässä kävi vain Marttaa ennen yksi urospentu, joka ei saanut KP:ta. Martta kuitenkin veti taas potin itselleen, ollen ROP-pentu ja saaden KP:n. Martan arvostelu tässä vain suomennettuna "Sievä feminiininen, mutta vielä aika pentumainen. Aavistuksen kevyt kuono-osa, hyvä etuosa, hieman suora takaa. Liikkuu oikein ja hyvin asettunut häntä."



Sen jälkeen oli  vuorossa erkkari, josta odotuksena oli vain KP. Tuomarina oli Bo Skalin Ruotsista. Martta kuitenkin sai KP:n ja voitti luokassaan toisen nartun. Sen lisäksi se voitti pikkupentujen parhaan nartun ja oli aika nähdä tulisiko siitä ROP- vai VSP-pentu. Tällä kertaa Martta oli VSP-pentu ja ROP-pentuna oli Reino (Cimillan Xantos Xtramakee) ja oli ehdottomasti ansainnut voittonsa! Se oli meidän porukan Pilvin (Bodeneis Fanny Fasta) pentu. Martan mummo Geeba veti erkkarista kunnon potin mukaansa ollen ROP ja ROP-veteraani! Martan arvostelu tässäkin vain suomeksi "Feminiininen narttu. Ihastuttava asenne. Rungon täytyy tulla vähän syvemmäksi. Hyvä pää, kallo voisi olla leveämpi. Sopivasti kulmautunut edestä ja takaa. Voimakas selkä. Seisoo oikein hyvin tassuillaan. Erinomainen turkki ja väri. Oikeat merkit. Liikkuu hyvin. Miellyttävä asenne kehässä. Esitetään hyvin."
Päätin myös yllättäen lähteä Martan ja ROP-pentu Reinon kanssa parikilpailuun erkkarissa. Pennut esiintyivät tosi loistavasti ja päästiin niiden kanssa neljännelle sijalle asti! Kiitos Miia kun lainasit Reinoa mulle Martan kaveriksi parikilpailuun.



Tänään Martta ei mennyt kehään, mutta Martan mummo Geeba oli siellä VSP ja ROP-veteraani. Pilvi haki kehästä erittäin hyvän. Tänään näyttelypaikalla tuli sitten se kunnon sade mitä oli uhkailtu koko viikonlopun ajan.. Ei se kauaa kestänyt mutta tarpeeksi kauan kastumiseen! Tuli kunnolla rakeita ja kaikkea, mutta selvittiin siitä, Geeba ei silti valitettavasti sijoittunut BIS-VET kehässä.

Helmi 9v 7kk

Kiitos todella paljon seurasta kaikille ja onnea muillekin menestyneille! Kiitos suuri myös Linnealle, joka otti Vinnan hoitoon meidän Kuopion reissun ajaksi.

Kuvia tulossa tähän postaukseen lisää kun kerkeän niitä latailla nettiin.

Ja taas on puuhailtu

Liikaa on taas tapahtunut tämän ja edellisen päivityksen välillä. Ollaan käyty lenkkeilemässä Nean ja Dustyn kanssa, nähty myös Oona ja Ora, Katja ja Etta sekä Mira ja Taika! Ollaan myös hakuiltu kaveriporukassa vähän lisää ja uskon edelleen että Vinnasta saadaan hakukoira, niin pätevä pentu se on. Jälkeä ollaan myös tehty ja aina alussa Vinnalla on vähän ongelmia, mutta loppua kohti alkaa taas sujua kun muistaa miten homma menee. Tokossa Vinna on yhtäkkiä vaan alkanut voida tehdä pidempiä seuruupätkiä häiriössä, vaikkei olla häiriötreeniä tehty edes!



