Tokoa ja henkilöetsintää sisätiloissa

Elikkäs tänään mun piti viedä Vinna klo 8 aamulla koirahoitolalle, sillä mun huoneen oveen piti vaihtaa lukko eikä huoltomies suostu käymään jos koira on paikalla. Noh, siellä me sitten Maria venailtiin jonkin aikaa ja selvisikin, että hän pitää meille tunnit ja kys. tunnit on koiran peruskoulutusta käytännössä. Eli koira tuli siis mukaan ja lähdettiin käymään taas kämpillä hakemassa tavaroita.
Vinnan tekeminen oli ihan kamalaa! Siis tuollainen jos se olisi aina, niin epäilisin osaako se muka oikeasti mitään. Kiva yrittää väittää, että kyllä me ollaan treenattu, kun koira ei muuta muka osaa kuin purra mua ja hihnaa. Mari totesi myös, että se kestää hyvin lyhyitä pätkiä ja voin välissä viedä koiran pois kentältä. Siellä mä sitten juoksentelin Nellyn Helmi-cockerin kanssa ja kävin lässyttämässä Tiian Pepe-bichonille. Noh, eipä Vinnaa kiinnostanut yhtään sen enempää, siellä se nökötti eikä ees katsonut välttämättä mua kun menin Helmin kanssa. Kyllä me jotain saatiin tehtyä, mutta ei läheskään niin hyvin kuin olisin toivonut.
Harjoiteltiin perusasentoa+katsekontaktia, pelkkää katsekontaktia, maahanmenoa seisomisesta ja istumisesta. Mari teki huomion, että Vinna lysähtää lonkalleen makaamaan ja istumaan ja sen jalat sojottaa vähän joka suuntaan. Nyt korjaillaan sitä pois ja totesin itse sen jälkeen, että Vinna ei perusasennossa istu ns. lysyssä, vaan istuu juuri silloin siinä oikeassa istunnassa mitä me haetaankin. Ehkä mä en siis kokonaan oo pilannut sitä vielä..? :D Seiso-maahan-seiso-maahan Vinna menee makaamaan oikein, istu-maahan-istu-maahan, väärin muutamana kertana ja oikein parina kertana maksimissaan. Treenataan nyt sitä ryhdikästä istumista ja muistutellaan pentua sen takapään olemassaolosta.

Kaikki sanoo, että Vinna on vasta pentu enkä saa tehdä sille liian vaikeita treenejä, mutta jos mä tiedän, että se koira osaa ja ollaan tehty paljon vaikeampaakin, niin eihän se silloin ole vaikea treeni? Tuo murkkuikäinen hirviökakara vaan yrittää pompottaa mua taas mielensä mukaan, se luulee että me tehdään kaikki aina siihen tahtiin kun se haluaa ja ikävästi tässä näyttää siltä että meidän toko menee jäähylle siksi aikaa että tuota aussilasta kiinnostaa. Sen tokointo on siirtynyt ihan kokonaan agilityyn. Ja kuten Vinna 4-5kk vanhana, se nytkin puree mua että hihnaa ja yrittää sitä kautta päättää mitä me tehdään. Silloin kun se oli pieni, annoin sille helpommin periksi ja nyt se jaksaa sen voimalla yrittää saada mut taas antamaan sille periksi..

Tänään me käytiin myös verstaalla kävelemässä koirien kanssa, käveltiin erilaisia rappusia (puisia ja ritilä) ylös ja alas, kaikki ei ritilärappusia kokeilleet mutta minä ja Eeva vietiin pennut (Vinna ja Hippi) sinne seikkailemaan. En olisi uskonut, että Vinna suostu niitä kävelemään, mutta hyvin se meni ylös ja alas vähän epäröiden! Ehkä se ei siis olekaan niin arka erilaisille pinnoille..? Pentuna se on ollut tosi arka eri pintoja kohtaan, mutta nyt se on suostunut kyllä menemään räminäputkestakin läpi aristelematta. Pimeässä paikassa verstaalla Vinnaa vähän jännitti ja se oli hieman epävarma. Nopeasti se kuitenkin  totesi muiden läsnäollessa, ettei siellä ollut mitään pelottavaa.
Otettiin lopuksi verstaalla hieman henkilöetsintää verstaalta, jokainen koira sai etsiä omistajansa sieltä.Vinna etsi mut tosi helposta piilosta hienosti ja sen jälkeen pyysin vielä, jos se saisi etsiä jonkun vieraan henkilönkin sieltä. Niinpä koiraton Niina meni Vinnalle piiloon myös. Lähetin Vinnan etsimään Niinaa ja huomasin, että se hieman epäröi työskentelyssään ja kun se palasi lähelle mun jalkoja ja katsoi mua, niin menin sitten lähettämään sen uudelleen. Tästä tulikin satikutia myöhemmin, sillä Mari uskoi, että Vinna olisi löytänyt maalimiehen myös ilman mun apua. Näin mäkin kyllä uskon, ehkä mä jatkossa en helpota liian aikaisin! Toisella lähetyksellä Vinna katsoi kuitenkin tarkkaan minne päin lähetin sen ja lähti tosi määrätietoisesti siihen suuntaan. Ei siinä kauaa mennytkään kun Vinna löysi Niinan hienosti! Mari sanoi, että Vinnan kanssa voidaan jatkossakin tehdä niin, että se etsii suoraan vieraan henkilön, sillä se on sille tuttua puuhaa. Itse mun täytyy kuitenkin muistaa, että en helpota liian aikaisin..

Hirmu ylpeä olen tuosta pienestä, vaikka se toisella osalla aiheutti mulle tänään pettymyksen, niin toisella osalla sain olla siitä taas ihan tosi ylpeä ♥

Käytiin tänään myös tutustumassa vähän lisää Kannukseen, lehmiä on haukuttu, lampaita ihmetelty ja Kannuksessa kierrelty siellä sun täällä! Löydettiin kiva lenkkireitti, jota voi jatkossakin varmaan hyödyntää. Huomenna olisi suunnitelmissa lähteä metsälenkille ja Nelly lupasi leikkiä Vinnan kanssa hieman piilosta, josko saataisiin pari pistoa otettua. Harmi että vaan yksi maalimies käytössä, saiskohan tuosta vielä lisääkin väkeä ylipuhuttua mukaan? ;)

Koulussa meillä oli tänään myös pieneläinten hoitamista ja tutustuttiin kenneltiloihin, saatiin myös ylen haastattelun taustameluksi haukuttaa kolmea suomenlapinkoiraa. Koska Vinna oli tarhassa kennelillä, niin mä hain sen tarhasta ja kävelin pari kertaa suomenlapinkoirien tarhan ohitse Vinnan kanssa ja hieno kuoro saatiin aikaan! :D