Bonin maailma laajenee.. Helsinki koettu!

Edit, siis eilen lähdettiin lähdettiin Jeminan ja Jasun kanssa Helsinkiin, Helmi sai jäädä kotiin, jotta pystyin kunnolla keskittyä menemään Bonin kanssa, vaikka uskon ettei siinä olis ongelmaa tullut jos molemmat ois olleet mukana, sillä Helmi osaa kuitenkin kulkea niin hyvin missä vaan.

Lähdettiin vähän ennen viittä kohti Hiekkaharjun juna-asemaa, josta hypättiin N-junan kyytiin. Jemina ja Jasu tulivat Tikkurilasta mukaan ja yllätyksekseni Boni ei alkanut haukkua Jasulle vaan nuskaisi sitä pari kertaa ja antoi sen jälkeen olla. Junamatka meni tosi hyvin ja Boni oli nätisti mun jaloissa makaamassa. Pasilassa jäätiin junasta pois, eikä tyttöä jännittänyt yhtään vaikka ihmisiä liikkui siellä sun täällä. Pasilassa hypättiin bussiin nro 58 ja mentiin sillä Laajalahden aukiolle. Bussiin Boni ei uskaltanut omin jaloin mennä, joten kaappasin sen syliini ja bussimatkan se matkustikin sylissäni.
Osattiin ylläriylläri jäädä pois oikealla pysäkillä bussista ja käveltiin siitä Koneen kentälle, mätsäripaikalle. Parille ekalle koiralle Boni ei haukkunut, mutta sitten kun koiria paljastui ympäriltä yhä enemmän ja enemmän, se alkoi vähän haukahdella. Kuitenkin kun tyttö pääsi nuuskuttelemaan paria ensimmäistä koiraa, se totesi että nehän onkin ihan kivoja, eikä Boni sen jälkeen haukkunutkaan enää muille. Nähtiin paljon kivoja koiria ja vaikka mukaan sattuikin pari pelottavampaa koiraa, Boni käyttäytyi tosi mallikkaasti. Yhdelle yli-innokkaalle koiralle se alkoi murista, mutta muuten kaikki koirat olivat kivoja. Meidän luokse karkasi joltain joku isompi pentukoira (en nyt rotua saa päähäni, oisko voinut olla espanjanvesikoira tms?) ja vaikka Boni vähän säikähti sitä, se oli kuitenkin hiljaa ja meni varovaisesti nuuskimaan tätä koiraa.

Leiriydyttiin petsieläisten lähelle ja Boni pääsi nuuskuttelemaan muiden koiria ja sitä kävi joitakin ihmisiä rapsuttelemassa. Väsymys alkoi kuitenkin selkeästi painaa, sillä meidän puolen tunnin mätsäripaikalla olo alkoi venyä lähemmäs puoltatoista tuntia ja Boni kävi nukkumaan syliini. Sen jälkeen se vähän ärähteli ohi meneville koirille, mutta kielsin sitä aina ärähtelyjen jälkeen ja tyttö olikin sitten nätisti. Heti kun noustiin ylös ja lähdettiin taas liikkeelle, koirat olivat kuitenkin taas kivoja eikä niille tarvinnut rähistä.
Kotiin lähdettiin puoli yhdeksän aikaan ratikalla, jotta Boni ja Jasu pääsisivät niissäkin käymään. Ratikkaan Boni ei halunnut itse tulla, joten nostin sen sinne sisälle. Ratikkamatka oli pidempi kuin olin ajatellut, mutta Boni ja Jasu ottivat rennosti ja nukkuivat. Sillä aikaa mä mietin kiivaasti, että ollaankohan me oikeaan suuntaan menevässä ratikassa ja näinhän me oltiinkin. Jäätiin Lasipalatsilla ratikasta pois ja käveltiin rautatieasemalle. N-juna lähti 21.01, joten jäätiin odottelemaan sitä ja mentiin ottamaan Bonista seisotuskuvia viereiselle nurmialueelle. Vaikka Boni olikin väsynyt ja sitä rämpläsi täysin kokematon saksanpaimenkoiran seisottaja, se jaksoi tosi hyvin keskittyä.
Oltiin vähän kymmentä ennen kotona ja oli tosi mahtava reissu. Kiitos paljon Jemina, kun lähditte meidän seuraksi! :)
Allaolevista kuvista Jemina otti muut paitsi Bonin ja Jasun yhteiskuvan.

Boni :)

Jemina pitää Bonia ja Jasua :)

Minä ja Boskuli ♥