Käytiin eilen Nean, Dustyn ja Donnan kanssa Firan montulla päin kävelemässä metsässä. Tällä kertaa mulla oli mukana juoksunsa lopettanut Minni, ketä oli ihan onnessaan kun pääsi metsään juoksemaan.
Olisiko se toissapäivänä vai sitä edellisenä päivänä, kun käytiin Firan montuilla uittamassa Dustyä ja Vinnaa Nean kanssa. Vinna ensimmäistä kertaa lähti uimaan vähän pidempää matkaa, kun Nikke kutsui sitä toiselta puolelta. Olin tosi yllättynyt siitä että Vinna lähti uimaan niinkin pitkää matkaa. Se myös lähti itse muutaman kerran uimaan vaikken edes heittänyt sille keppiä. Vinnalla paloi myös tuolla reissulla hermot sitä komentavaan Dustyyn ja se sanoi yllättävän kovasti Dustylle takaisin. Dusty oli myös hetken kiusaamatta sitä, kunnes taas ärisi sille lähes samalla tavalla. Mulla oli Vinnalle fleksi mukana tuolla, koska meinasin etten uskalla laskea sitä irti, jos se menee taas sellaiseksi lällättelyksi niin kuin edellisellä kerralla ja otetaan takapakkia ihan kunnolla. No Nean innostamana laskin koiran sitten kuitenkin irti ja mitä se tekikään? Ei ainakaan lähtenyt lällättelemään ja juoksemaan muiden koirien luo, vaan pyöri vaan Dustyn kanssa meidän lähellä.

Eilen aamulla me käytiin tosiaan treffaamassa Haltialassa Katja ja Etta-göötti Martan kanssa, seiskan aikaan vuorostaan Mira ja Taika-auspai ja puoli kymmenen aikaan Nea haki tosiaan mut ja Minnin lenkille Tuusulaan! Ohjelmaa siis riitti.



Tässä myös paljastui aika outoja asioita, voihan tää olla myös sattumaa, mutta vahvasti epäillään onko näin oikeasti. Helmi n. 2-vuotiaana halvaantui oudosti, äiti lähti viemään sitä eläinlääkäriin ja ensimmäisellä lääkärillä se olisi haluttu lopettaa. Tähän ei äiti ollut suostunut vaan Helmi vietiin seuraavalle eläinlääkärille. Täällä Helmi kuitenkin hyppäsi itse ulos autosta ja käveli normaalisti eläinlääkäriin sisään. Oli siis aika pienestä kiinni, etteikö Helmiä olisi lopetettu.
Eilen saatiin kuulla, että eräällä toiselle göötille oli toissapäivänä käynyt samalla tavalla, ihan Helmin lähisukulaiselle. Helmin pentu Ansa lopetettiin pari viikkoa sitten moniniveltulehduksen takia ja alettiin miettiä voisiko sielläkin olla jotain muuta takana. Myös eräällä toisella kasvattajalla oli kasvatillaan ollut samantapainen tapaus jonkin aikaa sitten. Voiko nämä olla vaan huonoja sattumia vai olisiko tässä jonkinlainen uusi vitsaus gööteille?

Musta tuntuu, että mun ja Vinnan suhde on parantunut heinäkuun aikana huomattavan paljon. Ollaan kyllä touhuttu sen kanssa poikkeuksellisen paljon, kun ollaan treffattu kaverikoiria melkein joka päivä ja melkeinpä joka päivälle on ollut jälkeä, hakua, tokoa tmv.

Viikonloppuna on sitten vuorossa Martan ensimmäiset näyttelyt, joita onkin vaatimattomasti kahden päivän aikana kolme! Sen lisäksi on enää alle kaksi viikkoa meidän Kiteelle paluuseen :(

Seisoopas se rumasti kun oli kiire itselaukaisimen kanssa, nuo sormet tuon kuonon ympärillä... :D Mutta seisoopa kuitenkin! Kuvassa siis Minni melkein 14kk.

Mörköjä nurkan takana, varokaa!

Vinnaa vaanii tosiaan joka nurkan takana kamala lauma mörköjä, varsinkin pimeellä. Ne ilkeät julkeavat kiusata pienen pientä Vinnaa ja säikytellä sitä. Eilen mm. pihassa oleva auto ja talon seinustalla oleva lautapino... Ihana kun pieni aussielapsi alkoi kymmenen aikaan illalla huutaa lautapinolle kerrostalojen edessä pihalla lautapinolle, sillä se oli niin hirmuisen pelottava! Millään ei suostunut tulemaan moikkaamaan sitä lautapinoa, joten lopulta väkisin raahasin sen siihen ja Vinna totesikin ettei se ollutkaan niin pelottava.

Lauantaina tein Minnille jäljen pellolle, pituutta sillä oli ehkä 20 metriä. Minni ei kunnolla tajunnut mitä sen pitää tehdä, söi vaan ruohoa. Yritin kuitenkin olla kärsivällinen sen kanssa ja lopulta saatiinkin jälki päätökseen ja välillä Minni jopa seurasi jälkeä hienosti.

