Ilonaiheita

Vinku on tänään ollut samalla maailman upein koira ja samalla maailman rasittavin koira. Kiusaa minkä kerkeää, mutta välillä jopa keskittyy kuuntelemaan ja tekee mitä siltä pyytää. Jos kerrotaan näitä ilonaiheita ja jätetään ikävät asiat unholaan? Ehkä joku päivä se ei enää hyppää ja ota hampailla mun takin selästä kiinni jos käännän sille selän ja se on irti.. Aina voi haaveilla!

Ilonaihe numero yksi on se, että Vinna pidätti yöllä melkein yhdeksän tuntia! Vau! Vaikka se aamulla jotain tuossa riehui yksin kun en vielä jaksanut sängystä nousta, niin ei silti pissoja tehnyt lattialle. Pätevä pentu.

Ilonaihe numero kaksi on vuorostaansa se, että Vinna on malttanut tänään kuunnellakin mitä pyydän siltä. On sisälle tultaessa ja ulos lähtiessä mukisematta istunut jotta voin ottaa sen kiinni ja laskea irti. Yleensä meillä on siitäkin kiistaa, tarviiko sen istua vai ei. Ollaan myös tokoiltu ja tuo pieni pikkuhiljaa oppii uusia asioita. Alettiin myös tänään harjoitella halin antamista. Sanon siis koiralle anna hali ja sen pitäisi hypätä ja laittaa tassut mun olkapäille. Tää idea syntyi siitä, kun heittelin sille lelua maassa istuen ja aina kun Vinna toi sen takaisin se hyppäsi laittaen tassut mun olkapäille. Hassu pentu ♥ Fanta-aussien omistaja Laura oli opettanut Fantan hyppäämään syliin ja tätä mekin aletaan tässä treenata heti kun keksin millä tavalla sen opettaisin tuolle. Hyppii ja pomppii muutenkin kuin mikäkin superpallo!

Ilonaihe numero kolme on se, että Vinna osaa nykyään rauhoittuakin eikä vaan hösellä kokoajan! Jos ei oo just silloin jotain ohjelmaa, se käy kyllä nukkumaan lattialle tai pureskelemaan yksikseen puruluuta tmv. On kuitenkin heti valmiina toimintaan jos vaan ehdotan että tehdäänkö jotain!

Ilonaihe numero neljä on taas se, että Vinna repii nykyään leluja innokkaammin! Ennen ei kunnolla yrittänyt repiä sitä multa pois, oli vaan se lelu suussa siinä paikallaan. Ollaan kuitenkin nyt leikitty leluilla niin paljon, että nyt se saattaa jopa välillä alkaa murista lelu suussaan ja repiä sitä. Vielä on kuitenkin parantamisen varaa siinäkin, vaikka eipä siitä välttämättä koskaan tuu niin "raivokasta" repijää kuin meidän Helmistä.

Ilonaihe numero viisi voisi olla se, että Vinna ei enää niin paljoa kisko ihmisten suuntaan jos niitä tulee vastaan! Osaa kävellä jopa eteenpäinkin välillä. Ennen se oli täysi mahdottomuus, sain repiä koiraa perässä kun se olisi niin innoissaan siitä, että siinä meni ihminen! Nyt oo alkanut myös namittamaan sitä aina kun ihminen tulee vastaan, että sen huomion saisi muualle. Olisi kiva kävellä eteenpäinkin. Nyt vielä helppo puuttua tuohon kun se ei paina vielä niin paljoa kiskoessaan ihmisiä kohti. Hihnaa ei pure enää läheskään niin paljoa kuin ennen, heti huomaa jos koira väsähtää niin alkaa mun ja hihnan pureminen.

Tälleen meillä nukutaan.. :-D

Kullakin omat tapansa... :-D

Lenkin jälkeen jaksaa nukkua :-)