Aksakisailua

Käytiin Helmin kanssa maanantaina agiepiksissä. Vinna lähti mukaan turisteilemaan ja pääsi ensimmäistä kertaa agilitykisojen makuun. Se kovin oli kahdella jalalla radan laidalla ja ihmetteli mitä ne koirat siellä radalla juoksi. Putkea vähän näytin sille ja syötin sille namia niin että koira oli vähän putken sisällä. Putkesta kuului kuiteen niin kamala ääni, ettei Vinna uskaltanut sen läpi mennä ja koska olin yksin oli se muutenkin vähän hankala toteuttaa. No kesä on tulossa, me päästään kyllä vielä harjoittelemaan sitä putkea monta kertaa!

Niin siitä Helmin agilityilystä! Ensin koira oli ihan innoissaan kun pääsi tekemään kaikkea, mutta radalle päästäessä sen into hiipui ja se ihmetteli ihan omituisia asioita radalla. Helmi ei oo ikinä lähtenyt ihmettelemään vaikkapa sellaista radan suoritusjärjestyksen osoittavaa numeromerkkiä, mutta maanantainapa meni. Hems myös kielsi parilla esteellä, mutten pakottanut sitä hyppäämään niitä, vaan jatkettiin sitten seuraavalle esteelle. Se oli ihan omissa maailmoissaan radalla ja meinasin jo jättää sen kesken, mutta koska lempieste keinu oli vielä tulossa jatkettiin rataa. Rata me hyllytettiin jo kolmannella esteellä, kun Helmi kiersi hyppyesteen. Näin että tuomari nosti käden ylös vitosen merkiksi, mutta ohjasin Helmin silti putkeen. Ei sen tarvii hyppiä jos se ei halua :-) Keinun jälkeen tuli radan lopussa hyppy, kepit ja okseri, Helmi hyppäsi hypyn -> juoksi ihmettelemään keppien numeromerkkiä, pujotteli kepeissä kaksi ensimmäistä väliä ja lähti juoksemaan eteenpäin. niin epähelmimäistä, mutta sallittakoot nekin. Ensin kutsuin koiran takaisin, että oltaisiin tehty kepit uusiksi, mutta koska se oli niin omissa maailmoissaan juostiinkin vaan maaliin ja Hems hyppäsi okserin yli.
Vinna odotti meitä nätisti tolpassa kiinni. Rataan tutustumisenkaan aikana se ei huutanut siellä vaikka Helmi huusi, vaan istui sen vieressä ja odotti että tuun takaisin. Oliskos siinä siis se mun agilitykoira joka ei huuda omaa vuoroa odottaessa..? No kyllä se sen kerkee vielä oppia!
Äiti tuli Eijan kanssa hakemaan meidät Ojangosta kotiin eikä tarvinnut bussilla lähteä vesisateessa seikkailemaan. Meillä kotona Eija leikkaili Vinnan korvien päältä karvaa ohennussaksilla ja sen jälkeen neiti sai korviinsa liimat. Josko ne nyt molemmat asettuisivat sitten oikein.
Nähtiin Ojangossa Riitta ja Fiilis sekä Katja ja Elsa :) Katjan kanssa puhuttiin, etät pitää sopia painitreffit Martalle ja Etalle!

Martan kanssa oon parina iltana tokoillut sen iltaruuilla ja kovin on pätevä neiti. Maahanmeno ja seisominen luonnistuu jollain tapaa ja tassun antamistakin harjoiteltiin. Kyllä se vaan on niin pätevä pentunen! Otettiin myös uutta seisotuskuvaa keittiön pöydällä, yritettiin saada sen häntä mukaan niihin. Pitää katsoa jos saisin huomenna lisäiltyä tänne sekä otettua Vinnasta uutta kuvaa myöskin.

Tänään meillä olikin sitten Vinnan kanssa paluu Kiteelle! Ensin mietin, että olisin ottanut Minninkin mukaan, mutta totesin siinä sitten ettei mun hermot kestäisi noita molempia ja niin Minni sai jäädä kotiin. Vinna on taas ollut Kiteellä kuin kotonaan, tosi hienoa ettei se yhtään välitä vaikka maisemat muuttuu välillä! Se on hyvin sopeutunut siis tähän että välillä ollaan pidempiä aikoja Vantaalla ja välillä Kiteellä.
Ollaan tänään vähän tokoteltu, mutta Vinnaa ei oo taaskaan kiinnostanut. Iltaruualla kun pyysin sitä sivulle, istumaan tai seisomaan niin se meni maahan ja kävi nukkumaan. Kiinnosti siis ihan hirveesti! Lelujen kanssa ei vieläkään oikeen onnistu tokoilut, mutta tyydyttiin sit kuitenkin ottamaan tassun antamista ja ympäri pyörimisiä leluilla ja leikittiin hirveesti. Tarkoitus oli ottaa rakennekuvaakin, mutta se sitten vähän jäi kun koiraa ei kiinnostanut.

Huomenna siis Vinnan ja Martan rakennekuvat sekä kuvaa Vinnan korvista!