Sunnuntaina oli vuorossa lenkkeilyä porukalla Hakunilassa. Mukana oli mun ja Vinnan lisäksi Dusty (+Nea), nahkacolliet Fiilis ja Kenzu (+Riitta), bc Osmo ja seropi Valtsu (+Linnea) sekä mudi Ora (+Oona). Vinna ei käyttäytynyt niin hirveästi vapaana, kuin se käyttäytyy omien koirien kanssa. Paljon reippaammin mielin meen Vinnan kanssa jatkossa mukaan miittailemaan, sillä nyt tiedän että se käyttäytyy ihan kohtuu hyvin silloin. Vieläkin oon tosi tyytyväinen siihen, että se mielellään lähtee uuteen koiraporukkaan mukaan.

Kenzu, Fiilis, Vinna, Dusty, Ora, Osmo ja Valtsu © Linnea Skogberg

Maanantaina taas treffattiin Osmo, Olavi (+Linnea), Dusty (+Nea) ja Ora (+Oona). Lähdettiin ilmeisesti Keravalle koirien kanssa kävelemään ja Vinna joutui siellä muiden höykytettäväksi. Se vähän ihmetteli Osmon haukkuääntä ja Oraa joka sen poskissa roikkui ja haukkui sen naaman edessä. Sitä kuitenkin ainakin juoksutettiin olan takaa ja lopulta se ensin houkutteli Osmon mukanaan ojaan uimaan ja sen jälkeen juoksutti Oraa mutaojassa niin että se oli ihan rusehtava. Kivaa oli koiruuksilla taas!

Eilen me sitten taas lähdettiin Nean ja Dustyn kanssa agilityilemään Ojankoon. Mulla oli vain Vinna mukana, sillä niin oli paljon helpompi kulkea. Vinnan kanssa tehtiin samaa ratapätkää, mitä viimeksikin Elinan kansssa. Tällä kertaa otin mukaan kolmen esteen pätkään myös valssin ja vaikka Vinna joka kerta ensin oli menossa edessä olevalle hypylle, se kuitenkin kääntyi mua ja toista estettä kohti. Tehtiin myös kujakeppejä ja Vinnalla on edelleen ongelmia ottaa myös kaksi ekaa keppiä huomioon, pitää tehdä siis paljon helppoja harjoituksia niin, että saadaan onnistuneita suorituksia.



Päätin sitten kuitenkin kaikesta huolimatta tehdä Vinnan kanssa myös pentupuomia ja a-estettä sekä maassa olevalla kontaktilaudalla kontakteja. Vaikka aiemmin treenattiin kontakteja käskyllä pinta, nyt päädyinkin siihen ratkaisuun, että hidasta on parempi vaihtoehto. Sanoin Vinnalle jo heti puomin alastulolle tultaessa hidasta ja sain sen tajuamaan että siihen pysähdytään. Tehtiin kontakteja kontaktilaudalla maassa ja Vinna suoritti ne siinä paremmin kuin kotona ikinä! Se pysähtyi molemmat tassut laudalla ja joka kerta. Lopetettiin onnistuneeseen suoritukseen ja tehtiin niitä vaan sen verran että onnistuneita toistoja tuli riittävästi.


Tänään me lähdettiin kolmen aikaan Nean, Dustyn ja Emman kanssa tekemään jälkiä koirille Ojangon pelloille. Omista koirista mukana oli Martta ja Vinna.
Ensin tein Martalle n. 20 metrin pituisen jäljen ja sen jälkeen Vinnalle vähän pidemmän jäljen. Martta vähän ihmetteli, että mitä sen pitää tehdä ja kärsivällisyys meinasi ensin itseltä loppua, mutta lopulta Martta sai jutun juonesta kiinni ja teki jäljen loppuun asti hienosti. Vinna pari ensimmäistä metriä ihmetteli mitä pitää tehdä ja lopulta kuitenkin muisti jutun ja jäljesti hienosti loppuun asti.
Nea meni vielä lopuksi metsään pusikon taakse Vinnaa piiloon ja lähetin Vinnan etsimään Nean metsästä. Ensin Vinna lähti määrätietoisesti kohti Neaa, mutta yhtäkkiä se lähti kaartamaan vasemmalle päin ja kääntyi sieltä tulemaan suoraan mua kohti. Olin juuri kutsumassa koiran luokse, jotta lähettäisin sen uudelleen, mutta siinä samassa hetkessä se pyörähti ympäri ja lähti uudelleen suuntaamaan kohti Neaa ja löysi sen hienosti sieltä. Ihan kuin se olisi yhtäkkiä muistanut, että Nea oli siellä pusikon takana. Se selkeesti tiesi kokoajan kuitenkin mitä se oli tekemässä, sillä niin tarkkaavaisesti se kuitenkin Neaa etsi sieltä. Hyvin se sen nopeasti lopulta löysi ja sai Nealta palkan ja kehuja. 

