agilityä ja bussimatkailua

Eilen oli taas Lakun agilitytreenit ja nyt otin Boninkin mukaan katselemaan. Maanantaina päivällä aloin Kristiinaa ahdistella, josko se lähtisi mukaan treeneihin, niin mun ei tarvitsisi panikoida miten saan koirat kuljetettua ja niinhän se Kristiina sitten mukaan lähti!
Vähän neljän jälkeen käveltiin Helmin kanssa Kristiinaa vastaan Tarhurintielle ja sen jälkeen käytettiin Helmi pissalenkillä talojen ympäri ja mentiin meille laittamaan loput tavarat kasaan. Helmi olis kauheen mielellään ollut lähdössä mukaan, mut se sai tälläkin kertaa jäädä kotiin. Sen ja Bonin kanssa olis ollut varmaan helpompi matkustaa bussilla, kun Helmi on tollanen kokenut konkari eikä varmasti ala matka yhtäkkiä tökkiä. Maisa toi Lakun meille varttia vaille viisi, jonka jälkeen haettiin Boni ja treenikamat sisältä ja lähdettiin. Poni kauheesti oli komentamassa Lakua koko ajan ja Laku lopulta ärähtikin sille kunnolla, jonka jälkeen pidin pienen puhuttelun molemmille ja matka taas jatkui.

Tultiin bussipysäkille juuri, kun 623Z sieltä tuli ja sitten olikin kauhea kiire saada kaivettua bussikortti lompakosta. Kristiina meni ensin Lakun kanssa bussiin sisälle ja me tultiin sitten perässä. Boni ensin epäröi, tuleeko se sisälle ollenkaan, mutta sitten rohkaistui ja itse asteli sisälle. Mentiin neljän paikalle istumaan, Laku aluksi luuli pääsevänsä syliin, joten jouduin ikävästi palauttaa sen maanpinnalle ottaessani Bonin syliin. Ajattelin että sen on kuitenkin parempi matkata sylissä, kun ei ollut aiemmin bussilla mennyt ja sitten niillä ei ainakaan tulis kärhämää Lakun kanssa. Poni käveli reippaasti omin jaloin bussista ulos.
87K oli sitten vähän etuajassa, mutta hyvin kerkesin käyttää Bonin pissalla, vaikka aluksi se luuli että me mentiin metsään vaan makoilemaan. Toiseen bussiin se ei suostunut tulemaan omin jaloin, joten sain kaapata sen syliini ja kantaa sisälle. Bussikortin leimaamisessa oli vähän ongelmia, mutta sain sen kuitenkin leimattua. Senkin matkan ponilainen istui sylissä nätisti maisemia katsellen.

Kävelymatka ojankoon sujui hyvin, Boni alkoi vaan vähän osoittaa väsymisen merkkejä. Metsäpolulle siirtyessä Boni innostui hirveästi ja alkoi jopa vetää hihnassa, mitä se ei ollut aiemmin tehnyt! Kentille saapuessa Boni näki ensimmäisen koiran ja voi että kun se alkoi karvat pystyssä haukkumaan, mutta lopetti sen kuitenkin lähes heti kun komensin. Seuraavan koiran tullessa vastaan se oli vielä vähän sekaisin ensimmäisestä koirasta ja karvat pystyssä murisi vaan. Kolmannelle koiralle ei enää sanottu mitään ja karvatkin laskeutuivat jo alas.
Kun tultiin meidän treenikentän viereen, Bonilla oli taas karvat pystyssä ja se haukahteli muille koirille. Ei se kuitenkaan ole sellasta vihaista haukkua, en vois kuvitellakaan että toi tekis jotain toiselle koiralle, kunhan se vaan haukkuu ja on epävarma miten toimia. Se on aina jokaiselle uudelle koiralle antanut ison pusun kun on päässyt tutustumaan vaikka onkin aina aluksi haukkunut ja juossut karkuun. Kun mentiin rakentamaan rataa, Boni jäi nätisti Kristiinan kanssa odottelemaan sivuun. Laku taas istui tolpassa nätisti kiinni ja odotti kuuliaisesti että tulisin takasin.

