Kannus kutsuu?

Me ollaan nyt oltu Kiteellä siis sunnuntaista asti. Käyty mustikassa, otettu pari pistoa Susannan avulla ja Vinna toimi hienosti. Käyty myös lenkkeilemässä kera Susannan ja Tuiskun ja Vinna on saanut lenkkikaverin.
Tänään tuli sitten kesken koulupäivän puhelu. En pystynyt kesken asiakaspalvelun tunnin siihen vastaamaan, laitoin viestin että soitan myöhemmin, menin katsomaan numeropalvelusta keneltä se oli. Kokkolasta ammattiopistosta. Heräsi kysymys, että olisiko mahdollista. Sain tekstiviestin Suvi Hirvikoskelta, keneltä varasin paikan pääsykokeisiin, että soittaisinko pian takaisin. Josko sittenkin -tunne vahvistui sillä hetkellä. Välitunnilla soitin takaisin, mutta ei tullut vastausta, asiakaspalvelu -tunnin jatkuessa, puhelu kuitenkin tuli ja lähdin käytävälle puhumaan. Sieltä tuli sitten ne sanat, joku eilen lopetti kennelalalla. Otanko mä paikan vastaan. Nyt olen ottanut paikan vastaan.

Todella haikeaa jättää tää paikka taakse, vaikka inhoan tätä, niin samalla pidän tästä niin paljon. En halua lähteä pois, mutta koska mulla on mahdollisuus toteuttaa sitä haavetta niin kyllä sitä lähdettävä on. Niin paljon odotin pääseväni sinne. Ei olisi ollut ongelmaa, jos olisin saanut paikan ennen koulun alkamista, mutta nyt kun on kerennyt kotiutua taas, niin ongelma löytyykin. Salaa rakastan Kiteetä, tää on ollut uskomaton kokemus asua täällä vuosi. Tästä on tullut sellainen toinen koti. Ehkä Kannuksesta tulee sit tän jälkeen. Ei mulla olisi muuten mitään ongelmaa lähteä täältä, mutta koska täällä on Susanna niin se tekee siitä hankalaa. Se on vaan se ystävä, kenen ansiosta mä edes olin täällä viime vuoden, kenen ansiosta tulin tänne nyt. Ollaan niin samalla aaltopituudella sen kanssa, että haluaisin vaan kidnapata sen mun mukaan!

Ensi viikonloppuna olisi siis muutto edessä. Meistä tulee kannuslaisia! Jännittää niin pirusti, toivottavasti meidät otetaan mukaan porukkaan :) Se asia minkä piti olla mahdotonta, on käymässä nyt toteen. Toivoin, että ihmeitä tapahtuisi joskus, niin tässä sitä nyt tapahtui yksi sellainen. Mä pääsin viidenneltä varasijalta sinne eikä niin pitänyt voida tapahtua. Nyt mä uskon ihmeisiin.