Vinna 8kk 2vk

Illalla seitsemän aikaan käytiin ensin äidin kanssa Murren murkinassa ostamassa koirille kylkiluutikkuja ja maksaa (huomenna tarkoitus kuivattaa siitä koirille makupaloja, josko nirso Vinnakin tykkäisi) ja sen jälkeen äiti vei mut ja Vinnan Haltialaan. Haltialassa treffattiin Mira ja Taika-aussie, jotka viimeksi nähtiin silloin kun Vinna ja Taika olivat vähän nuorempia. Taika on siis Vinnaa pari viikkoa nuorempi neiti.
Tytöillä oli taas kivaa juoksennellessa, Taika ei vaan ihan ymmärtänyt Vinnan painimisleikkejä, mutta juoksuseuraa ne toisistaan ainakin saivat. Oli kiva päästä vertaamaan niitä keskenään, eikä niissä suuria eroja lopulta kuitenkaan ollut. Taika oli ehkä sentin kaksi Vinnaa pienempi ja hieman lyhyempi. Vinnan tassut oli vähän Taikan tassuja isommat, ei kuitenkaan paljoa, aavistuksen vain. Taikalla oli myös vähän sirompi pää. Näpsäköitä tyttöjä kumpikin! Yritetään päästä ensi viikolla näkemään uudelleen.
Kuvat tarkensivat valitettavasti vaan Taikaan eikä juoksukuvista tullut yhtään mitään kun tarkennus oli jossain heinikossa....


Päivät kuluu hirmuisen nopeasti, pian me lähdetäänkin takaisin Kiteelle. Kannuksen kennelalalle pääsy taitaa jäädä kahdesta, jollei jopa yhdestä henkilöstä kiinni ja voin myöntää että hieman ärsyttää. Yritin soittaa koululle tänään, mutten saanut sieltä ketään kiinni, pitää yrittää joku toinen päivä uudelleen, jos vaikka huomenna jo aiemmin.
Huomenna tarkoitus olisi suunnata Elinan kanssa Ojankoon, Elina haluaa tehdä Nellille jälkeä ja toivottavasti saataisiin myös Elina piileksimään Vinnaa metsään :) Oon nyt niin innostunut tästä hakutouhusta, että voi kumpa taivaalta tupsahtelisi kivoja hakutreenipaikkoja! Haluaisin nyt vaan vahvistaa Vinnalle sitä, että sen pitää löytää se ihminen sieltä ja tässä miettiä millä sen saisi haukkumaan. Oon tehnyt huomion, että Vinna on alkanut enemmän haukkumaan asioille (esim. meidän kissoille), eli ehkä saan sen vielä joku päivä haukkumaankin käskystä! Ei se toki maailmanloppu ole, jos se ei ala haukkumisesta innostua, kyllä siitä kelpo rullakoiranakin tulee. Mä oon kuitenkin vähän netistä ettinyt vinkkejä millä saada se haukkumaan ja niitä sitten lähdetään kokeilemaan.

Kirjastosta oon varannut Inki Sjöstenin ja Roland Sjöstenin kirjan Hakukoira ja luin netistä Sven Järverudin toisenlaisesta menetelmästä kouluttaa hakukoira. En vielä ole lukenut tosiaankaan tuota Hakukoira -kirjaa, mutta Sven Järverudin menetelmästä kiinnostuin heti lukiessani siitä. Kaikkea en ihan täysin ymmärtänyt, mutta kiinnostavalta se vaikutti.
Tätä tekstiä olen lukenut suurella mielenkiinnolla ja katsellaan millainen hakukoira Vinnasta joskus saadaan - jos saadaan ;)