Boni haukahteli satunnaisesti muille koirille ketkä tekivät rataa, mutta se oli jo niin väsynyt, että suurimmaksi osaksi ajasta vaan nukkui penkin alla. Kun mentiin Lakun kanssa radalle, Boni selkeästi valpastui vähän ja katseli sieltä että mitä me oikein tehdään.
Laku teki tosi hienosti rataa pätkissä ja huomasi kuinka sen into säilyy silloin pidempään. Kepit meni yllättävän hyvin, huomasin vaan itsekin kuinka mä hidastin vauhtia loppua kohti ja sehän ei suinkaan ole tarkoitus kun halutaan nopeat kepit. Mulla on ongelmana se, että aina kun palkkaan Lakun, käännyn sitä kohti ja palkkaan aina väärästä kädestä. Tehtiin sitten harjoituksia, että juoksin kentän toiselle laidalle Laku perässä ja juostiin niin kauan että se sai mun käden kiinni ja oli syönyt siitä namit pois. Toinen ongelma mulla on se, että kimitän Lakulle koko ajan! Helmille en oo ikinä tehnyt niin, joten en tiiä mistä se Lakun kanssa on sitten tullut, kenties siitä kun Laku on pehmeempi koira ja se on aina Helmille karjastessa ollut pyytelemässä anteeksi matalana, vaikken ole sille edes koskaan huutanut.
Siinä olis sit ratapiirros, en tajua miten tää teki siitä noin sumeen, mutta isoksi klikattaessa näkyy selkeämpänä. Ja esteiden etäisyydet sun muut on ihan päin prinkkalaa, en saanut niitä menemään niin kuin olisi kuulunut. Ratapiirros toivottavasti oikein, yritin muistella että miten se meni, mutta tossa esteiden 10-13 välillä en ollut varma miten rata menee.
Kahden ekan hypyn jälkeen tein pakkovalssin putkeen ja sen jälkeen mentiin noiden kahden seuraavan hypyn yli. Ennen puomia siis palkkaus ja tämänhän tein taas väärin kääntymällä koiran eteen palkkaamaan sen väärästä kädestäkin vielä. Pimeään putkeen (puomin jälkeen oleva putki) saatoin Lakun lähelle, jotta se varmasti menisi. Helmin kanssa meillä oli tuossa ongelmana se, että se ei mennyt sinne vaikka mitä kokeiltiin Marian ryhmässä treenatessa, koira tuli aina niin että se hyppäsi putken yli mun luokse. Pussi meni kohtalaisesti, siihen Laku tarvii vielä varmuutta enemmän. Hypyn kolmetoista jälkeen oli tarkoitus lopettaa taas se pätkä siihen ja tein sitten jonkun omituisen käännöksen siihen ja jätin koiran väärälle puolelle. Toisella kerralla tein sitten niin kuin olin ajatellutkin. Kepit meni tosiaan tosi näpsäkästi, Alma muistutti että mun pitää kuvitella pari ylimääräistä keppiä loppuun eikä hidastaa vauhtia loppua kohti. Loppu meni sit jotenkuten, oikein meni mut keppien jälkeen olin sekasin kun en ollut varma pitikö suorittaa rata siitä loppuun asti vaiko ei.
Noh, ens viikolla sit uudelleen!

Tänään aamulla herätessä Bonilla oli sit ollut tosi tylsää ja se oli keksinyt itse tekemistä. Ulkoisen kovalevyn siirtopiuhasta oli toinen pää jyrsitty irti ja koira oli johdon kimpussa vielä silloinkin kun heräsin. No hyvä ettei aika ollut käynyt toisella tylsäksi! Ei ollut tehnyt pissoja sisälle, joten pidettiin kiirettä ja lähdettiin ulos, jossa neiti menikin heti pissalle.
Allaolevista kuvista kolme ensimmäistä c. Kristiina Pyykölä.

Jättikorva Boni ojangossa ♥
Kyl se valppaasti tarkkailee et mitä siel tapahtuu!
Välillä vilkuiltiin agilitykentälle et mitä siellä tapahtuu :)
Kotona alko vähän väsyttämään..
Ja aluks piti vähän ihmetellä et miksei sen anneta nukkua rauhassa.
Mut sitten väsymys vei voiton!