Laku treenaa

Maanantaina oli Lakun agilitytreenit ja tehtiin kahta eri agilitypätkää sekä harjoiteltiin koirien kanssa niiden takapään käyttöä tasapainotellen ja peruuttaen. Ratapätkät sujui riittävän hyvin, vaikka ohjaaja itse meinasikin ne unohtaa. Palkkasin Lakua pienissä pätkissä ja kepit tehtiin kokonaan erillisenä esteenä, samoiten kuin pussikin, kun en ollut varma miten se Lakulla sujuu. Alma totesi sen saman minkä minäkin olen todennut, että Lakun kanssa kepit pitää suorittaa rauhassa pikkuhiljaa käsiavulla. Idea selkeesti hallussa, mutta sitä pitää vahvistaa. Ajatuksena on, että kokeiltaisiin HSKH:n kentällä olevia vinokeppejä, joilla Lakun kepit voisivat jopa sujuakin. Helmin kanssa näistä oli apua paljonkin.
Tasapainottelu vanhojen muurin palasten päällä oli Lakulle helppoa ja se oppi nopeasti miten palikan sai pysähtymään. Korkeamman ja kapeamman palikan kaatuessa, se alkoi hieman aristella sitä, mutta sain sen uskomaan ettei siinä ole mitään pahaa. Sen jälkeen oli vuorossa peruuttamisen opettelua. Muistelin, että Maisa oli sanonut Lakun osaavan peruuttaa käskystä, mutten kuollaksenikaan saanut sitä peruuttamaan. Lopulta aloitettiin Alman ohjeilla peruuttamisen harjoittelu ja Laku ottikin pieniä askelia taaksepäin.

Tänään oli sitten vuorossa epistelypäivä! Rata oli ehkä vähän liian pitkä Lakulle, mutta hienosti se suoritti sen loppuun asti! Tätä ennen ollaan oltu 2009 (?) yksissä mölleissä, joista tuli 5 virhepistettä. Nyt ollaankin sitten treenattu vähän enemmän, vaikka treeniä tarvitaan vielä paljon! En saanut kamalasti Lakua innostettua radalle, intoa olisi siis voinut olla enemmän, mutta kyllä tuokin meni. Millä saan omaan päähän taottua, että mun täytyy oikeasti juosta sen koiran kanssa siellä radalla? Kyllähän nytkin mentiin "melkein-hölkkää", mutta esimerkiksi putkien luona olisi tarvinnut ottaa vauhdikkaampia askelia ja näin itse innostaa koiraa liikkumaan paremmin. Mut ehkä mäkin löydän ne jalkani vielä joskus, Helmin kanssa löysin ne liian myöhään...
Tänään radalta siis nollatulos ja aika meni ihanneajan sisään. Aluksi luulin ihanneajan olevan 60 sekuntia, mutta se taisikin lopulta olla 55- tai 50 sekuntia, en saanut varmuutta asiaan itsekään. Meidän aika oli kuitenkin lopulta 45,73 sekuntia, eli meni hyvin ihanneajan sisään. Olin aiempia Hau openissa olleita ratoja katsellut ja ne vaikuttivat kyllä helpommilta kuin nyt tämä viimeinen! Tästä löytyi enemmän pyöritystä kuin muista. Radalla oli tuomarina Jonna Aaltonen(?).



Helmin iloksi Mikaelan kanssa puhuttiin, josko se tulis Helmin superkivojen ja Helmin mielestä ehdottomasti kaikista parhaiden shelttikavereiden kanssa tänne päin joku päivä ja mentäis jonnekin kävelemään koirien kanssa. Helmi on jäänyt nyt vähän vähemmälle huomiolle, joten ehkä niiden shelttikavereiden tapaaminen ois sit superkivaa. Oon julma ja aina kun Helmi menee kierroksilla ulos lähtiessä kysyn siltä et missä Tao on ja sit se rupee ulkona tähyilemään et missä ihmeessä se Tao sitten onkaan.. Välil pitää sit tietty käydä treffaamassa Tao ja Taavi, ettei se kohta ala luulla että mä vaan huijaan sitä!
Nyt on ollu myös niin kuuma, ettei Helmi oikeen jaksa kävellä ulkona. Se väsyy tosi nopeesti ja tuolla kuumalla se kävelee vapaana ollessa ehkä 10-20 metriä mun perässä. Tänäänkin kun olisin iltalenkille ollut lähdössä sen kanssa, se katsoi mua ehkä 30 metrin päässä kotoa et ethän sä oo oikeesti tosissas mua ei kiinnostais nyt yhtään lähtee enää minnekään kävelemään!
Kotona ollaan melkeen joka päivä naksuteltu ja kyllä tää tästä vielä iloksii muuttuu! Ollaan myös kertailtu nyt ympäri pyörimistä sekä kierimistä, jos Helmi vaikka tajuais niitäkin tarjota. Myös tassujen antoa ollaan vähän kerrattu, muttei niin paljoa. Oon miettinyt että ton meidän ns. kontaktilaudan vois kaivaa esiin ja testailla vähän et miten ne kontaktit on sillä vielä mielessä. Yleensä laudan esiin kaivaessa Helmi tarjoaa ensimmäisenä ylösmenokontakteja, mut alasmenokontaktitkin se kyllä osaa, mut vähän heikommin vaan.