Hakuilua

Tänään meillä oli vuorossa Vinnan kanssa hakutreenit ja siinä heti toinen laji mistä sekä minä että koira kiinnostuttiin. Toivottavasti päästään vielä uudelleenkin kys. lajia kokeilemaan ja tulevaisuudessa ehkä harrastamaankin. Sitä ennen treenataan kovasti haukkumista, sillä mieluummin haluisin haukkuvan koiran kuin rullakoiran.
Pääsin itse toimimaan maalimiehenä muille koirille, näkemään erilaisten koirien työskentelyä ja toimintatapoja ja päästiin Vinnan kanssa kokeilemaan pari kertaa. Itse en vielä osannut oikein kunnolla toimia, mutta onneksi sain hyviä neuvoja ja ehkä se siitä lähtisi sujumaan. Käskysanana käytin nyt äijää, mutta taidan pääni puhki miettiä jotain parempaa käskysanaa sille tässä mahdollista ensi kertaa varten. Hienosti ne pari kertaa sujui, vaikka mä en ihan kunnolla tiennytkään mitä mun pitää tehdä. Toisella kerralla Vinna lähti menemään maalimiehen piiloa kohti, kunnes yhtäkkiä ns. kadotti sen ja lähti kiertämään takaisin mun luokse. Sitten se saikin yhtäkkiä ilmavainun ja kääntyi takaisin päin ja löysi ilmavainun avulla maalimiehen luokse! Olin ihan superylpeä siitä pienestä! :) ♥
Näin myös Vinnan isän Heron ja Jade-auspain työskentelyä muutaman sakemannin, kelpien ja bortsun lisäksi.

Eilen me käytiin Haltialassa lenkillä Nean, Dustyn ja Emman kanssa. Elinalle lupasin myös lenkittää Annin ja Nellin ja näin ollen napattiin Nelli mukaan Haltialan lenkille. Omista koirista mukaan tuli Helmi ja Martta, jotka molemmat jaksoi reilu tunnin lenkin tosi hienosti. Dusty päätti käydä myös kierimässä jonkun eläimen kakassa ja haisi tosi ihanalle koko automatkan.. Martta tykkäsi hirveesti sen kakan mausta ja olis halunnut vaan nuolla sitä pois Dustyn selästä ja kaulasta, jostain syystä mä en ollut ihan niin mukana siinä Martan evästuokiossa.
Puhuttiin myös tuolla Nean kanssa poliiseista ja Nea kertoi ettei ole kuin kerran aiemmin nähnyt ne Haltialassa. Ei mennyt puolta minuuttiakaan kun nurkan takaa ajoi hiljaa poliisiauto ja me metsästettiin äkkiä vapaana juoksevia koiria kiinni. Poliisit vähän mulkaisi, mutteivat ne mitään sanoneet vaikka ikkuna auki olikin..

Emma, Dusty, Helmi, Nelli ja Martta - kuka ei kuulu joukkoon?

Jälkikärpäsen purema

Ava- ja Cadi-valkkareiden omistaja Heidi poimi meidät tänään kyytiin Myyrmäen asemalta ja suunnattiin Heidin kavereiden kanssa tekemään koiruuksille jälkiä Rusutjärvelle. Paikalla oli monen monta valkkaria, mutta Vinna ei suinkaan ollut ainoa vääränrotuinen koira vaan joukkoon mahtui myös yksi saksanpaimen.
Tein Vinnalle helpolle alustalle n. 50 metrin jäljen, jonka suorittamiseen käytettiinkin roimasti aikaa. Mökillä olin tehnyt sille lyhyitä, max. 10 metrin jälkipätkiä ja totta puhuen se ei ollut kunnolla kerennyt niissä edes sen ideaa tajuumaan. Kyllä se nekin jäljesti mutta vähän huonommin. Tuo pidempi jälki oli paljon parempi, sillä Vinna kerkesi tajuta mitä siltä halutaan. Ensin se oli vähän hapuilua ja Vinna otti paljon häiriötä lapsista ja kaikista äänistä mitä se kuuli. Suoritettiin kuitenkin jälki loppuun ja välillä Vinna jopa tajusi hyvin mitä siltä haetaan.



Lopuksi tein sille toisen jäljen ja se täytyi tehdä vähän vaikeammalle pohjalle, sillä muualla ei ollut mahdollisuutta. Hienosti Vinna kuitenkin selvitti sen, varmaan puolet lyhyemmässä ajassa kuin ensimmäisen! Välillä sain kävellä suorassa sen takana kun se meni niin hienosti jälkeä seuraten. Kyllä siitä hieno jälkikoira tulee kun vaan treenataan lisää!
Kuvat © Heidi Både



Huomenna päästään mahdollisesti kokeilemaan hakua Vinnan kanssa. Saas nähdä kumpaan lajeista Vinna syttyy paremmin :) Ensin veikkasin itse hakua, mutta nyt jälkikokeilun jälkeen Vinna tykkäsi myös paljon siitäkin, eli saas nähdä.